Tulevaisuus näyttää 30-prosenttisesti hyvältä.

Tästä pitikin jo mainita muutama päivä sitten, mutta oli tämä plokkeri.com kumossa, niin jäi sitten sanomatta.
Eli tuossa tuommoinen lista noista Valokuvajulkaisujen laatutuen saajista tänä vuonna, lihavoin sieltä muutaman valopilkun. Nämä siis Taiteen Keskustoimikunnalta, via digicamera

• Eronen Päivi, Imatra, 9 000 euroa
• Heikkilä Jaakko, Tornio, 9 000 euroa
• Honkalinna Mika, Kuusankoski, 5 000 euroa
• Kaila Ben, Helsinki, 7 000 euroa
• Lassila Katri, Helsinki, 4 000 euroa
• Minkkinen Arno Rafael, Yhdysvallat, 8 000 euroa
• Rantala Hannele, Helsinki, 8 000 euroa
• Sammallahti Pentti, Helsinki, 6 000 euroa
• Suonpää Juha, Tampere, 7 000 euroa
• Takala Antero, Helsinki, 7 000 euroa

Tuossa siis allekirjoittanutta liikuttaneet nimet, tämä siis tarkoittanee että vuoden 2006 aikana on odotettavissa ainakin kolme hyvää valokuvataideteosta. Varsinkin Ben Kaila, jolta ei taida olla olemassa kirjamuotoista tuotetta kuin kaksi, "Kysymys vähästä" ja "Koditon", joten on se aikakin.
Vai tarkoittaako? Voisiko joku aiheeseen vihkiytynyt kertoa että onko tuon tuen saaminen automaattinen takuu lukijalle siitä että jotain käteentuntuvaa tulee? Vai saako nämä sankarit jokavuosi tämmöisen kädenpuristuksen, muodossa tai toisessa? Tämähän on pelkästään kirjoille annettava laatutuki.

Ei pidä muuten ajatella etteikö ne nuo muut nimet mitenkään hetkauttaisi, ainakin Takalan maisemia voisi katsella...

(10 minuutin Googlettelu)

... ja siinähän se oikeastaan olisikin sitten. Täytyy sanoa että pikaisen kuukkeloinnin jälkeen ja muutaman helposti löydettävän kuvan katsomisen jälkeen ei mitään ihmeempää vaikutusta tehneet nuo muut.
Okei, Suonpään Petokuvien Raadollisuudet ja muut tiedetään ja tunnetaan, muttei ne minua liikuta, ja Hannele Rantalan työ "Katsoa tai nähdä"-näyttelyn kuratoinnissa on oikein hieno homma, mutten kuvien perusteella ehkä viitsisi ostaa.

Mutta onhan 30% (tai 40%) kuitenkin oikein hyvä, eikö? Ja kunhan on nuo muutamat sitten tarpeeksi hyviä ni sehän on oikein hyvä sitten.

Eipä muuta, kello alkaa lähestyä jo Totuuden Hetkeä. Eli siis puoli seiskaa, jolloin kirmaan sinne pimiön suuntaan. Sitten se veri punnitaan, ja kamera.