Wednesday, August 29, 2007

Pohtimointia.

Suhalla on hieno käsienpesuautomaatti huussin seinässä. Tai no, puoli-automaatti ehkä. Seinäkin on hieno.

Tässä sängyllä pötköttelen ja kaikenlaista putkahtelee mieleen. Katotaas jos sais jotain kirjotettuakin. On se tämä langattomuus vaan herkkua. Onneksi oma langaton modeemikökkylä odottelee tuossa laatikossa omaa töpseliään, tuonne uuteen kämppään.

Huomenna töihin vasta kello yhteentoista. Hassuja on kyllä nämä heittelevät tunnit. Hauskaa, ja P&M:n asioita katsellen hyödyllistä, jopa ehkä tarpeellista. Kiireinen syksy näyttäisi siltä saralta tulevan, ja onhan sitä työprojektia sitten vielä näiden kahden lisäksi hieman muutakin.

Tuossa netskuja selailin pitkästä aikaa, foorumia jos toistakin, ja silmille nousi taas tämä Digi vs. Filmi-maaottelu. Että ihmiset jaksaakin vääntää.
Miksei vaan voi myöntää että joo, digi on tositosi näpsä ammattilaisille ja kiireisille, ja niille ketä huolettaa että tulikohan siitä nyt terävä ja onkohan siinä valot kohdillaan.
Ja se filkka on hemmetin hyvä juttu meille muille. On tekemisen tuntua, vaaraa ja jännitystä. Hajuja ja tunteita. Meditaatiota purkkia vatkatessa ja tekemistä Rodinaalia mitatessa. Lomaa tietokoneista.
Ja miten hemmetin hyvältä se tuntuu kun se kuva onnistuu. Ei ole samaa fiilistä kuitenkaan kun digillä kuvaa ja kattoo kuvatessa ruudulta että "Jes, se on siinä!". Onhan sekin hauskaa, mutta se nyrkkien huitominen ja Rocky-fiilistely sitten silloin myöhemmin, että "Voi Hyvä Hemmetti miten kovia kuvia, ja tuokin yksi, oivoi miten hyvä mie olen!". Tai monestihan tuon Leican kanssa (kun se ei pimene kuvatessa) jo ottaessa näkee, tai tietää, tai ainakin toivoo, se tuntuu persuksissa että nyt pamahti, tää on tässä.
Eikä sen kuvan tarvitse kovin kummoinen edes olla, jos totta puhutaan.

Onko se se Tekemisen Riemu mitä tässä haetaan? On se kai sitten. Onkos sille mitään hienoa sanaa?

Hienoista sanoista puheen ollen, tässä ajankohtainen minulle:
en·nui [ahn-wee, ahn-wee; Fr. ahn-nwee] –noun
a feeling of utter weariness and discontent resulting from satiety or lack of interest; boredom: The endless lecture produced an unbearable ennui.
Että tällä lailla. Pää on ihan jossain muualla. Aamulla töissä söi miestä niin että hampaat kirskui, kun on kaikki niin erilailla. No enkö minä vittu just sitä ole itkenytkin sitten jo aikoja?

Kuinka paljon tähän mielialaan vaikuttaa kotoa kaukana olo, äkillinen syksyn tulo, perustavanlaatuiset muutokset elämässä, ja muut jutut?
Herranjestas, minähän olen yhtä 7 kuukauden periodia lukuunottamatta asunut koko elämäni kahden korttelin sisällä. Ja senkin seittemän kuukautta olin keskustassa vähintään puolet öistä. Ja sitten heivataan mies Pohjois-Karjalaan. Eipä ihme, ei.

Niinpä sitten päätin, että ei se haittaa vaikka en tiedä mitään töistäni, tai ainakin niistä tavoista miten ne tuolla tehdään. Duunariahan tässä nyt ollaan, eikä mitään helvetin asiantuntijaa ja pikkupäällikköä, kuten aiemmin. (Pikkupäällikköä siis siinä mielessä että käskettävänä oli itseni lisäksi useasti joku toinenkin.) Ollaan sitten vaan sitä duunaria mahdollisimman hyvin. Ei mun tartte nyt kilpailla kenenkään kanssa, varsinkaan itteni.

Kun ei varsinaisesti kuitenkaan nyt kiinnosta. Jotenkin. Tekis mieli vaan mennä takas Suhalle ja laittaa Kontiot jalkaan (yritin muuten ostaa omia kumppareita, ei ollutkaan helppo homma se, perjantaina uusi yritys!) ja istua ulos kattomaan kun lehdet tippuu. No viikonloppuna sit.

Siellä se suurten puiden katveessa kököttää. Tuvan valo paloi lämpimästi.

Oho, kuka ailahtelee? En minä ainakaan.

PH-1nenkin majailee siellä 70km:n päässä, Suhan yläkerrassa. Tekisi mieli ottaa kuvia ja kehitellä niitä. Katotaan ny, jos tässä Joensuussa nyt enempikin aikaa sitten vietellään niin pitää varmaan tuoda kehityspurkit tänne, on viikollakin sitten touhuttavaa.

En tiedä laitoinko jo tämän, mutta nyt ollaan taas näiden äärellä:
Seuraavat kamera-aiheiset ostokset, jompi kumpi ensin:



tai

Hmm. Jaa-a. Molempi kiva, kumpaakaan ei varsinaisesti tarvitse. Molemmat haluaa. Molemmat tulee, mutta missä järjestyksessä?

Koivuissa on jotain, positiivista.

Eihän tuo Superkuva nyt mikään Foto Saarinen ole, niin hyvässä kuin pahassakaan, kuten jo sanoin ystävälleni. Ja kuten sanoin teillekin, rakkaat ystäväni, jos tämä kaupunki ja sen ihmiset ja työpaikat antavat minulle edes puolet siitä mitä Jyväskylä, on sekin jo ihan helvetin paljon.

No rönsyillään niihin kumppareihin vielä, kun tuota akkuakin on hetki vielä jäljellä.
Siis kumikengät, mustat ja korkeat varret ja vedenpitävät, ja mielellään Nokian Kontiot, perinteisesti. Ei ole Sokoksella. Ei ole Citymarketissa. Ei ole Tokmannilla (tai oli, mutta kalliit, eikä oikean kokoisena). Ei ole Prismassa. Prismassa kysyin myyjältä jonka satuin löytämään työnteosta, Ljudmila tai Jekaterina, mikälie (täällä tuntuu olevan noita itäisiä naisia Prismoissa ja muissa isoissa aika paljon), että koskas näitä tulis lisää. "Tjoorshtai tai perijandai voi olla lišää. Tule šilloin." Haisaappaita ja 80euron lämpösaappaita ja herratiesmitä kiinankopioita oli kyllä vaikka muille jaella, mutta ei oikeita mökkisaappaita. Höh.

Onneksi sentään Tokmannilta löytyi mökkihousut, oli pakko ostaa, kun niiden nimi, tai siis malli oli "Teppo". Teppo-kolitsihousut, voi hemmetti. Mukavat on kyllä, ei kovin tyylikkäät, voitte uskoa. Niinkuin vanha sananlasku sanoo, "Ainoa asia mikä on parempaa kuin mökkiverkkarit, on Tokmannilta ostetut mökkiverkkarit"

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, uneton Joensuusta, signing off.
(Knoppi: Ketkä henkilöt tuossa oli? Ei saa Googlettaa tai miettiä!)

Monday, August 27, 2007

Itä-Suomi, Pohjois-Karjala, Joensuu

Koivurastin jokseenkin vanha jahvamainos. Ja ei, kuvan väreissä ei ole vikaa, tarra on tuommoinen.

No niin, täällä ollaan. Joensuussa.
Eka työpäivä selän takana, ja kaikki ookoo. Työkaverit tuntuu kivoilta, pomo on asiallinen (joka Tausan jälkeen tuntuu oudolta, jopa jäykältä...) ja koneet ja hommat on tuttuja.
Kassakone on pelottava, tietokonepohjainen ja monimutkainen. Onneksi myyjäkoodi on helpohkosti muistettava, 69. Hih, sitä hetken naureskelin siinä.
Melkoinen akkavalta on kyllä, tässä työvuorolistaa katselen, ja seitsemästä henkilöstä on viisi naisia. Tai tyttöjähän nuo kai on enempi, nuoria plikkoja. Mutta ihan pätevän tuntuisia.

Eniten häiritsee muuten se, että kun on tottunut siihen että on täysin suvereeni, siis tietää missä mennään mitä kukin tekee ja miten ne tehdään, niin nytpä sitä tunnetta ei olekaan, ja se on kuulkaa hanurista. Mutta kai se korjaantuu ajan mittaan.

Eipä siitä sen enempää vielä tässä vaiheessa, käydään vähän läpi tuota edellisviikkoa.

Täällä Joensuussahan on yksi umpihieno baari (sen Palaverin lisäksi, siitäkin joskus lisää), nimittäin Koivurasti.


Kyseessä on vuodesta 1971 lähtien samassa paikassa toiminut baari/grilliravintola(!), joskin grilli ei ole kai lämmennyt aikoihin.
Parasta paikassa on siis se että sitä ei ole oikeasti remontoitu tai uusittu LAINKAAN sitten kultaisen seiskytluvun. Kaikki on alkuperäisasussaan, paitsi omistajatar, joka on vanhentunut normaalisti. Eli näin:


Paikka on niin tunkkaisen, vanhan baarin hajuinen kuin voi olla. Keskiolutpullo maksaa 3 euroa. Kahvi 1.00-1.30€, vaihtoehtoina musta, sokerilla, punaisella maidolla tai yhdistelmä näistä. Täti keittää kahvin vedenkeittimestä nostamallaan vedellä, irtosuodattimen läpi kannuun ja siitä kuppeihin. Kysyi ennen kuin alkoi että "Saikos olla vahvaa?".
Paikasta sai postikortin, Kuultokuva OY:n painama kortti sieltä 70-luvulta, siinä on kuva siitä Grilli-Kellarista, sinapinkeltaiset seinät ja kaikki, hymyileviä ihmisiä kesäpaidoissaan ja Horst-viiksissään. Uskomatonta.
Tehtiin suvun kanssa sopimus että jos sanotaan että "Tavataan kello 18.00", se tarkoittaa, mikäli paikkaa ei ole spesifioitu, aina Koivurastia.

Huhupuheiden mukaan Elsa ei myy alle kakskymppisille kuin yhden oluen, yli kakskymppisille kaksi, ja kanta-asiakkaat saattaa saada kolmekin olutta illassa. Ja naisille ei ilman herraseuraa tarjoilla lainkaan... Voi herranen aika sentään. Ja on se Kotiteollisuuden video kuvattu tässä. Eli tää: Vieraan Sanomaa. Mitä en kyllä tiennyt, piti oikein kooklettaa.

Ajomatkalla Kuopioon torstaina, sattui ohi hujahtamaan Tuusniemen kohdalla tällainen helmi:

Viihdekeskus Hojo Hojo. Aivan kuin paikan nimi ei olisi riittänyt, on päärakennus (?) varustettu aika metkalla sloganilla:


Oikeasti, "Olvia tukkaan ja mukkaan"? Ei ole todellista. Kuinkahan moni tuonne yrittää päästä ilmaiseksi sisään kaatamalla kaljapullon lippuluukulla päähänsä?

Tänne kai järjestetään retkiäkin, tansseihin. Kuulemma hyvä paikka. Kenties ensi kesänä ehtisi tarkistaa.

Nämähän on monille vaikka kuinka tuttuja, minä en näitä ole aiemmin nähnyt kyllä. Hauskoja juttuja. Noni, nyt nukkumaan, aamulla työpäivä. Laitanpa tuon Lagavulinin kiinni nyt.
No ehkä hörppy vielä.

Saturday, August 25, 2007

Hyvästi

Tämä on viimeinen postaus Jyväskylästä.
Viimeinen työpäivä loppuu puolen tunnin päästä, sitten ruokaa ja Äidin luo kahville, jonka jälkeen Hopealuodin nokka kääntyy kohti Joensuuta.

Jää hyvästi, rakas kotikaupunkini. Tulen käymään, mutten välttämättä jäämään.
Hyvin olet minua pitänyt, toivottavasti Joensuu pääsee edes puoleen tästä, sekin on jo paljon.

Kiitos Foto Saarinen, hyvin olette minut kasvattaneet. Hyville ja pahoille tavoille, mutta kuitenkin.

Kiitos kaikille muillekin, kavereille ja asiakkaille. En minä teitä unohda vaikka te unohtaisittekin minut.

Kiitos.

Tuesday, August 21, 2007

Mökkipostaus


Siunattu teknologia.



Tätä postausta kirjoitetaan Suhan mökin saunan eteisessä, sikari toisessa kädessä ja viskilasi toisessa. Tai no ei ihan, mutta tiedätte mitä tarkoitan. Annikalta ja Jarkolta saatu H. Upmanni ja Tausalta saatua Laphroaigia. Appivanhempien mökillä, Ilomantsin vaaramaisemissa. Että kiitos vaan kaikille asianosaisille.

Siinä sitä setuppia Hopeisille Omenoille.

Illan pimetessä saunassa vielä valo loistaa.

Takana mukava lomapäivä. Jotenkin niin luksusta on ollut, aamupäivän istuskelin pihalla ja katselin puita ja lintuja ja otin mitäänsanomattomia valokuvia, lontsottelin kumisaappaat jalassa syömään mustaherukoita suoraan pensaasta. Mietiskelin mitä pimiössä voisi tehdä, kunhan saa suurennuskoneen optiikankin tänne asti.

Suhan päärakennus. Ja Toyota ja Möykky ja Appiukko.

Siitä sitten vietiin peräkärryllä rikkoutuneet kodinkoneet (pakastin ja pesukone) kierrätyslaitokselle, ja käytiin kylällä lukemassa sähköpostit ja hoitamassa vähän työasioita. Ja ihan vähän blogikommentointia ja holgarocks.comia ja Canonin uutiskameroiden ihmettelyä.

Liiteri ja pimiöpuoli. Siitä kuvaa ehkä huomenna.

Ja kaupan kautta (makkaraa ja kesäkurpitsaa, ja vuohenjuustoa) takaisin mökille, ja grilli tulille. Ruokailua, ja saunanlämmitys edellä mainitun viskin kera. Hauskaa puuhaa sekin, ja sain varmaan ekaa kertaa elämässäni molemmat pesät sytytettyä ekalla kerralla, ja ilman bensaa tai muita luonnottomia avuja.

Sauna. Ja taivaallinen valo?

Sauna on niin taivaallinen. Pehmeät, kosteat löylyt, happi kiertää ja hiki virtaa. Voisi istua vaikka kuinka hemmetin pitkään. Muutama pölli vaan lisää koneeseen, ja taas sihisee. Voi sitä auvoa.

Ei puutu kuin järvi tuosta, mutta hyvähän se on ettei liian täydellistä, jää vähän parantamisen varaa sille Omalle Mökille sitten joskus.

iTunes soittaa minulle Miles Davisin "Kind of Blueta" hiljakseen, ja koska kurjetkin ovat jo vaienneet, ja metsästäjäin aseen pauke, mitään muuta kuultavaa ei enää ole. Hyttysiäkin oudon vähän. Ei voi valittaa.

Ulkona on oudon pimeää.

Nyt on keskistyttävä olennaiseen, eli sikariin ja juomaan. Huomenna sitten kylälle taas Pietaristen langattoman netin kylkeen tätä postaamaan.


Saunan portailta. Pimeässä haastavampi reitti.

Sananen vielä läksiäisistä. Hauskaa oli, paikalla siis me, Tapani ja Sasa, Annika ja Jarkko (joskin häpeällisen vähän aikaa), Ekku, Tausa, Erna ja Haloefekti, Piiraisen Erkka, Hanna ja Miia ja Kivimäen Petteri. Varsin kattava ja sekava joukko siis. Ruokailua ja juomailua, kunnes koitti lähdön hetki, ja matka alkoi kohti Infernoa. Siellä siis pienemmällä joukolla, joka sekin harveni ainiaan, kunnes lähdimme vielä Freetimeen Ernan kanssa. Josta sitten pilkun jäkeen kotiin, neljältä unille.

Aamulla ei ne Mainila Laukaukset kumisseet sen ihmeemmin, tosin kyllähän se krapula sieltä sitten löytyi kuitenkin. Yhdentoista kieppeillä saimme tavarat kasaan itsemme autoon.

Läksiäislahjojakin(!) ilmaantui kummasti, Tausa eli Firma lahjoitti jo aiemmin päivällä sen Laphroaig-pullon, A&J ilahdutti H.Upmannin Coronas Majorilla, Ekku muisti kuustoistavuotiaalla Lagavulin-pullolla ja Erkka oli jostain löytänyt vanhan Altissa-kameran, hauska 6x6cm laatikkokamera, jonkalaisella olen kyllä pari vuotta sitten kuvannut muutaman rullan. No nyt on semmoinenkin.

Kiitos ja kumarrus kaikille osallistuneille, hauskin ilta piiitkään aikaan. Kiva kun tullitte toimeen keskenänne. Vielä me nähdään, have no worries.

Thursday, August 16, 2007

Juhlapäivitys

Yleisön painostuksesta siirretään aloitusaikaa klo 20.00neen.

Eli kasilta sit vasta. Ehtii useampi mukaan.

Laitetaan Holgalla otettu omakuvakin vielä tähän.

Jäniksen Vuosi part 2?

Ihan pakko on nyt tämä laittaa vaikka ajattelin etten laita ennen lauantaita mitään. No, kuitenkin.
Ilta-Sanomissa tänään illalla tällainen:

Kadonnut it-päällikkö piilottelee metsässä?

15.8.2007 23:14

Poliisi ei ole saanut yhtään varmaa havaintoa 1. heinäkuuta kadonneesta Marko Juhani Ovaskasta. TietoEnatorilla johtotehtävissä työskennelleen jyväskyläläisen perheenisän Volvo V40-merkkinen auto löytyi hiljaisen tien varrelta Ylä-Savosta Sonkajärveltä katoamista seuranneena päivänä. Poliisin mukaan on täysi arvoitus, miksi mies oli jättänyt arvokkaan autonsa seudulle, jonne hänellä ei ole mitään yhteyttä. Polttoainetta autossa olisi riittänyt.

- Muutaman viikon välein tulleiden vihjeiden mukaan metsäpoluilla on tullut vastaan mies, joka on ihmisiä nähdessään juossut piiloon metsään. Emme tiedä kuka tämä henkilö on, toteaa komisario Arto Elomaa Ylä-Savon poliisista.

Elomaan mukaan erikoiset havainnot on tehty muutaman neliökilometrin säteellä auton löytymispaikasta.

- Olemme tehneet etsintöjä alueella, mutta kadonnutta ei ole löytynyt. Olemme mahdottoman tehtävän edessä. Hän voi olla missä päin Suomea tahansa.

Ovaska on erittäin kokenut ja kilpailuissakin menestynyt suunnistaja. Hän oli ollut edellisiltana puhelimitse yhteydessä omaisiinsa. Poliisin mukaan he eivät havainneet mitään lähtöön viittaavaa. Poliisit ovat tarkistelleet mahdollisia olinpaikkoja, keskustelleet asukkaiden, luonnossa liikkujien ja metsästysseuralaisten kanssa. Tapaukseen ei epäillä liittyvän rikosta.

Ovaska katosi ensimmäisen kerran toukokuun lopussa Leivonmäen kansallispuistoon Keski-Suomessa. Kahden viikon harhailun jälkeen hän käveli itse aamuyöllä kansallispuistosta nelostielle, josta ohikulkeva auto poimi hänet. Mies oli löydettäessä nälkiintynyt, mutta ei hengenvaarassa.

Minna Laukka

Mieletöntä. Kaveri hyppää farkku-Volvoon ja ajaa Savoon ja juoksee metsään. Ja miten mystistä että toisen kerran jo? Mikä sitä sinne vetää?
Miettikää minkä näköinen on suomalainen it-päällikkö kun se kuukauden metsäkeikan jälkeen säikähtää marjassa olevaa Lissua ja juoksee silmät kauhusta pyöreinä pöpelikköön? Harottaakohan sillä tukka? Ja mitä sillä on päällä? Dressmannin ysiysipuku vai Haglöfsin ulkoilutakki vai jotain muuta? Pinkki kauluspaita?
Onkohan se muistanut jättää Veenelikymppisestä lapsen turvaistuimen ja vaimon aurinkolasit kotiin ennen Exodusta?
Tyyppi on ollut jo puoltoista kuukautta reissulla. Syökö se marjoja siellä vai joko se on johonkin Loma-Kouheroon liftaillut ja imailee siellä ossobuccoa ja valdepenaa?

Sen kun tietäisi. Ja että onko sillä joku elukka mukana.

Ihailtavaa toimintaa kuitenkin jollain tasolla.


P.s Syötiin muuten jokunen sieni tässä eilen ja tänään. Jopa minä söin.


Oltiin tuossa saunomassa ja grillaamassa (viimeinkin, eka kerta tänä kesänä! Muttei vika.) ja uimassa (talviturkinkin heitin, nyt jo!), ja siinä välissä kun mie saunaa lämmittelin niin tytsit (ja toinen miehistä) kävi poimimassa näitä jostain siitä läheltä. Tässä siis alle puolet satsista (äitillekin on jaettu jo näistä), käsittääkseni oli ihan hyvin. Sokkarilla näytti olevan sama tavara reilu 48.20€/kg. Joskus sitä säästää.

Mulla oli jotain postaamattomia Holga-juttujakin, mutta olen näköjään jättänyt (toivottavasti) muistitikun duuniin, joten niitä ei ny vielä tule. Mutta kun kerran tää alotettiin ni laitan päivällä jahka uuden tytön kouluttamiselta ehdin. Ja kunhan korvat ei enää soi piiskan paukkeesta. 'Till then.

Tuesday, August 07, 2007

Juhulat! Ja Rallia!

(Seuraan tässä samalla livenä Apple tuotejulkistus-shöytä, siunattu teknologia.)

Niin.

Siis:

LÄKSIÄISET!

18.8.2007
Klo 18.00? Vai aiemmin jo?

Sohwin kabinettia ajattelin, mennään ensin porukalla ja syödään jotain, (ei o pakko, saa juodakin) ja jatketaan siitä minne jatketaan.

Omat rahat mukaan, vapaa ruokalista.

Toiveena on meillä persaukisilla että jos useampi ihminen tulee niin jos edes jokatoinen tai jopa jokainen tarjoaa YHDEN juoman minulle tai Armaalle Vaimolle, niin seuraavan aamun krapula tulee olemaan mahtava!

Soitelkaa tai laittakaa kommenttia tähän.
Tulkaa ihmiset, tulkaa, ei sinne Joensuuhun kuitenkaan kukaan koskaan eksy! Viimeinen mahdollisuus nähdä, en tuu IKINÄKOSKAAN enää Jyväskylään. (Tai ehkä joskus kuitenkin)

Siis Blogistit ja (oikeat) kaverit, teidän on kutsuttu.
You are cordially invited.

Edit:
Laitetaan tähän samaan postiin näitä Holgarallikuvia, ettei kutsu tipu alemmaksi. Eli siis näin:


No tää oli vahinko, seuraava oli sit jo tarkotuksella.

Eli siis tää. Siinä Rallikuvaaja (sanamuunnos) Rallipaidassaan (sanamuunnos), Hopeakuula naamalla.

Ja salaman nurkka näkyy. Antaa näkyä.

Subaru! Oih!


Ja toinen Rallikuvaaja.

Thursday, August 02, 2007

Minä lähden...



.... Pohjois-Karjalaan.

No niin lapset ja aikuiset, ystävät ja vihamiehet, kolleegat ja tyhjäntoimittajat, sukulaiset ja kaverit.
Fotomikin ja Jyväskylän tarina alkaa olla loppusuoralla.

Äsken tuli odotettu puhelinsoitto, jossa tuleva pomoni sanoi että "Tervetuloa vaan Joensuuhun". Se on sitten menoa.

27.8.2007 olis eka työpäivä, eli mikä kiire?. Ei oo kämppää, ei muuttolaatikoita, ei muuttoautoa.

Mutta hitto että TÖITÄ on!

Kyllä tätä juhlia voi.