Thursday, January 22, 2015

Uusi Jousi

Nyt ihan pikainen päivitys vaan, ilman korulauseita ja ilman itseasiassa IHAN tositosi hyviä kuvia. 

Mutta mä voin koska oon niin innoissani!


Koska kävin hakemassa Sen Jousen! 


Ja sain tänään kerättyä rohkeuden ja viritettyä tuon, on nimittäin hitusen erilainen kuin tähtäinjousen jänteelle laittaminen... Siinäkin hommassa on oma vaarantunteensa mukanaan kyllä. 
Mutta kun Pikkupojat halusi nähdä niin olihan se Isin sitten näytettävä että no tämmönen. 



Kun on niin kapoinen että muljahtaa kun tuosta jalan yli taittaa vireeseen. Eikä se nyt IHAN kaikista kevyinkään jousi kyllä ole, 31" vedolla pitäisi olla 50# eli 50 paunaa... Tähtäinjousi on tuossa vireessään missä nyt on, vissiin 28" vedolla 30#. 

Malli on siis vihkiytymättömille nippelitiedoksi (en voi olla ainoa joka sillä elää) tuommoinen Korealaistyyppinen, hevosjousi vissiin ihan oikeasti. 
Eli normaalia huomattavasti lyhyempi (että voi ampua istualtaan hevosen selästä). Tästä johtuen tuo vastakaari (näitä sanotaan vastakaarijousiksi, ne Olympialaisissa käytettävät tähtäinkapistukset on kanssa, vrt. pitkäjousi (niin just se Robin Hoodin jousi) jonka lapojen päät EI käänny ulospäin. Siis vastakaarelle.) on aika kipakka, ja ilman jännettähän se kääntyykin aika erikoisen näköiseksi.



Tuo viimeinen kuva siis lepoasennossaan. Kahva on samoin päin kuin tuossa ylemmässäkin, eli ihan täysin toiseen suuntaan se haluaa taipua. Vaan eipäs anna jänne sen olla tuollainen, ja minäkin vielä menen ja vedän jänteestä vielä lisää taaksepäin. 
Ei se nyt ihan kovin suuri ihme ole että se nuoli lähtee jokseenkin nopsaan liikkeelle. 

Näitä kuvia käsitellessä tajusin montakin asiaa, että "no ei kun pitää tehä silleen ja tolleen eikä tälleen". 
Olin jo jättämässä koko hommaa pois, mutta sitten mietin että "Ja perhana, nyt on fiilis tää, ja sitäpaitsi minun blogi, saan laittaa puolivillaisia kuvia jos niillä on joku pointti", joten siinäpäs on NIIIIH. Deal with it. 

No tuleehan tästä aiheesta vielä uusikin posti, en minä niitä kuvia voi jättää tekemättä nyt kun keksin kikan. 

SITÄPAITSI HEMMETTI. 
Kuvissa on väärä jänne. Tähänhän tulee punainen.

Ja onhan minulla muutakin uutta näytettävää kyllä, tuolta accesoires pour l'arc -osastolta. Luodaan kokonaisvaltainen katsaus välineisiin, ja verrataan ironisesti tähtäinvehkeiden lisävaruste-arsenaalia tähän. (Voin kertoa että kuusiokoloavaimia ei nyt ihan kovin paljon laukkuun tarvittu... :) )

Monday, January 19, 2015

Osumisista

Valokuvissa on se jännä että niissä laittaa ittensä aina linjalle kanssa. Viimeistään siinä vaiheessa kun ne laittaa esille johonkin tietysti, mutta jo kuvatessa. Ja käsitellessä. 

Ihmistä jos kuvaa niin parhaimmillaan siinä on itse samassa herkässä kohdassa. Rikki menemisen vaara on olemassa. 

Sinne sisälle näkee kuvattavasta kun kaikki menee kohdilleen, ja samalla kuvattava näkee suhun sisälle. 

Se on ihan helvetin pelottavaa. 


Sitten jos kuvaa jotain muuta, niinkuin minä yleensä, niin sitä vaan on itse auki. Antaa itsensä alttiiksi osumille. 
Joskus se osuu kohdilleen, päähän tai sydämeen tai jonnekin. 

Ei aina, ei joka kerran. Mutta silloin kun se kuvaaminen tuntuu hyvältä, ja pahalta. 

Kun se tuntuu joltain. Silloin sitä on. Paikalla. Hetkessä. Itsessään.


Paljastanko minä kuvillani jotain itsestäni? 


Kuvaanko minä itseäni? Alitajuisesti?

Ehdottomasti. 

Tajuatteko te siitä mitään? Sitä minä toivon. 


Ja pelkään. 





---





Ampuessa parhaimmillaan osuu itseään sieluun kanssa. No oli ontuva aasinsilta joo, mutta koska tää blogi ei ole pelkkää metafyysistä höperehtimistä niin laitellaan oikeetakin maailmaa välillä. 



Se jousiammunta. Niin. Melkein viiden vuoden tauon jälkeen pääsin taas, ja tällä kertaa aika paljon yksinkertaisemmilla välineillä kuin ennen. 

Poissa ovat tähtäimet ja klikkerit ja vakaajat ja kaikki. Nyt on vain jousi ja jänne ja nuoli ja mies. 
Ihan hiton hieno fiilis. Ostopäätös muodostui aika pian... :D

Jännä miten sitä muisti edelleen. Muutama sarja vanhalla jousella ja nippu alkoi taas muodostumaan. Meni jännekkin ekalla kertaa oikein päin kun kasasi jousen. 

Kaya Windfighter on muuten sitten tuo uusi jos joku semmosista asioista on kiinnostunu. Jahka saan vielä käsiini tuon niin pitää varmaan ihan kuvien kanssa lähestyä asiaa. 

Tuesday, December 30, 2014

Joulua Jyväskylässä

Olosuhteet osuivat oikeaan
Pääsin Kotiin Jouluksi. 
Äidin ja Isän luo. 
Jyväskylään. 


Suuri helpotus
Selkeyttä


Lutakon kulmalta löysin palan Berliiniä
Tiiliseinän vieressä oli hyvä olla
Tyyntä


Ja
Symmetriaa 
Tasapainoa
Herkkyyttä
Rumaa
Raakuutta


Kauneutta
Lämpöä
Selkeää
Sumua





Wednesday, December 24, 2014

Hyvää Joulua!

From all of me to all of you...


Meinasin ensin että laitan vaan tän joulukortin mut hei, onhan mulla kuviaki laittaa!






Että näiden myötä hyvää sitä Joulua tai Saturnaliaa tai mikä nyt valitsemanne juhla sitten onkaan.
Ja voipihan se tuo olla myös samalla Uuden Vuoden toivotus. 2015 onkin 10-vuotisvuosi Blogillekkin, katotaan mitä erikoista keksitään!

Nyt syön vähän lisää ja availen jokusen lahjan.
Peace out.

Monday, November 10, 2014

Herzeleide

vähän sanoja

luotan kuvaan
ja sen voimaan
kuiskata
huutaa
kertoa
puhua

silloin kun ei itse
voi
halua
jaksa
pysty

silloin kun ei ole
kirjaimia
sanoja
lauseita
ajatuksia






























Friday, November 07, 2014

Uusi lemmikki.

Sain kukan. 
Olen havainnut itsessäni viherpeukalon orastavan alun. Jostain syystä kukat eivät enää kuole käsissäni.  


Sain tässä uuden kaverin. Kummituskukka. Ja kyllä, sen kuuluu näyttää tuolta. Aivan käsittämättömän rumankaunis kasvi. Eli just täydellinen minulle. 
Se on jotenkin niin herkän kaunis. Lehdetkin (no on siinä niitä, vähän...) on alapuolelta ihan puhtaan harmaat ja päältä vihreät. 
Onkohan siinäkin jotain syvällisempää? 


Ja niin, tuo kuva ON värillinen. Tommonen se on. Toinen yrittää niin kovasti olla iso kasvi ja sitten se vaan on tuommoinen... rääpäle. Mutta isot pisteet yrittämisestä. 
Kukkakaupan täti sanoi että kyllä siihen kasvukaudella muutama tuommoinen lehti tulee lisää. Kysyin että mistäs sen sitten tietää onko se kuollut? Ei oikein mistään, tuli vastaus. 

Schrödingerin kissa mutta kasvina. 

Onko outoa nimetä kasveja? Koska jos on, niin tämän nimi on kyllä sitten Schrödinger
Tervetuloa maailmaan vaan.

Mietin tuossa pitkään onko mitään älyä laittaa posti jossa on kaksi kuvaa yhdestä kasvista, ja vähänlaisesti tekstiä. Se tuntui jotenkin niin... vähältä. 
Vaan mistäslähtien kaikkien postien on eeppisiä oltavakaan? Maailmaa voi syleillä joskus toiste, nyt keskityn pienempiin juttuihin. 

Niinkuin hassuihin kasveihin. Koska mä voin. Täähän on hitto vie minun blogi, ja minä laitan tänne mitä haluan. 

Samalla kun tätä postia mietin, muutama sana tästä vaihdettiinkin toisen blogistin, Uuden Ajan Asiakkaan Pasin kanssa. UAA on aihepiiriltään varsin tiukkaan rajattu, ja sen myötä herää kysymys, onko blogin "speksejä" mahdollista tai järkevää muuttaa kesken kaiken. 
Minun mielestä on. Miksei. Tosin fotomik on nimensä mukaisesti minua, mutta luulisin että suurin osa tänne on eksynyt valokuva-puolelta. En edes viitsi miettiä mitä tapahtuisi jos lopettaisin kuvien laittamisen. Silloin on kyllä kuvien ottaminenkin loppunut, ja se jos mikä on pelottava aihe se. 

Tuo valokuvahan se on se löyhä, enintään vaaleanpunainen lanka joka tämän taipaleen läpi kiemurtelee mukana. Puheenaiheethan ovat olleet kameroiden ja valokuvien ohella vaikka ja mitä. Mutta ne kuvat yhdistävät. 

Siltikään en osaa nähdä tätä (enää) valokuvausblogina. No, joskus kun se välinehullutus iskee niin silloin, mutta leimallisesti photo-blogi? Ei taida oikeasti enää ollakaan. 

Nyt tämä on minun blogi. 


Monday, October 27, 2014

Jyväskylä! Pitkä aika, ei meri

Olisi varmaankin aika tehdä jonkinlainen JKL-päivitys. 
Sain aikaa ja aikaistusta, joten otin kameran kouraan ja lähdin nuuhkimaan synnyinkaupungin sateista aamua. 


Kantavana ajatuksena oli vähän kävellä keskustaa ympäri, ja miettiä mikä on Mikon Jyväskylää. Niitä voimapaikkoja tai muistoja. 


Ja niitähän on. Ihan puhtaasti dokumentoiva päivitys tämä ei ole, vaan seassa olkoon muutakin silmänsattumaa. 


Niinkuin vaikka tuo. 


Osa on minulle hyvinkin henkilökohtaisia paikkoja, jotka olen yrittänyt nähdä vuoden 2014 silmin. 





Ja osa on ihan vaan dokumentaarista näkemää. 











Silloin on hyvä ihmisen olla kun ei ole kiire minnekään, ja voi tehdä sen että pysähtyy ja kääntyy takaisin ja käy ottamassa sen yhden kuvan vielä. Vaikka olisikin puhelimessa samaan aikaan.


En minä nyt tarkemmin tähän ala avaamaan, miksi tämä ja miksi tuo. 








Tokihan, joku tietty FB-ryhmä voi alkaa arvuuttelemaan näistä vaikeimmista, että missä kohtaa kaupunkia ollaan. 
Onhan näitä JKL-bongauksia tässäkin blogissa tosin aiemminkin ollut. Vaan ei kyllä tällä vuosikymmenellä (! herranjesta miten vanhaksi sitä itsensä tuntee tuommoisen lauseen jälkeen.) Miksipä ei taas. 


Kas, siellähän on itse kuvaajakin. 





Muuton yhteydessä löytyi kauan kadoksissa ollut rannehihna kameralle, Gordy's Strapsilta joskus vuosikymmen sitten tilattu hihna. Edelleen iskukunnossa. 
Rannehihnassa on se hyvä puoli että se jotenkin pakottaa mut kuvaamaan. Etenkin jos lähtee ilman laukkua, se kamera on koko ajan kädessä siinä. Ei tule niitä semmoisia ohikävelyjä niin paljoa. 


Ja noin sitä mentiin. Kun on tarpeeksi simppeli kamera, niin onnistuu lapasetkin kädessä. 

Ja siis niinpäs muuten olikin, eilen blogilla syntymäpäivä, kunniakas yhdeksän vuoden ikä tälläkin. Ensi vuonnapas sitten näihin aikoihin unohdetaan juhlia oikein kunnolla!
ONNEA KUITENKIN!

(Paitsi että aamulla tajusin että sehän ON marraskuussa se eka posti, eikä lokakuussa. Joten se siitä vielä hetkeksi.)

Wednesday, October 22, 2014

Talvea vasten kasvoja

Sieltähän se taas tulee. 
Talvi. 

Aika kaivella välineitä
vastustamiseen. 
Aloitin maihareista. 
En ole näitä pitänyt
joku syy siihen
varmaankin. 




Otetaanpa selvää
hankasiko nämä 
vai oliko muuten vaan
kehnot. 
Kameraa käteen.
Ulos.
Päättäväisesti.


























Korttelin ympäri.
Pimeä jo
lehdet menneet parempaan paikkaan.
Ei haittaa
jos löytää kauneutta seinistä
katulampuista
paljaista puista.
Tupakkaa
kylmiä sormia
ja kengät
jotka hankaa.