Monday, October 27, 2014

Jyväskylä! Pitkä aika, ei meri

Olisi varmaankin aika tehdä jonkinlainen JKL-päivitys. 
Sain aikaa ja aikaistusta, joten otin kameran kouraan ja lähdin nuuhkimaan synnyinkaupungin sateista aamua. 


Kantavana ajatuksena oli vähän kävellä keskustaa ympäri, ja miettiä mikä on Mikon Jyväskylää. Niitä voimapaikkoja tai muistoja. 


Ja niitähän on. Ihan puhtaasti dokumentoiva päivitys tämä ei ole, vaan seassa olkoon muutakin silmänsattumaa. 


Niinkuin vaikka tuo. 


Osa on minulle hyvinkin henkilökohtaisia paikkoja, jotka olen yrittänyt nähdä vuoden 2014 silmin. 





Ja osa on ihan vaan dokumentaarista näkemää. 











Silloin on hyvä ihmisen olla kun ei ole kiire minnekään, ja voi tehdä sen että pysähtyy ja kääntyy takaisin ja käy ottamassa sen yhden kuvan vielä. Vaikka olisikin puhelimessa samaan aikaan.


En minä nyt tarkemmin tähän ala avaamaan, miksi tämä ja miksi tuo. 








Tokihan, joku tietty FB-ryhmä voi alkaa arvuuttelemaan näistä vaikeimmista, että missä kohtaa kaupunkia ollaan. 
Onhan näitä JKL-bongauksia tässäkin blogissa tosin aiemminkin ollut. Vaan ei kyllä tällä vuosikymmenellä (! herranjesta miten vanhaksi sitä itsensä tuntee tuommoisen lauseen jälkeen.) Miksipä ei taas. 


Kas, siellähän on itse kuvaajakin. 





Muuton yhteydessä löytyi kauan kadoksissa ollut rannehihna kameralle, Gordy's Strapsilta joskus vuosikymmen sitten tilattu hihna. Edelleen iskukunnossa. 
Rannehihnassa on se hyvä puoli että se jotenkin pakottaa mut kuvaamaan. Etenkin jos lähtee ilman laukkua, se kamera on koko ajan kädessä siinä. Ei tule niitä semmoisia ohikävelyjä niin paljoa. 


Ja noin sitä mentiin. Kun on tarpeeksi simppeli kamera, niin onnistuu lapasetkin kädessä. 

Ja siis niinpäs muuten olikin, eilen blogilla syntymäpäivä, kunniakas yhdeksän vuoden ikä tälläkin. Ensi vuonnapas sitten näihin aikoihin unohdetaan juhlia oikein kunnolla!
ONNEA KUITENKIN!

(Paitsi että aamulla tajusin että sehän ON marraskuussa se eka posti, eikä lokakuussa. Joten se siitä vielä hetkeksi.)

Wednesday, October 22, 2014

Talvea vasten kasvoja

Sieltähän se taas tulee. 
Talvi. 

Aika kaivella välineitä
vastustamiseen. 
Aloitin maihareista. 
En ole näitä pitänyt
joku syy siihen
varmaankin. 




Otetaanpa selvää
hankasiko nämä 
vai oliko muuten vaan
kehnot. 
Kameraa käteen.
Ulos.
Päättäväisesti.


























Korttelin ympäri.
Pimeä jo
lehdet menneet parempaan paikkaan.
Ei haittaa
jos löytää kauneutta seinistä
katulampuista
paljaista puista.
Tupakkaa
kylmiä sormia
ja kengät
jotka hankaa.


Wednesday, September 24, 2014

Harmaa lanka

Niinhän siinä taas käy. Kesä katoaa ja syksy ja talvikin valtaa meidät. Ensilumi on jo satanut, syyskuussa jumaliste. 
Ja mitä tapahtuu Mikolle? Kamera nousee silmän eteen yhä useammin, yhä synkemmälle silmälle. 


Mistä se oikein johtuu? Vuosi toisensa jälkeen, värien kadotessa maailmasta?


Tässäkin postissa oli useampi värillinen kuva, jotka sitten kuitenkin jännästi muuttuivat mustavalkoisiksi tai jäivät kokonaan pois. 


On näissä se punainen lanka nähtävissä. 


Tai no. Harmaa lanka kai sitten ennemmin. Mutta taas kun katsoo näitä niin onhan näissä kai taas teema. Tai elementtejä samoja. 



Synkähköä kai, mutta se nyt ei tämän blogin lukijoille mitenkään uutta ole. 


Kääntyykö se katse pikkuhiljaa ilmojen tummetessa omaan itseensä taas? Miten näen itseni? 


Onko se tämä se oman itsen kuva? Epäterävä kengänkärkien tuijottelija? 
Ei muuten ole. 
Mutta mitäpä se olisi kuvasatsi ilman omien jalkojen tuijottelua. Eipä juuri mitään. :)

Tästä on parempi jatkaa. 

Saturday, August 30, 2014

Viheriä harmajainen

Pientä kuvainnostusta havaittavissa. Ihan on ollut mukavaa jopa. Kun vaan saa aikaiseksi.

Valkkailin kuvia aikani tuossa ja käsittelin ja tuijottelin ja valitsin ja tiputin ja pyörittelin ja ihmettelin ja sitten olin että "No näillä nyt mennään".
Koska mielessä ei ollut otsikkoa postille (joskus se on niinpäin, joskus on ensin otsikko), avasin vielä pikkukuvina valitut että no pohditaanpa. 
Huomasin että vallitseva väriskaala olikin melko tarkkaan harmaa ja vihreä. Melko erikoisesti. Tekeekö se alitajunta tässä töitä jotenkin vai muuten vaan?

Lähdin myös näemmä menemään vanhaa "salaiset paikat" -ajatusta kohti vähän. Samaa aihettahan on tuolta Berliinistä tuloillaan, tosin eri puolelta. 

Mutta näin tällä kertaa. Kohtahan se on tuokin vihreä historiaa, siinä mielessä hyvä että tuli käytyä. 





 




Sunday, August 24, 2014

jotainjotain

Jos perustaisin bändin niin sen nimeksi tulisi "jotainjotain". Varmaan ihan hyvä etten osaa soittaa mitään tai laulaa. 

Siirtelin tuossa sattuneesta syystä kuvia koneelle ja huomasin ottaneeni valokuvia. Sieltähän löytyi seasta ihan asiallistakin tavaraa. Pari selkeästi enemmän "valokuvaa" ja sitten sellaista räpsyä. Mutta joskus räpsytkin on ihan kivoja. Ja jos tänne ei välillä räpsyjä laita niin hiljaiseksi käy homma. 

Ekaksi ehdoton suosikkikuva näiltä ajoilta. 

Kenen lie matto, ollut iät ja ajat tuossa. Kerrankin oli valo sen kohdalla kun kuljin ohitse.  
No hei vettä. Kyllä sitä aina pitää olla koska mä oon mä. 

Uusi alku. Osaa ne muuttua vaan käytön myötä nuokin. 

Rantahomma Masan kanssa. Kaveri kävi uimassa ja tuli lämmittelemään syliin. 

Vesi oli hämmentävän kirkasta. 

Tän mä ohitin monesti näitä läpikäydessäni. Jotenkin niin kuluneen oloinen kuva, muttamutta. Tässäpä olikin nyt semmonen juttu että tää muistuttaa jotain kovin tuttua... :D

Näitä pehmeän värisiä mäntymetsiä aina kattelen. Joku visio mulla on niistä mutta en vaan tunnu saavan kiinni niistä. Enkä saanut nytkään, tääkään ei onnistu näyttämään oikealta. 

On aina mukava nähdä omia kuviaan ihmisten seinällä. Tässä iso Elefantti, uniikkikappale. Tästä mä oon ihan tajuttoman tyytyväinen.