Wednesday, September 24, 2014

Harmaa lanka

Niinhän siinä taas käy. Kesä katoaa ja syksy ja talvikin valtaa meidät. Ensilumi on jo satanut, syyskuussa jumaliste. 
Ja mitä tapahtuu Mikolle? Kamera nousee silmän eteen yhä useammin, yhä synkemmälle silmälle. 


Mistä se oikein johtuu? Vuosi toisensa jälkeen, värien kadotessa maailmasta?


Tässäkin postissa oli useampi värillinen kuva, jotka sitten kuitenkin jännästi muuttuivat mustavalkoisiksi tai jäivät kokonaan pois. 


On näissä se punainen lanka nähtävissä. 


Tai no. Harmaa lanka kai sitten ennemmin. Mutta taas kun katsoo näitä niin onhan näissä kai taas teema. Tai elementtejä samoja. 



Synkähköä kai, mutta se nyt ei tämän blogin lukijoille mitenkään uutta ole. 


Kääntyykö se katse pikkuhiljaa ilmojen tummetessa omaan itseensä taas? Miten näen itseni? 


Onko se tämä se oman itsen kuva? Epäterävä kengänkärkien tuijottelija? 
Ei muuten ole. 
Mutta mitäpä se olisi kuvasatsi ilman omien jalkojen tuijottelua. Eipä juuri mitään. :)

Tästä on parempi jatkaa. 

Saturday, August 30, 2014

Viheriä harmajainen

Pientä kuvainnostusta havaittavissa. Ihan on ollut mukavaa jopa. Kun vaan saa aikaiseksi.

Valkkailin kuvia aikani tuossa ja käsittelin ja tuijottelin ja valitsin ja tiputin ja pyörittelin ja ihmettelin ja sitten olin että "No näillä nyt mennään".
Koska mielessä ei ollut otsikkoa postille (joskus se on niinpäin, joskus on ensin otsikko), avasin vielä pikkukuvina valitut että no pohditaanpa. 
Huomasin että vallitseva väriskaala olikin melko tarkkaan harmaa ja vihreä. Melko erikoisesti. Tekeekö se alitajunta tässä töitä jotenkin vai muuten vaan?

Lähdin myös näemmä menemään vanhaa "salaiset paikat" -ajatusta kohti vähän. Samaa aihettahan on tuolta Berliinistä tuloillaan, tosin eri puolelta. 

Mutta näin tällä kertaa. Kohtahan se on tuokin vihreä historiaa, siinä mielessä hyvä että tuli käytyä. 





 




Sunday, August 24, 2014

jotainjotain

Jos perustaisin bändin niin sen nimeksi tulisi "jotainjotain". Varmaan ihan hyvä etten osaa soittaa mitään tai laulaa. 

Siirtelin tuossa sattuneesta syystä kuvia koneelle ja huomasin ottaneeni valokuvia. Sieltähän löytyi seasta ihan asiallistakin tavaraa. Pari selkeästi enemmän "valokuvaa" ja sitten sellaista räpsyä. Mutta joskus räpsytkin on ihan kivoja. Ja jos tänne ei välillä räpsyjä laita niin hiljaiseksi käy homma. 

Ekaksi ehdoton suosikkikuva näiltä ajoilta. 

Kenen lie matto, ollut iät ja ajat tuossa. Kerrankin oli valo sen kohdalla kun kuljin ohitse.  
No hei vettä. Kyllä sitä aina pitää olla koska mä oon mä. 

Uusi alku. Osaa ne muuttua vaan käytön myötä nuokin. 

Rantahomma Masan kanssa. Kaveri kävi uimassa ja tuli lämmittelemään syliin. 

Vesi oli hämmentävän kirkasta. 

Tän mä ohitin monesti näitä läpikäydessäni. Jotenkin niin kuluneen oloinen kuva, muttamutta. Tässäpä olikin nyt semmonen juttu että tää muistuttaa jotain kovin tuttua... :D

Näitä pehmeän värisiä mäntymetsiä aina kattelen. Joku visio mulla on niistä mutta en vaan tunnu saavan kiinni niistä. Enkä saanut nytkään, tääkään ei onnistu näyttämään oikealta. 

On aina mukava nähdä omia kuviaan ihmisten seinällä. Tässä iso Elefantti, uniikkikappale. Tästä mä oon ihan tajuttoman tyytyväinen. 

Wednesday, August 13, 2014

Berliini / Alku

Siellä tuli taas käytyä. Tällä kertaa kaksi viikkoa. Kuvia on sen verran runsaasti että pitää jaotella eri aiheisiin. 
Tää eka on nyt tämmönen fiilistely-juttu. 
Myöhemmin voipi olla tulossa kolme tai neljä omaa aihepiiriään. Jotenkin tuli kuvattua. Uusi kamera ja visio puhelimella. Siitäkin huolimatta että pikkujätkien kanssa on aina tuo näkemyksellinen kuvaaminen hieman... haasteellisempaa. 

Poikkeuksellisesti nyt ei tule pitkiä sepustuksia kuvien välille, koska Bloggeri ei tykkää näin monesta kuvasta ja tästä sivupohjasta. Eli menee vaikeaksi. Joten kuvatekstit tulee kuvateksteinä, koska sen tää tuntuu kestävän. 

Tegeliltä keskustaan. Hätäulostie.

Ekalla viikolla Kreuzköllnissä tuli bussit tutuiksi. Koska siellä ei ole trameja. 

Perusbussin yläkerran piikkipaikka oli suosittu. Ja Masalla oli hienot Menokkaat. 

Vahva yritys valoa kohti. 

Ekan kämpän verhot. Aina nuo valtavat ikkunat jokapaikassa tuolla. 

Viimein Tempelhof. Ekan reissun aikaan tähän vielä laskeutui lentokoneita. Nyt on kuntoilijoita. 

Pahoittelen laatua, juostessa napattu kännykkäkuva. Ja rajattukin ihan hulluna. 

En ollut tajunnut että Kreuzberg tarkoittaa sitä että siellä on oikeasti pieni vuori. Ja vesiputous. Ihan huikea paikka. 

Julman näköinen välipala. 

Erikoisempi näyteikkuna. Ihan ei aina tajua kaikkea pienen miehen mieli. 

Okei siinä on seinä ja puu. 

Kreuzbergin maalaismarkkinat. Ja sä laitat tämmösen kuvan sieltä? Ihan hienosti kyllä. 

Tästä on talvikuva keittiön seinällä. Se on parempi kyllä kuin tämä.

Aina niitä puita ja seiniä. 

Tuttu ja turvallinen Rosenthaler Platz. Mitte oli kermaperseytynyt sitten viime kerran. Tai sitten se johtui Kreuzköllnin rapaisuuteen tottumisesta. 

Kas vain. Seinä ja kasveja. Kuinka omaperäistä. 

Mitä? Seinä ja puu? 

#BVGdriveby. Tää oli reissun uus villitys. Näistä ehkä oma postinsa joskus. 

Kyllä vain, se satoikin välillä. 

Tram, Torni ja sade. Tää on sitä mun Berliiniä ehkä parhaimmillaan. 

Muuriakin piti taas fiilistellä.

Joo-o, seinä ja kasvi. Ihan tosi nyt jo hei. 

Klisee mutta pirun hauska. Lyhtypylväskin on siinä tahallaan kun näytti hauskalta. 

#thattoweragain

Tram ja Torni. Ja sade. 

Hölympus oli hyvä kaveri. Kun vaan muisti ladata akun joka yö. Uusi muistikorttikin oli pakko ostaa kun liipasinsormea syyhytti niin kovin. 

En tiiä sit perkele. Kyllä nää on mun Berliiniä, vaikka kovin monesta en ole varma tuleeko mitään viboja siitä itte kaupungista. 
No mut jokaisella on se oma kulmansa joka paikkaan, ja tää on mun päänsisäistä maisemaa tältä reissulta ehkä sitten eniten.