Saturday, June 12, 2010

Varjoja Paratiisissa, tavallaan.


Niinpä niin.
Leica M8.

Tänään aamulla kävin noutamassa lainaksi. Ekat fiilikset oli että "Ihan Paska Kamera". Näyttö on haitarista, samantien olisi jättänyt melkein pois tuonkin kokonaan. Valotuksen korjailua ei voi käytännössä käyttää. Ei ole IR-filtteriä kakkulassa niin Piispojen puvut on mitä on, magentoja. Laukaisin tuntuu väärältä. Ääni on väärä, ja kova. Hidaskin on kuin etana. Valotusajan kiekko on väärän kokoinen ja kääntyy väärään suuntaan. Ja onhan se väärän tuntuinen muutenkin, isompi kuin Oikea Leica.

Kaiken kukkuraksi kamera todellakin pitää hienonhienoa sirinää ollessaan päällä.

Ei hyvältä näyttänyt, ei. No tokitoki, ONHAN se Leica, nappulat ja säätörullat sun muut on todella rakkaudella tehty, ei ole Wunderplastikkia tässä lelussa, ei.

Valikkojen rakenteesta ja yksinkertaisuudesta (todellakin, hetken aikaa oli epäuskoinen fiilis, että "tässäks ne oli, missä ne loput menut oikein on?", vaan eihän niitä kyllä yhtään tän enempää taida tarvitakaan) olisi hyvä ottaa mallia kaikkien valmistajien, ei pelkästään Olympuksen ja Sonyn.

GF:n sanoin, en sit tiiä perkele. Tällä hetkellä näyttää vahvasti siltä että Micro4/3set vehkeet pesee tämän kaikilla muilla osa-alueilla paitsi noissa nappuloissa. Ja onko se nyt sitten niin tärkeä asia? Jaa-a.

Mutta kuvataan vielä lisää, ei tässä varsinaista lopullista mielipidettä olla muodostettu, ehei.