Saturday, June 12, 2010

Varjoja Paratiisissa, tavallaan.


Niinpä niin.
Leica M8.

Tänään aamulla kävin noutamassa lainaksi. Ekat fiilikset oli että "Ihan Paska Kamera". Näyttö on haitarista, samantien olisi jättänyt melkein pois tuonkin kokonaan. Valotuksen korjailua ei voi käytännössä käyttää. Ei ole IR-filtteriä kakkulassa niin Piispojen puvut on mitä on, magentoja. Laukaisin tuntuu väärältä. Ääni on väärä, ja kova. Hidaskin on kuin etana. Valotusajan kiekko on väärän kokoinen ja kääntyy väärään suuntaan. Ja onhan se väärän tuntuinen muutenkin, isompi kuin Oikea Leica.

Kaiken kukkuraksi kamera todellakin pitää hienonhienoa sirinää ollessaan päällä.

Ei hyvältä näyttänyt, ei. No tokitoki, ONHAN se Leica, nappulat ja säätörullat sun muut on todella rakkaudella tehty, ei ole Wunderplastikkia tässä lelussa, ei.

Valikkojen rakenteesta ja yksinkertaisuudesta (todellakin, hetken aikaa oli epäuskoinen fiilis, että "tässäks ne oli, missä ne loput menut oikein on?", vaan eihän niitä kyllä yhtään tän enempää taida tarvitakaan) olisi hyvä ottaa mallia kaikkien valmistajien, ei pelkästään Olympuksen ja Sonyn.

GF:n sanoin, en sit tiiä perkele. Tällä hetkellä näyttää vahvasti siltä että Micro4/3set vehkeet pesee tämän kaikilla muilla osa-alueilla paitsi noissa nappuloissa. Ja onko se nyt sitten niin tärkeä asia? Jaa-a.

Mutta kuvataan vielä lisää, ei tässä varsinaista lopullista mielipidettä olla muodostettu, ehei.

6 comments:

M said...

Hommaapa jostain lainaan M9. Rohkenen veikata, että tunnelma on hieman vähemmän varjoisa. Ainakin valotuksen kompensointi on paremmin toteutettu eikä tuota magentaongelmaa ole, lisäksi ääni on hiljaisempi. Paksumpi se on edelleen kuin M6, valitettavasti.

Esa Kivivuori said...

M6 Classic on millin paksumpi kuin M8/M9 ja saman paksuinen kuin filmi-MP. M6/MP/M8/M9 -sarjassa M8 runko on kevyinen, mutta akkun painoa ei ole laskettu mukaan. Pienessä koneessa painon osuus tuntuu heti enemmän kuin vastaava painon muutos vaikkapa nyt Nikon D3X tai Canon EOS-1Ds Mark III kohdalla.

Esa Kivivuori

Mikko J. Kalavainen said...

Tämä on muuten ihan totta, asia otettakoon esille tuossa seuraavassa Leica-postissa...

Mistähän se tuon "möhköys" oikein sitten johtuu. Filminsiirtovivun puuttuminen, vai onko se kuitenkin jotenkin oudosti tuo korkeus? Korkeampihan se on millinkö kuin M6TTL/M7, jotka on taas melkein sen kolme milliä korkeampia kuin M6, joka kädessäni aina on. Hmmh.
Plus että takaisinkelausvipu viistää kameraa huimasti pienemmän tuntuiseksi kuin kulmikas M8...
Mutta hyvä pointti. Ei se sen akunkaan kanssa ole kuin hassun 15 grammaa tai jotain painavampi, ja epäilen että ladattu M6 on painavampi taas.

Marko said...

Miten Leica kokeilut sujui?

Itse sain sellaisen WOW-fiiliksen kun Leicaa aikanaan kokeilin ja nyt muutaman vuoden Leicalla kuvanneen voin todeta että paluuta ei ole.

Mikko J. Kalavainen said...

Edelleen tuijottelun alla on noi kuvat, ja järjestely päässä samoin. Aika turvallisesti voin todeta että samaa WOW-faktoria ei tässä digileicassa ole kuin mitä tuossa filkkaversiossa on. M6nenhan on roikkunut mukana jo vuosikymmenen(kö?), ja joka kerta se on yhtä ihana laitos.

Anonymous said...

miksi ei:)