Monday, August 27, 2007

Itä-Suomi, Pohjois-Karjala, Joensuu

Koivurastin jokseenkin vanha jahvamainos. Ja ei, kuvan väreissä ei ole vikaa, tarra on tuommoinen.

No niin, täällä ollaan. Joensuussa.
Eka työpäivä selän takana, ja kaikki ookoo. Työkaverit tuntuu kivoilta, pomo on asiallinen (joka Tausan jälkeen tuntuu oudolta, jopa jäykältä...) ja koneet ja hommat on tuttuja.
Kassakone on pelottava, tietokonepohjainen ja monimutkainen. Onneksi myyjäkoodi on helpohkosti muistettava, 69. Hih, sitä hetken naureskelin siinä.
Melkoinen akkavalta on kyllä, tässä työvuorolistaa katselen, ja seitsemästä henkilöstä on viisi naisia. Tai tyttöjähän nuo kai on enempi, nuoria plikkoja. Mutta ihan pätevän tuntuisia.

Eniten häiritsee muuten se, että kun on tottunut siihen että on täysin suvereeni, siis tietää missä mennään mitä kukin tekee ja miten ne tehdään, niin nytpä sitä tunnetta ei olekaan, ja se on kuulkaa hanurista. Mutta kai se korjaantuu ajan mittaan.

Eipä siitä sen enempää vielä tässä vaiheessa, käydään vähän läpi tuota edellisviikkoa.

Täällä Joensuussahan on yksi umpihieno baari (sen Palaverin lisäksi, siitäkin joskus lisää), nimittäin Koivurasti.


Kyseessä on vuodesta 1971 lähtien samassa paikassa toiminut baari/grilliravintola(!), joskin grilli ei ole kai lämmennyt aikoihin.
Parasta paikassa on siis se että sitä ei ole oikeasti remontoitu tai uusittu LAINKAAN sitten kultaisen seiskytluvun. Kaikki on alkuperäisasussaan, paitsi omistajatar, joka on vanhentunut normaalisti. Eli näin:


Paikka on niin tunkkaisen, vanhan baarin hajuinen kuin voi olla. Keskiolutpullo maksaa 3 euroa. Kahvi 1.00-1.30€, vaihtoehtoina musta, sokerilla, punaisella maidolla tai yhdistelmä näistä. Täti keittää kahvin vedenkeittimestä nostamallaan vedellä, irtosuodattimen läpi kannuun ja siitä kuppeihin. Kysyi ennen kuin alkoi että "Saikos olla vahvaa?".
Paikasta sai postikortin, Kuultokuva OY:n painama kortti sieltä 70-luvulta, siinä on kuva siitä Grilli-Kellarista, sinapinkeltaiset seinät ja kaikki, hymyileviä ihmisiä kesäpaidoissaan ja Horst-viiksissään. Uskomatonta.
Tehtiin suvun kanssa sopimus että jos sanotaan että "Tavataan kello 18.00", se tarkoittaa, mikäli paikkaa ei ole spesifioitu, aina Koivurastia.

Huhupuheiden mukaan Elsa ei myy alle kakskymppisille kuin yhden oluen, yli kakskymppisille kaksi, ja kanta-asiakkaat saattaa saada kolmekin olutta illassa. Ja naisille ei ilman herraseuraa tarjoilla lainkaan... Voi herranen aika sentään. Ja on se Kotiteollisuuden video kuvattu tässä. Eli tää: Vieraan Sanomaa. Mitä en kyllä tiennyt, piti oikein kooklettaa.

Ajomatkalla Kuopioon torstaina, sattui ohi hujahtamaan Tuusniemen kohdalla tällainen helmi:

Viihdekeskus Hojo Hojo. Aivan kuin paikan nimi ei olisi riittänyt, on päärakennus (?) varustettu aika metkalla sloganilla:


Oikeasti, "Olvia tukkaan ja mukkaan"? Ei ole todellista. Kuinkahan moni tuonne yrittää päästä ilmaiseksi sisään kaatamalla kaljapullon lippuluukulla päähänsä?

Tänne kai järjestetään retkiäkin, tansseihin. Kuulemma hyvä paikka. Kenties ensi kesänä ehtisi tarkistaa.

Nämähän on monille vaikka kuinka tuttuja, minä en näitä ole aiemmin nähnyt kyllä. Hauskoja juttuja. Noni, nyt nukkumaan, aamulla työpäivä. Laitanpa tuon Lagavulinin kiinni nyt.
No ehkä hörppy vielä.

8 comments:

-GF said...

Tuolla pitäis myydä olutta vain voileivän ostaneille. Yksinäisille naishenkilöille tarjolla vain kahvi, tahi vaihtoehtoisesti jokin muu alkoholiton virvoke

40100.net said...

Ooh!

Varsin kiehtova kaupunki. Pitänee tehdä joskus venyttää reittiä, että pääsee silmäilemään.

Koistinen said...

Koivurastissa kannattaa käydä pian, jos aikoo nauttia sen alkuperäisestä tunnelmasta. Elsalla on ikää kuitenkin yli 80-vuotta, joten ei sitä tiedä milloin se kupsahtaa.
Joskus yritin mennä kyseiseen baariin oluelle kaverin kanssa suoraan futiskentältä, mutta kun Elsa näki minun tulevan pelikamppeissa, se pisti paikan kiinni, vaikka ovessa olevien aukioloaikojen mukaan Koivurastin olisi pitänyt olla vielä tunnin verran auki...
Kätevää asiakkaiden valintaan. Hih.

Koistinen said...

Ja ainiin, minusta Koivurastin tuoksu muistuttaa eniten tuhkakuppia.

Merry said...

Uskomaton antiikkijäänne!

Toi autenttinen 70-luvun tyyli on sinänsä ihan trendikäs... pitäisköhän perustaa tuonne klubi, sitten kun nykyinen toiminta joskus lakkaa? Tosin asiakaskuntaa vois olla vaikea löytää noilta nurkilta, oletan.

Mikko J. Kalavainen said...

No elä nyt, Elsalle oli justiinsa asennettu uudet polvet, kyllä siinä menoa vielä riittää.
Ja mitään jumpsutusklubia ei saa perustaa, mie ennemmin ostan koko puljun ja avaan grillin uudestaan ja jatkan toimintaa ite. Säilytettävään tuo on.
Kuinka vaikeaa sen lehtipihvin paistaminen VOI olla? No ei kovin. Ja Metsästäjän Leikkeen? ;D

Merry said...

No, sit sun pitää tehdä ostotarjous nopiaa, ennen ku mä ehdin paikalle perustamaan 'jumpsutusklubia'! :D

Olli Sulopuisto said...

Ei se Jokela niin surkia paikka ole ja Kerubin Kuppilassakin kärsii istua, jos ei muualle pääse.