Aloitetaanpa. Ensin oli puita. Sitten Prisman rauta-osasto, jossa suunnitelmat romahtivat, ja syntyivät uudelleen kuin Peenix tuhkaluukusta. Siis Feenix tuhkasta. Useasti. Kestääköhän ne nuo kulmaraudat tarpeellisen määrän rasitusta... ?
Muutama hetki ja pari olutta myöhemmin, tilanne oli neliö. Huomatkaa erityisesti tärkeimmät, eli olutpullo (Auraa tälläkertaa), ja professionaalin värinen ruuvari. Joka muodostikin 25% käytetyistä työkaluista. Muut 75% oli monnarityökalun aaltopuukko, mittanauha (onko tämä edes työkalu?) ja vasara, joista vasaralle tosin löytyi käyttöä vasta myöhemmin.
Seuraavaksi alkoi laakakasetin sovittelu, eli käytännössä ainoastaan näiden kahden uran veistely ja hionta. Kun kerta olin viksusti pyytänyt 19mm paksua puuta, se sopi täydellisesti kasetissa olevien korokkeiden väliin. Tässä siis uraa.
Armas lapsoseni Möykky oli hengessä mukana. Vasaransa kera. On se kyllä herttainen.
Tässä tilanne tältä aamulta, eli kansi (joka sekin oli väärän kokoinen ja vino, aivan kuten eka puusatsikin. Tosin jos puumiehelle riittää maksuksi kaljatuoppi, ei lie voi olettaa liikaa. Tämä uusi erä sentään oli puupalojen osalta mittojen mukainen, muutamaa alle millin heittoa lukuun ottamatta. Siksipä esim. kansi ei ole tiivis, vaan joutuu hiukkasen teippailemaan. Pientähän se on.) on naulattu parilla naulalla kiinni, ja kulmaraudat teippailtu maalausta varten umpeen.
Alunperinhän ajattelin vetää jollain tummalla petsillä/puuvahalla koko roskan, mutta kun kannen vaneri tulikin pinnoitettuna eikä puupintaisena, päätin luovuttaa ja vetää koko roskan samalla mustalla kuin sisäpuoleltakin. Ehkä jos sen lakkaa kiiltäväksi... Saas nähdä, tuo kansi saattaa mennä vaihtoon kuitenkin.
Eli tehtävänä on enää reikien (no ensin vain se yksi tuohon kanteen) porailu, ja maalaus.
Niin ja tuon punaisen huovan leikkuu ja liimaus tuohon filmikasetin alle. Valontiivis nääs, ja näpsäkän värinen.
Niin, ja koko shöyn tähti: Reikä. Viilipurkin kansi tasoitetaan, otetaan neula, ja pyöritellään sillä reikä. Tonnista (nro 1000) hiomapaperia, sillä vedetään toiselta puolelta purse pois, ja pyöritellän neulalla siltäkin puolelta. Hiotaan toiselta puolelta, ja mitataan reiän koko. Tässä 0.3millimetriä. Ja pyöreä. Luulis olevan hyvä, perustaulukon mukaan 85millin polttovälille optimireikä on 0.33mm, ja kun siitä taulukosta aina kun tekee vähän pienemmän, tulee hyvä.
Aukko kovin lähellä 226:tta. Siinähän valotellaan.
Niin, siinähän sitä olikin. Mikäli kaikki menee kuin on suunniteltu, huomenna (eli maanantaina) alkaa maali olla kuivaa, joten huopaa liimailemaan ja tiistaina ekat valotukset. Värinegalle duunin pihassa taas, aivan kuten aiemmilla kameroillakin.
Niin siis sanottakoon tässä että ensimmäinen puusta omin käsin rakenneltu juttu sitten ala-asteen kynttilänjalkojen. Olen kovin innostunut ja ylpeäkin, itsestäni.
Jos tämä onnistuu, ostan kyllä ehkä porakoneen, ja teen Fotomik PH-2sen kuten alunperin suunnittelin, eli puutapeilla ja liimalla, ala Ikea. Ja kunnon kannen. Eri polttovälillä kanssa.
Tosin tähänkin on, mikäli se toimii, tulossa jalustakierteet, suljin kanteen, kantokahvat, nimilaatta kanteen, valotusaika muunnin kylkeen jne. Tai sitten osan jätän seuraavaan. Siihen PH-2seen.
Nyt syömään, äiti on tehnyt makaruunilootaa, sanoi että tulukee hakemaan kun on näläkä. Mehän tullaan.
No comments:
Post a Comment