Kamera on järisyttävän, käsittämättömän hyvä minun tekemäkseni. Vaikea ymmärtää että onnistuin. Osasin.
Hyvä mieli.
Tuossa siis eka "oikea" valotus kameralla, neljän minuutin veto pilvisenä päivänä firman näyteikkunasta. Negasta luettavissa kaikki näyteikkunoiden tekstit, myös Tawastin markiisissa olevat, ja ekokauppa Ekolon mustalla pohjalla oleva teksti. Joskus voisinkin kirjoittaa tuosta kaupasta, ja välissämme kulkevan Kauppakadun luultua suuremmasta jakavasta vaikutuksesta tässä kohdalla. Mutta se on tarina toiseen aikaan ja paikkaan.
Tuo oikean reunan auton maalipinnan heijastus auringosta on tosikivan näköinen, ei tuossa skannauksessa oikein tule esiin.
Mistä pääsemmekin toiseen aiheeseemme, ja se on digitaalisen teknologian soveltumattomuus tähän hommaan.
Mistähän se nyt sitten oikein johtuu, että kun eilen pimiössä tein näistä neljästä paperinegasta (kuiva)pinnakkaiskopiot, ne ovat satakertaa ainakin paremman näköisiä. Ja pienemmällä vaivalla.
Kun tämän negan nyt skannaa ja kääntää photoshopissa, sille saa tehdä jos jonkinnäköiset korjaukset ja säädöt ennenkuin se näyttää miltään, ja siinä vaiheessa siinä ei ole sävyjä enää jäljellä.
Puhumattakaan siitä fiiliksestä joka kuviin tulee, oman osansa varmasti antaa tuon paperin kuitujen kuvaan mukaan tuleva rakenne, ja jokin muu. Ne näyttää vanhoilta. Sitä ei tällä digillä ihan helposti saa mukaan.
Ehkä vedostelenkin sitten pinnakkaiset näistä aina ja skannaan ne tänne esille. Nuo pinnakkaiset saa sitäpaitsi väänneltyä kotonakin, ei siihen pimiötä tarvitse. Tai siis tarvitsee, muttei suurennuskonetta.
Onnekseni tosin olin alunperinkin suunnitellut tekeväni pimiössä noista ne tärkeimmät, eli ne postikortit, jahka Interfoton sedät saavat paperia lähetettyä. Terveisiä Totille.
Illalla Henkevän Silakan tarjouksen pohdinnan välissä alkoikin raivoisa suunnittelu miten saisin pinnakkaistettua isompia printtejä. Kyllä siihenkin keinot löytyy.
Laitetaan vielä toinenkin, ihan tasapainottamiseksi failuuria, eli epäonnistumista.
Mitähän tässä nyt on sitten tapahtunut. Nämä on ne "kolmen tunnin tulppaanit", eli tuota on tosiaankin valotettu kolme (3) tuntia. Referenssinä sanottakoon että ulkokuvia on valotettu vajaa minuutti auringonpaisteella, ja ne meni yli.
Juu, iltapäivä eteni odottamattoman nopeasti, mutta jotenkin se meni NIIN alivaloiseksi että enpä kyllä arvannut. Tosin jos aukon olisi enemmän valottanut niin se olisi tarkoittanut kuutta tuntia, ja seuraavan aukon enemmän valotuksesta olisi jo aurinko taas paistanut niin kovasti tuohon että se olisi valottunut ihan puhki. Hankalahkoa, ei taida olla sisäkamera tämä.
Noh, tuleepahan ulkoiltua.
Jätän nuo kaksi näyttämätöntä kuvaa ensiviikolle, ei kaikkea kerralla ja makeaa mahan täydeltä.
Viikonloppu meneekin sitten ilman intternjettejä tuolla anopin&appiukon hoteissa, juhlimme yhteisiä syntymäpäiviämme vaimon kanssa. Valamoa ja Lintulaa olisi tarkoitus käydä kuvaamassa, tällä kertaa neulanreiällä. Ja onhan siellä tosin Valamossa pimiökin, noiden appien (noinko se ilmaistaan?) työpaikka nimittäin, jos oikein hätä tulee.
Toivotaan ettei. Paperia on leikattu kasa laatikkoon, ja kasettejakin muutama kassissa, joten... Signing out for the weekend, Mikstromo.
No comments:
Post a Comment