Kirjoitanpa sen vielä tähän uudelleen. Taverna Athens. Jyväskylä. Jotta Googlekin tämän löytää.
Siis lounas suoritettu. Kolme vaihtehtoa per päivä (liha/kala/kasvis), 7.90€ ja halpisversiona joku kasvishöystö 5 ja jotain euroa.
Tänään punaviinihärkää ja riisiä. Iso annos. Pöytiin tarjoilu. Leipää ja kahta salaattia, molemmat hyviä.
Musiikki puuttui ja valot, mutta muuten oikein jees.
Juomapuolikin päällisin puolin kunnossa, Mythosta ja Keoa oluista ja Retsinana Boutarin tavaraa, eli sitä parempaa "laivapulloista". 2.90€ / 12cl. Ei huono. Ei ollenkaan huono.
Mutta ruokalistalla kaksi kirkuvaa puutetta, ainakaan nopealla silmäyksellä en huomannut. Nimittäin lihapullat (keftedes?), ja stifado puuttuu.
Tämäkin varmasti muuttuu.
Sunnuntaina oikea ruoka sitten, Mummon kanssa ja Möykyn ja Vaimon. Tosi testi edessä.
Friday, March 31, 2006
Äkkiä ennen lounasta.
19. Hyvää Yötä Maailma, 30.3.06Ja siinä se onkin sitten jo. Tuo siis tuossa alla mainittu kainalokamerakuva.
Siinä pikainen kuva, nyt lounaalle tuohon naapuriin. Punaviinihärällä uhkailivat ikkunassa. Kattotaan.
Thursday, March 30, 2006
Kuvasin.
Otin studiossa kaksi potrettia potrasta itsestäni. Filmille. Järisyttävää.
17. Kaukaa. 25 sek. Ilford Hp5. 30.3.06
18. Läheltä. 25 sek. Ilford Hp5. 30.3.06
Kattellaan miten ne käyttäytyy kehityksessä. Illalla siis.
Ja matkalla vielä otin kuutisen minuuttia pitkän kävelyvalotuksen, kamera kainalossa
19. Hyvää Yötä Maailma. MGIV. 30.3.06
Niin siis Pelle Miljoona oli siinä alkumusiikkina, muttei se kappale kyllä kestä kuin 2 min 21 sek, niin oli pakko jatkaa. Mutta kaksi biisiä nimenä on kyllä hölmöä mun mielestä.
17. Kaukaa. 25 sek. Ilford Hp5. 30.3.06
18. Läheltä. 25 sek. Ilford Hp5. 30.3.06
Kattellaan miten ne käyttäytyy kehityksessä. Illalla siis.
Ja matkalla vielä otin kuutisen minuuttia pitkän kävelyvalotuksen, kamera kainalossa
19. Hyvää Yötä Maailma. MGIV. 30.3.06
Niin siis Pelle Miljoona oli siinä alkumusiikkina, muttei se kappale kyllä kestä kuin 2 min 21 sek, niin oli pakko jatkaa. Mutta kaksi biisiä nimenä on kyllä hölmöä mun mielestä.
Tuesday, March 28, 2006
Ilouutisia.
Eihän tämä mitään merkitse muille kuin Jyväskyläläisille, mutta minulle tämä on Suuri ja Hyvä Uutinen.
Kreikkalainen Ravintola.
Voi jeesus että tuota onkin jo odoteltu. Naapurissamme (duunin siis) on ollut se Kiinalainen kiinni jo monta vuotta kai, ja aina on mietitty että mitäköhän siihen tulee tilalle. Pari viikkoa sitten alkoi pieni trafiikki tuossa ikkunan alla, työmiehiä ja työkaluja ja muita tarpeita. Alkoi spekulaatiot siitä että aukeaako siihen Kinkki takaisin vaiko eikö ja tuleeko joku muu.
Vaimon kanssa mietittiin että "oispas ihan parasta jos tulis Kreikkalainen, tai kunnolinen Japani-ravintola tai sitten oikein perinteinen pubi-ravintola". No se paras vaihtehtohan siihen näköjään tulee. Eilen noita teippejä alkoivat vedellä, ja kun nimi "Taverna Athens" kuoriutui teippisedän kätösistä, oli riemu melkoinen.
Mikä tässä on parasta? Kokonaismatka työpaikan ovelta tuon ovelle on jotakuinkin viitisen metriä. Voi jos sieltä saisi hyvää kahvia, ja ihkaehtaa kruunukorkki-retsinaa ja baklavaa ja hyvää horiatikiä ja keftedeksiä ja dolmadekset ja herratiesmitäkaikkea... kuola valuu jo!
Hymyilyttää kovasti, tien toisella puolella on erinomainen olut-ravintola Vihreä Haltiatar, ja nyt tuo. Pizzakebabbeja onkin täällä ihan tarpeeksi. Ei millään pahalla, muttei niitäkään känkkyjä aina viitsi syödä. Sitäpaitsi Kreikka on parempi kuin melkein mikä tahansa, ruokakulttuureista siis.
Eipä tässä muuta. Eikun laitan vielä pari fiilistelykuvaa parin vuoden takaa.
Kesä 2004, Kreeta, Häämatka. Kaikki tarpeellinen Mikolle. Keltainen Coltti 1.20€, Tupakit 1.00€, Rahvaan Retsina 0.80€ ja Leica M6 2200.00€
Kesä 2004, Kreeta, Häämatka. Retukka kelpasi myös Vaimolle.Huomaa erityisen hyvä lomasää. 360 aurinkoista päivää vuodessa, "ihan varmasti paistaa elokuussa joka päivä aurinko", my ass.
Ihmehomma
21.8.2005Monday, March 27, 2006
Picasa.
Synkät puut.Testitäänpä tämä Picasan "BlogThis!"-nappula nyt uudelleen. Aiemmin jätin tätämän käyttämättä kun en jostain syystä siitä tykännyt.
Tämän postin tarkoituksena on selvittää miksen.
Levikemaisema
Huomenta rakkaat lukijani, kaikki KUUSI. Eli tervetuloa sille uudelle tilaajalle.
Pannaanpa viikko käyntiin ihan kuvan voimin, eli tuossa teille
8. Levikemaisema 18.3.2006
No niin. Mitähän sitä tästäkin voisi sanoa? Kyllä siitä vuosisadanvaihteen maisemaa voisi nähdä, paitsi tuo yksi epäkohta. On se saakeli kyllä.
Ei tuo ole oikein hyvä kyllä. Laitankin siksi tähän vielä jotain muuta. Vastapainoksi vauhtia ja väriä. Pitää niitäkin olla.
Ukki ja Möykky keinuu.
Pannaanpa viikko käyntiin ihan kuvan voimin, eli tuossa teille
8. Levikemaisema 18.3.2006No niin. Mitähän sitä tästäkin voisi sanoa? Kyllä siitä vuosisadanvaihteen maisemaa voisi nähdä, paitsi tuo yksi epäkohta. On se saakeli kyllä.
Ei tuo ole oikein hyvä kyllä. Laitankin siksi tähän vielä jotain muuta. Vastapainoksi vauhtia ja väriä. Pitää niitäkin olla.
Ukki ja Möykky keinuu.Saturday, March 25, 2006
Tarpeellisia tavaroita.
Materiameemi.
Via WickedChild.
Nämä on nyt semmoisessa järjestyksessä missä ne tulee mieleen.
1. Laphroaig. Tuo viskien kuningas. Tuskin kaipaa selittelyä. Koskaan en osta, aina jostain se pullo tulla tupsahtaa. *Koputtaaa puuta*
2. Heinzin Ketsuppi. Sanokaa mitä sanotte, parasta. Ja vielä nykyään siinä korkki-alaspäin-pullossa, "Easy-squeeze". Siinä se on insinööri ollut kerrankin hereillä. Ajatelkaa, ketsuppipullo jota EI tarvitse ravistaa, joka pysyy hyvin pystyssä korkillaan, EI vuoda, ja jonkin venttiilisysteemin ovat tehneet siihen, joka takaa että siihen korkkiin ei jää sitä tyypillistä ketsuppivallia sinne korkin alle. Se pysyy siistinä. On jumaliste ihmeellinen juttu.
Samoin kuin se että pikaisella Googletuksella en löytänyt Heinzin suomalaisia sivuja. www.heinz.fi ohjautuu oudosti saunalahti.fihin. Ei tajua.
Tässä tuotteessa on Köyttöliittymä kohdillaan. Terve vaan sullekin.
3. Cafe Najjar - kahvi. Kreikkalaisen kahvin valmistukseen. Jotkut harhaoppiset sanovat sitä Turkkilaiseksi kahviksi, mutta kyllähän sen kaikki tietää että näin ei ole. Valmistettu Libanonissa. Hmmh.
Kaikenlaisia kahvinkeittotapoja on meilläkin, muttei tuon ylittänyttä. Namnam.
4. Kodak Kodachrome 64-filmi. Niinpä. Monenlaista filmiä on aina vieläkin, mutta KR64sta pitää olla kokoajan. Ei mikään tuota oikein voi korvata, minun mielessäni. Jälkipolvillekin on jäätävä jotain. Kesä tulee ja ja tuonkin kulutus kasvaa, arvatenkin.
5. Lotus Soft EmboVessapaperi. Monia on kokeiltu, mikään ei ole niin hyvää, ja hintalaatu-suhdekin on kohdlalaan. Santapaperilla ei ole hyvä pyyhkiä ihmisen. Tämä on varmaankin yksi niistä viimeisistä asioista joista äärimmäisen köyhyyden iskiessä karsittaisiin.
WC-paperi on muutenkin naurettavan huono paikka säästää. Miksi jotkut viitsivätkään pyyhkiä takalistonsa johonkin kammotukseen, kuten esim. Lidlin halpispaperiin? Puolet kapeampi, yksikerroksinen ja karkea.
Not my ass.
No okei, onhan nuo jonkin verran kermaperse-osastoa, mutta minulle tarpeellisia tavaroita.
Jaa, sijalle kuusi tulisi tämä, vaikkei merkkiä olekaan.
6. Hillosipulit ja Oliivit. Nämä on nyt näitä viime aikojen uutuuksia, eli Asioita joita olen vasta oppinut syömään. Oliivit oikeastaan häämatkalla Kreetalla, kai sitten kun kerran sai kunnollisia (itsekasvatettuja) oliiveja, niin tajusi mistä niissä on kyse. Ja Hillosipuleihin en ole oikeastaan aiemmin törmännyt, kotona niitä ei koskaan syöty. Vaimon vanhemmilla on tapana ostaa joulupöytään hillosipuleita, ei niitä kukaan ole koskaan syönyt, paitsi Hilu-täti (tuo legendaarinen hahmo perheen menneisyydestä) aikoinaan, ja nyt ei ole ollut Hilukaan niitä syömässä vuosikausiin. Paitsi nyt minä sitten, vävypojalle maistuu kyllä.
Mitenkähän sitä on ennen selvitty?
Bubblin' Under: Eli työnalla noihin ylempiin liittyen: Tomaatti-Makrilli (purkissa). Tämä saattaa olla Jonkin Suuren Tarinan alkua. Saas nähdä. Ainakin se savustettu pippurimakrilli on ihan lyömätöntä.
Via WickedChild.
"Luettele 5-10 tuotetta, joita sinulta löytyy AINA kotoasi. Mieluiten tiettyjä tuotemerkkejä, ettei mene perustuotteiden luettelemiseksi ("joo, mulla on aina sukkia ja hammasharja kotona"). Kerro myös lyhyesti, miksi juuri listaamasi tuotteet / tuotemerkit."
Nämä on nyt semmoisessa järjestyksessä missä ne tulee mieleen.
1. Laphroaig. Tuo viskien kuningas. Tuskin kaipaa selittelyä. Koskaan en osta, aina jostain se pullo tulla tupsahtaa. *Koputtaaa puuta*
2. Heinzin Ketsuppi. Sanokaa mitä sanotte, parasta. Ja vielä nykyään siinä korkki-alaspäin-pullossa, "Easy-squeeze". Siinä se on insinööri ollut kerrankin hereillä. Ajatelkaa, ketsuppipullo jota EI tarvitse ravistaa, joka pysyy hyvin pystyssä korkillaan, EI vuoda, ja jonkin venttiilisysteemin ovat tehneet siihen, joka takaa että siihen korkkiin ei jää sitä tyypillistä ketsuppivallia sinne korkin alle. Se pysyy siistinä. On jumaliste ihmeellinen juttu.
Samoin kuin se että pikaisella Googletuksella en löytänyt Heinzin suomalaisia sivuja. www.heinz.fi ohjautuu oudosti saunalahti.fihin. Ei tajua.
Tässä tuotteessa on Köyttöliittymä kohdillaan. Terve vaan sullekin.
3. Cafe Najjar - kahvi. Kreikkalaisen kahvin valmistukseen. Jotkut harhaoppiset sanovat sitä Turkkilaiseksi kahviksi, mutta kyllähän sen kaikki tietää että näin ei ole. Valmistettu Libanonissa. Hmmh.
Kaikenlaisia kahvinkeittotapoja on meilläkin, muttei tuon ylittänyttä. Namnam.
4. Kodak Kodachrome 64-filmi. Niinpä. Monenlaista filmiä on aina vieläkin, mutta KR64sta pitää olla kokoajan. Ei mikään tuota oikein voi korvata, minun mielessäni. Jälkipolvillekin on jäätävä jotain. Kesä tulee ja ja tuonkin kulutus kasvaa, arvatenkin.
5. Lotus Soft EmboVessapaperi. Monia on kokeiltu, mikään ei ole niin hyvää, ja hintalaatu-suhdekin on kohdlalaan. Santapaperilla ei ole hyvä pyyhkiä ihmisen. Tämä on varmaankin yksi niistä viimeisistä asioista joista äärimmäisen köyhyyden iskiessä karsittaisiin.
WC-paperi on muutenkin naurettavan huono paikka säästää. Miksi jotkut viitsivätkään pyyhkiä takalistonsa johonkin kammotukseen, kuten esim. Lidlin halpispaperiin? Puolet kapeampi, yksikerroksinen ja karkea.
Not my ass.
No okei, onhan nuo jonkin verran kermaperse-osastoa, mutta minulle tarpeellisia tavaroita.
Jaa, sijalle kuusi tulisi tämä, vaikkei merkkiä olekaan.
6. Hillosipulit ja Oliivit. Nämä on nyt näitä viime aikojen uutuuksia, eli Asioita joita olen vasta oppinut syömään. Oliivit oikeastaan häämatkalla Kreetalla, kai sitten kun kerran sai kunnollisia (itsekasvatettuja) oliiveja, niin tajusi mistä niissä on kyse. Ja Hillosipuleihin en ole oikeastaan aiemmin törmännyt, kotona niitä ei koskaan syöty. Vaimon vanhemmilla on tapana ostaa joulupöytään hillosipuleita, ei niitä kukaan ole koskaan syönyt, paitsi Hilu-täti (tuo legendaarinen hahmo perheen menneisyydestä) aikoinaan, ja nyt ei ole ollut Hilukaan niitä syömässä vuosikausiin. Paitsi nyt minä sitten, vävypojalle maistuu kyllä.
Mitenkähän sitä on ennen selvitty?
Bubblin' Under: Eli työnalla noihin ylempiin liittyen: Tomaatti-Makrilli (purkissa). Tämä saattaa olla Jonkin Suuren Tarinan alkua. Saas nähdä. Ainakin se savustettu pippurimakrilli on ihan lyömätöntä.
Friday, March 24, 2006
Lady Manhattan - Hoplaa !
Sarjassamme ohoh, mitenkäs se nyt näin.
Niinpä.
15. Matka Kotiin 80km/h.
Tuota hetken aikaa tuli mietittyä että mitäs nyt, kun viereinen ruutu onnistui vallanmainiosti. Haluaisin uskoa että siellä jotain pieniä suhuja on roskien ja lian lisäksi, otaksuisin että ne ovat vastaantulevien autojen valojen heijastuksia konepellistäni, koska kamera kyllä oli tosi alaviistoon vinossa.
Enpähän tiedä.
Positiivisia asioita sitten siinä että tässä olikin kaikki (negatiiviset)yllärit noista 11sta kuvasta jotka reissulla tulin valottaneeksi. Yhdestä tiesin jo että se tärähti ja meni harakoille, ja toisen tiesin valottaneeni ajastinsekoilun takia triplasti yli. Ja siinäkin oli hyvät puolensa. Aika jähyä.
19. Stigmat/Pieksämäki.
Siinä sitten se onnistunut kaveri tuolle edelliselle, eli Suruaika-orkesterin "Stigmat"-kappaleen verran valotettu pätkä Varkaus-Pieksämäelle johtavaa tietä.
Mie tykkään jotenkin ihan hirviästi tästä. En tajua.
Tästä tulee isompi printti johonkin seinälle roikkumaan, se on varmaa. Kivasti näkyy tuulilasissa olleet sadepisarat tuossa isommassa versiossa, en ole nyt ihan varma näkyykö ne tässä.
No tällaista tällä kertaa, yhdeksän kuvaa vielä jäljellä. Sehän kantaakin meidät päivittäisillä päivityksillä kevyesti ensi viikonloppuun.
Niinpä.
15. Matka Kotiin 80km/h.Tuota hetken aikaa tuli mietittyä että mitäs nyt, kun viereinen ruutu onnistui vallanmainiosti. Haluaisin uskoa että siellä jotain pieniä suhuja on roskien ja lian lisäksi, otaksuisin että ne ovat vastaantulevien autojen valojen heijastuksia konepellistäni, koska kamera kyllä oli tosi alaviistoon vinossa.
Enpähän tiedä.
Positiivisia asioita sitten siinä että tässä olikin kaikki (negatiiviset)yllärit noista 11sta kuvasta jotka reissulla tulin valottaneeksi. Yhdestä tiesin jo että se tärähti ja meni harakoille, ja toisen tiesin valottaneeni ajastinsekoilun takia triplasti yli. Ja siinäkin oli hyvät puolensa. Aika jähyä.
19. Stigmat/Pieksämäki.Siinä sitten se onnistunut kaveri tuolle edelliselle, eli Suruaika-orkesterin "Stigmat"-kappaleen verran valotettu pätkä Varkaus-Pieksämäelle johtavaa tietä.
Mie tykkään jotenkin ihan hirviästi tästä. En tajua.
Tästä tulee isompi printti johonkin seinälle roikkumaan, se on varmaa. Kivasti näkyy tuulilasissa olleet sadepisarat tuossa isommassa versiossa, en ole nyt ihan varma näkyykö ne tässä.
No tällaista tällä kertaa, yhdeksän kuvaa vielä jäljellä. Sehän kantaakin meidät päivittäisillä päivityksillä kevyesti ensi viikonloppuun.
Thursday, March 23, 2006
Täytekuva.
Kun ei ole mitään sanottavaa tai postattavaa vielä, on pakko laittaa tämmöinen dokumentinomainen kuva kuvan otosta.
Siinä siis PH-1 työn touhussaan, valottamassa kuvaa. Nelisen tuntia se tuota valotteli, kun otin päiväunet, ja unohdin sulkea kameran suunnitellun kahden tunnin jälkeen. Noh, eipähän se ole kuin 1 aukko ylivalotusta.
Paikkana on Anopin työpöytä, ovat ikonin aihioita nuo neliöt tuossa. Kyllä, se maalailee niitä omin pikku kätösinsä, tuo Anopeista parhain. Vaikka konservaattorihan se taitaa oikeasti olla. On muuten hieno sana tuo konservaattori. Vähän niinkuin Terminaattori, tai Tornaattori, muttei sinne päinkään.
No itseasiassa nyt kun tuo kuvien uppiminen tuntuu taas toimivan niin laitetaanpa vielä toinenkin kuva. Hmm, mitähän sitä...
Lähdetäänpä tämmöiselle ihan omakuva-linjalle, eli siinä. Vanhaa sananlaskua mukaillen:
"Pojasta polvi paranee, mutta lompakko laihtuu ja selkää alkaa särkemään."
Wednesday, March 22, 2006
Tie Vie.
No nythän se onkin jo keskiviikko, eli huomenissa pääseekin taas kehittelemään noita kuvia.
Laitetaanpa sitten tuo viimeinenkin kehitelty kuva tähän esille, vaikka vähän harjoittelunhan puolelle sekin menee vielä.
Kuitenkin kevätnäyttelyn aiheeseen "Matka Kotiin" jotenkuten menee, vaikkei kovin innovatiivisesti menekään.
Tjaa-a. On niin mitäänsanomaton kuva tuo etten itsekään osaa sanoa mitään siitä. No onpahan päivitys tuokin.
Ainiin, sain tilattua tänään viimeinkin, kiitos Halo Efektin lisäketilauksen, filmiä (Ilford HP-5plus 400, 9x12cm), ja paperienkin kohtalo selvisi hieman... Eli jeejee, jääkaapissa nököttää TMax100sta 4x5 tuumaa-koossa, ja nyt tulee nopiaa filkkaa tuossa kasettiystävällisemmässä formaatissa. Kyllä nyt kelpaa.
Laitetaanpa sitten tuo viimeinenkin kehitelty kuva tähän esille, vaikka vähän harjoittelunhan puolelle sekin menee vielä.
Kuitenkin kevätnäyttelyn aiheeseen "Matka Kotiin" jotenkuten menee, vaikkei kovin innovatiivisesti menekään.
Tjaa-a. On niin mitäänsanomaton kuva tuo etten itsekään osaa sanoa mitään siitä. No onpahan päivitys tuokin.
Ainiin, sain tilattua tänään viimeinkin, kiitos Halo Efektin lisäketilauksen, filmiä (Ilford HP-5plus 400, 9x12cm), ja paperienkin kohtalo selvisi hieman... Eli jeejee, jääkaapissa nököttää TMax100sta 4x5 tuumaa-koossa, ja nyt tulee nopiaa filkkaa tuossa kasettiystävällisemmässä formaatissa. Kyllä nyt kelpaa.
Voileipämeemi
Vaikken näistä olekaan ikinä oikein perustanut (eikös se näin kuulu sanoa aina näissä?) niin tämä tuntui hauskalta.
Voileipämeemi via RealistinenOptimisti.
Minkäslaisia leipiä sitä syödään?
Tumma leipä menee leivänpaahtimen kautta. Siihen voi/margariini, kumpaa sitten lääkärin pelossa uskaltaa. Metukkaa, paitsi ettei sitäkään uskalla syödä. Siiten juustoa ja joku vihannes. Kurkku on ainainen suosikki, ja Aromaattia niskaan.
Vaaleassa leivässä on enemmän variaatioita, tosin harvemmin tulee sitä syötyä. Lääkärin pelko näes. Silloin yksi wanha suosikki on voi/majoneesi, juusto, tomaatti, valkosipuli ja Aromaattia tähänkin. Mutta se tomaattivalkosipuli-kombo... hmmhn.
Nykyään olen opetellut syömään kinkkua leivällä, tosin se onnistuu VAIN sinapin avulla. Eli voi-kinkku-sinappi. Juusto optiona.
Uunileivissä on ihan kaikista paras voi-ketsuppi-metvursti/salami/chorizo/tms- pippuri-tabasco/chili/sriracha/tms-juusto ja uuniin. Pois tullessaan oregano päälle.
Voileipä ilman voita on jumalanpilkkaa ja pyhäinhäväistystä ja mitälie. Halutessa voin saa korvata jollain muulla. Niinkuin sillä margeriinillä.
Tuosta juusto päälle/alle kysymyksestä sen verran että jos on paljon semmoisia pieniä juttuja kuten esim. hillosipuleita tai paprikasuikaleita tai jotain, niin se juusto on kiva laittaa päällimmäiseksi, että saa hallittua leipää paremmin, mutta normaalisti juusto tulee alle, anteeksivain. Tuon Aromaatin käytön takia ei ole kiva pistää päällimmäiseksi. Koska 'Maatti tulee aina viimeiseksi.
Ja maksamakkara on parhautta myöskin, siitä halvasta pikkupötköstä Snellmannin Herkkumaksamakkaraa. Ei mitään ranskalaispateeta tai muuta karkeaa, vaan sitä pehmeätä tavaraa.
Ja voita alle. Aina maksamakkaran kanssa. Voita. Tai sitä Oivariinia. Mutta ei pelkkää maksista, ja mitään ei päälle, paitsi juustosiivun jos tuntee olonsa seikkailulliseksi.
Ainiin, juustot. Ihan ykkösenä on kyllä Kipparijuusto, on vaan kallista ja nopeasti hupenevaa tavaraa niin ei useasti viitsi ostaa.
Sitten tulevat nämä sulatteet, eli Koskenlaskijat/Mesikämmen/Olympia on herkkua kyllä.
Normaalisti joudun alistumaan kyllä kaikenlaisiin kevyt-hirvitys-edameihin. Voi minua raukkaa.
Tavallisiin Juustoihin en mene, niistä riittäisikin pälistävää ihan muihin juttuihin asti.
Voileipämeemi via RealistinenOptimisti.
Minkäslaisia leipiä sitä syödään?
Tumma leipä menee leivänpaahtimen kautta. Siihen voi/margariini, kumpaa sitten lääkärin pelossa uskaltaa. Metukkaa, paitsi ettei sitäkään uskalla syödä. Siiten juustoa ja joku vihannes. Kurkku on ainainen suosikki, ja Aromaattia niskaan.
Vaaleassa leivässä on enemmän variaatioita, tosin harvemmin tulee sitä syötyä. Lääkärin pelko näes. Silloin yksi wanha suosikki on voi/majoneesi, juusto, tomaatti, valkosipuli ja Aromaattia tähänkin. Mutta se tomaattivalkosipuli-kombo... hmmhn.
Nykyään olen opetellut syömään kinkkua leivällä, tosin se onnistuu VAIN sinapin avulla. Eli voi-kinkku-sinappi. Juusto optiona.
Uunileivissä on ihan kaikista paras voi-ketsuppi-metvursti/salami/chorizo/tms- pippuri-tabasco/chili/sriracha/tms-juusto ja uuniin. Pois tullessaan oregano päälle.
Voileipä ilman voita on jumalanpilkkaa ja pyhäinhäväistystä ja mitälie. Halutessa voin saa korvata jollain muulla. Niinkuin sillä margeriinillä.
Tuosta juusto päälle/alle kysymyksestä sen verran että jos on paljon semmoisia pieniä juttuja kuten esim. hillosipuleita tai paprikasuikaleita tai jotain, niin se juusto on kiva laittaa päällimmäiseksi, että saa hallittua leipää paremmin, mutta normaalisti juusto tulee alle, anteeksivain. Tuon Aromaatin käytön takia ei ole kiva pistää päällimmäiseksi. Koska 'Maatti tulee aina viimeiseksi.
Ja maksamakkara on parhautta myöskin, siitä halvasta pikkupötköstä Snellmannin Herkkumaksamakkaraa. Ei mitään ranskalaispateeta tai muuta karkeaa, vaan sitä pehmeätä tavaraa.
Ja voita alle. Aina maksamakkaran kanssa. Voita. Tai sitä Oivariinia. Mutta ei pelkkää maksista, ja mitään ei päälle, paitsi juustosiivun jos tuntee olonsa seikkailulliseksi.
Ainiin, juustot. Ihan ykkösenä on kyllä Kipparijuusto, on vaan kallista ja nopeasti hupenevaa tavaraa niin ei useasti viitsi ostaa.
Sitten tulevat nämä sulatteet, eli Koskenlaskijat/Mesikämmen/Olympia on herkkua kyllä.
Normaalisti joudun alistumaan kyllä kaikenlaisiin kevyt-hirvitys-edameihin. Voi minua raukkaa.
Tavallisiin Juustoihin en mene, niistä riittäisikin pälistävää ihan muihin juttuihin asti.
Tuesday, March 21, 2006
Omakuva, mallia Miekka ja Kivi.
Siinä sitä Photoshopin ihmemaata teille. Originaali on vaimon isoisän Sonyn taskudigillä napsauttama kuva parin vuoden takaa, sukujuhlasta, jossa oli dresscode Ehta Karjalainen.
Siinähän sitä onkin. Komia pariskunta.
Ja ettei nyt jollekin jää mielikuva että on vaan joku filtteri napsautettu päälle niin voin kertoa ettei ole. Kaikki naarmut ja tahrat ja muut on itse tehtyjä, skanneri ja filmin pala ja digikamera ja kahvipöydän pinta ja muut apuvälineet käyttäen.
Mutta efektejä...? Ei ole.
Elämän Suolat ja Muut Mausteet.
Parhauksia elämässä, maaliskuun 20, 2006:
- CMX - Aurinko.
- Pelle Miljoona Oy - Moottoritie on Kuuma.
- Suruaika - Pelkäämme Vain Toisiamme.
- Sipsit ja dippikastike. Old El Paso. Ja tavallisia Taffeleita.
- Liikaa limsaa ja appelsiinimehua.
- SAW.
- Fullers ESB, olut. Huoh ja nam, on se perkele vaan hienommasta päästä oluita ikuna koskaan. On se tuo Kolikon Kääntöpuoli, ainainen kitisijä jossain oikeassakin.
- Vaimon ja Pojan alati lähestyvä kotiinpaluu. Poikamies-elämä on ihan kivaa, mutta jo riittää.
- Heinlein, Robert A: "Glory Road", kesken oleva kirja.
- Lukuvalo ennen nukkumaan menoa.
- Digitelkusta tuleva radiotarjonta (Klassista jee.)
- Ja kolme muuta kirjaa jotka odottavat lukemistaan. (Harrisonin "Valo", Juoppohullun Päiväkirja osa 4, Heinleiniä vielä lisää, "Double Star".)
Rakentelua
Tuo madame Halkoefekti tuossa sanoikin jo tuosta Laivasta (linkkasin omaani, hyi minua!) että on "miehekäs näkemys verratuna omiin pehmoiluihinsa".
Siitähän se idea sitten lähti.
No ei lähtenyt, vaan jostain kameraläpyskän osto-oppaasta kultaiselta ysikytluvulta, nimittäin ajatus kertakäyttö (siis kierrätyskameran, kuten nykyään on poliittisesti korrektia ilmaista asia) kameran linssistä oikeassa kamerassa. Siinähän niitä duunissa tulee hajoteltua päivittäin, ja niitä linssejä lentelee jokapuolelle. Aikansa istua nökötti koneen nurkalla yksi linssi, Fujin kamerasta se oli muistaakseni.
Kun joku ei nyt kuitenkaan tiedä, niin se "linssi" niissä on muovinen tuommonen ehkä 7milliä halkaisijaltaan oleva kupera/kovera "linssi". Kun normaalissa nykyobjektiivissa on kai keskimäärin 10 linssiä viidessä erikseen liikkuvassa ryhmässä.
Metodi on tämä: Ota yksi (1) linssi, yksi (1) järkkärikameran runkotulppa ja vähän teippiä tai jotain muuta sitkeää. Niin ja joku terävä millä teet reiän runkotulppaan. Keskelle. Tai saa se olla sivussakin, taiteellisempia kuvia tulee.
Kiinnitä linssi runkotulpan reiän päälle, mie teippasin.
Ota kuvia.
Yritä tunkea niitä bloggeriin.
Lähetän sen kuvan ittelleni sähköpostilla töihin, laitan sen huomenna tuohon väliin.
Onpas turhauttavaa.
Edit: Noniin, sainpas lähtemään. Niin tuossa sitä hämyä ja pehmeyttä mistä oli puhe. Tämä tosin ilman jälkikäsittelyn ihmeitä. Loistavaa matskua, kukat ja muut pienet näyttää ihan kivalta. Tietenkin vain macro-hommiin, tarkennus taitaa olla muistaakseni jossain 15cm:n kohdalla. Jos saisi upotettua tuota linssiä lähemmäksi kennoa, esim. ihan peilin eteen se saattaisi tarkentua jossain ihmiskuvausystävällisemmässä kohdassa.
Vai tulisiko siitä vain laajakulmaisempi?
Tai jos olisi isompi linssi. Hmm...
Ainiin, yksi uusi Tilaaja. Tervetuloa!
Siitähän se idea sitten lähti.
(Tässä pitäisi olla kuva, jota ei tule, kun paskabloggeri ei taaskaan anna postailla kuvia. Millään selaimella, Firefox, Opera ja Exploreri testitty. Menee hermot. Saako näitä migroitettua mitenkään järkevästi muille alustoille? Vai johtuuko kaikki tästä että mie aina yöllä näitä raapustelen? Onko siellä satamiljoonaa jenkkiä samoissa puuhissa? Menkää helvettiin sieltä, tehkää jotain järkevämpää!)
No ei lähtenyt, vaan jostain kameraläpyskän osto-oppaasta kultaiselta ysikytluvulta, nimittäin ajatus kertakäyttö (siis kierrätyskameran, kuten nykyään on poliittisesti korrektia ilmaista asia) kameran linssistä oikeassa kamerassa. Siinähän niitä duunissa tulee hajoteltua päivittäin, ja niitä linssejä lentelee jokapuolelle. Aikansa istua nökötti koneen nurkalla yksi linssi, Fujin kamerasta se oli muistaakseni.
Kun joku ei nyt kuitenkaan tiedä, niin se "linssi" niissä on muovinen tuommonen ehkä 7milliä halkaisijaltaan oleva kupera/kovera "linssi". Kun normaalissa nykyobjektiivissa on kai keskimäärin 10 linssiä viidessä erikseen liikkuvassa ryhmässä.
Metodi on tämä: Ota yksi (1) linssi, yksi (1) järkkärikameran runkotulppa ja vähän teippiä tai jotain muuta sitkeää. Niin ja joku terävä millä teet reiän runkotulppaan. Keskelle. Tai saa se olla sivussakin, taiteellisempia kuvia tulee.
Kiinnitä linssi runkotulpan reiän päälle, mie teippasin.
Ota kuvia.
Yritä tunkea niitä bloggeriin.
Lähetän sen kuvan ittelleni sähköpostilla töihin, laitan sen huomenna tuohon väliin.
Onpas turhauttavaa.
Edit: Noniin, sainpas lähtemään. Niin tuossa sitä hämyä ja pehmeyttä mistä oli puhe. Tämä tosin ilman jälkikäsittelyn ihmeitä. Loistavaa matskua, kukat ja muut pienet näyttää ihan kivalta. Tietenkin vain macro-hommiin, tarkennus taitaa olla muistaakseni jossain 15cm:n kohdalla. Jos saisi upotettua tuota linssiä lähemmäksi kennoa, esim. ihan peilin eteen se saattaisi tarkentua jossain ihmiskuvausystävällisemmässä kohdassa.
Vai tulisiko siitä vain laajakulmaisempi?
Tai jos olisi isompi linssi. Hmm...
Ainiin, yksi uusi Tilaaja. Tervetuloa!
Monday, March 20, 2006
Laiva
Alun perin kirjoitin tuohon otsikoksi "Helmiä sioille", mutta sitten muistin että ne keiden tiedän lukevan tätä blogia eivät täytä tuossa tarkoitetun sian määritelmää, joten... Jätetään se netti-angsti nyt hetkeksi taka-alalle.
Tuossa siis kuva numero 4, "Laiva". Tämäkin jälleen, pinnakkaisvedoksena huomattavasti parempi, ja tyyliltään wanha. Ei helpolla voisi sanoa milloin on otettu, ellei tietäisi, tai tunnistaisi laivaa tyypiltään modernimmaksi.
Tässä nyt saattaa paistaa läpi kesän ja syksyn "Pitkä Projekti" (Koska onhan sellainen oltava koko ajan, eikös vaan? Ei sitä tule kai ikinä mitään tehtyä jos ei ole.) Kattellaan sitä vähän myöhemmin, mutta tästä kuvasta se idean alku löytyi.
Noista roskista on muuten moni ollut eri mieltä, eli ovat väittäneet että ne pitäisi poistaa. Itsekin olen osasta poistanut nuo, silloin kun tilanne on sitä vaatinut, esimerkiksi tuossa aiemmin postaamani eka Leica-neulanreikäkuva kirjaston seinästä. Siinä roskat olisivat tulleet minimalismin ja komposition tielle.
Jotenkin näistä laaka-kuvista kuitenkin katoaa jotain tärkeääkin, jos nuo prikkailee poies. Enpä tiedä, ehkä sitten negoista tulee poisteltua, skannauksen yhteydessä. Tietty jos niitä käsin alkaa altaissa kehittelemään ihan sen pinnan saavuttamiseksi niin sitten ei, varsinkin mikäli LVK:n pimiöstä löytyy tarpeeksi iso suurennuskone.
Kameraa rakennetaan lähiaikoina, ohjelmassa on siis jalustakierteen uusiminen eli toiselle puolelle laitto, kahvat päihin, salama(varuste)kenkä edellisen jalustakierteen paikalle ja jos keksin jonkin helpon ja halvan patentin niin kuminauhojen korvaaja. Se saattaa jäädä kyllä nyt.
Tuossa siis kuva numero 4, "Laiva". Tämäkin jälleen, pinnakkaisvedoksena huomattavasti parempi, ja tyyliltään wanha. Ei helpolla voisi sanoa milloin on otettu, ellei tietäisi, tai tunnistaisi laivaa tyypiltään modernimmaksi.
Tässä nyt saattaa paistaa läpi kesän ja syksyn "Pitkä Projekti" (Koska onhan sellainen oltava koko ajan, eikös vaan? Ei sitä tule kai ikinä mitään tehtyä jos ei ole.) Kattellaan sitä vähän myöhemmin, mutta tästä kuvasta se idean alku löytyi.
Noista roskista on muuten moni ollut eri mieltä, eli ovat väittäneet että ne pitäisi poistaa. Itsekin olen osasta poistanut nuo, silloin kun tilanne on sitä vaatinut, esimerkiksi tuossa aiemmin postaamani eka Leica-neulanreikäkuva kirjaston seinästä. Siinä roskat olisivat tulleet minimalismin ja komposition tielle.
Jotenkin näistä laaka-kuvista kuitenkin katoaa jotain tärkeääkin, jos nuo prikkailee poies. Enpä tiedä, ehkä sitten negoista tulee poisteltua, skannauksen yhteydessä. Tietty jos niitä käsin alkaa altaissa kehittelemään ihan sen pinnan saavuttamiseksi niin sitten ei, varsinkin mikäli LVK:n pimiöstä löytyy tarpeeksi iso suurennuskone.
Kameraa rakennetaan lähiaikoina, ohjelmassa on siis jalustakierteen uusiminen eli toiselle puolelle laitto, kahvat päihin, salama(varuste)kenkä edellisen jalustakierteen paikalle ja jos keksin jonkin helpon ja halvan patentin niin kuminauhojen korvaaja. Se saattaa jäädä kyllä nyt.
Rakas päiväkirja...
Olen nyt kuvannut uudella kamerallani yhteensä 16 kuvaa. Siihen on mennyt yhteensä noin 7 tuntia 25minuuttia.
Kirjoitan tähän niiden kuvien nimet.
1. Takapiha
2. Ikkunasta
3. Tulppaani
4. Laiva
5. Tiemaisema
6. Tärähtänyt Varistaipale
7. Varistaipale, vakaa
8. Levikemaisema
9. Valamon Ylivalottunut
10. Valamon Hiljaiset
11. Kuusitie
12. Työpöydän Ikkuna
13. Työpöytä ja lelut
14. Valamon Kuusikuja
15. Matka kotiin 80kmh / Massive Attack - Light My Fire
16. Pieksämäki /Suruaika - Stigmat
Kaksi viimeistä on nimetty niiden valotusajan määrittäneiden laulujen mukaan. Melkoista akrobatiaa on muuten ajaa autolla ja ottaa valokuva kuminauhoilla kiinnitettyä laakafilmikasettia käyttävällä kameralla jossa on sulkimena teipinpala, eikä jalustaa. Onneksi ei ollut perhe näkemässä.
Kovin on helppoa muuten pitää kirjaa kuvista kun niitä on pakosti noin vähän.
Mukavan jännittävää on myös tämä, nyt kun nuo on kuvat tuohon riipusteltu niin ne on jotenkin todellisempia.
Enkä edes tiedä onko ne onnistuneet. Ja onko niistä kuvina mihinkään. Mysteeriä, jee.
Rakas päiväkirja, taidan olla rakastunut. Taidan olla myös vihainen. Olen rakastunut kameraani, vihainen olen internetille. Toinen on yksinkertainen, itseni näköinen ja tapainen, hyvin toimiva, ja jos siinä menee jotain rikki tiedän kuinka se korjataan. Toinen on täynnä turhaa säpinää ja turhia itseään täynnä oleiva ihmisiä. Se valehtelee, ärsyttää ja provosoi väärällä tavalla. Se on jatkuvasti rikki, ja sitä ei osaa kukaan korjata. Se särkee päätäni, sydäntäni ja vatsaani.
Ja on ihan paska.
Tosin on siinä Internjetissä puolensakin, sinne voi riipustella tämmöisiä. Vitut siitä lukeeko näitä kukaan, ehkä se on parempikin että vain neljä ihmistä lukee näitä. Ettei mene päähän.
Ja onhan täällä mukaviakin ihmisiä nähty, helvetin vähän kylläkin kaiken kaikkiaan.
Niinkuin tämä paska Bloggeri, ei taas anna paukutella kuvia tänne. Olis ollu ihan hauska blast from the past. Ehkä joskus toiste.
Taidan käydä unille kohta. Hassua kun itekseen saa/joutuu töpsyttelemään täällä. Aika autiota.
Kirjoitan tähän niiden kuvien nimet.
1. Takapiha
2. Ikkunasta
3. Tulppaani
4. Laiva
5. Tiemaisema
6. Tärähtänyt Varistaipale
7. Varistaipale, vakaa
8. Levikemaisema
9. Valamon Ylivalottunut
10. Valamon Hiljaiset
11. Kuusitie
12. Työpöydän Ikkuna
13. Työpöytä ja lelut
14. Valamon Kuusikuja
15. Matka kotiin 80kmh / Massive Attack - Light My Fire
16. Pieksämäki /Suruaika - Stigmat
Kaksi viimeistä on nimetty niiden valotusajan määrittäneiden laulujen mukaan. Melkoista akrobatiaa on muuten ajaa autolla ja ottaa valokuva kuminauhoilla kiinnitettyä laakafilmikasettia käyttävällä kameralla jossa on sulkimena teipinpala, eikä jalustaa. Onneksi ei ollut perhe näkemässä.
Kovin on helppoa muuten pitää kirjaa kuvista kun niitä on pakosti noin vähän.
Mukavan jännittävää on myös tämä, nyt kun nuo on kuvat tuohon riipusteltu niin ne on jotenkin todellisempia.
Enkä edes tiedä onko ne onnistuneet. Ja onko niistä kuvina mihinkään. Mysteeriä, jee.
Rakas päiväkirja, taidan olla rakastunut. Taidan olla myös vihainen. Olen rakastunut kameraani, vihainen olen internetille. Toinen on yksinkertainen, itseni näköinen ja tapainen, hyvin toimiva, ja jos siinä menee jotain rikki tiedän kuinka se korjataan. Toinen on täynnä turhaa säpinää ja turhia itseään täynnä oleiva ihmisiä. Se valehtelee, ärsyttää ja provosoi väärällä tavalla. Se on jatkuvasti rikki, ja sitä ei osaa kukaan korjata. Se särkee päätäni, sydäntäni ja vatsaani.
Ja on ihan paska.
Tosin on siinä Internjetissä puolensakin, sinne voi riipustella tämmöisiä. Vitut siitä lukeeko näitä kukaan, ehkä se on parempikin että vain neljä ihmistä lukee näitä. Ettei mene päähän.
Ja onhan täällä mukaviakin ihmisiä nähty, helvetin vähän kylläkin kaiken kaikkiaan.
Niinkuin tämä paska Bloggeri, ei taas anna paukutella kuvia tänne. Olis ollu ihan hauska blast from the past. Ehkä joskus toiste.
Taidan käydä unille kohta. Hassua kun itekseen saa/joutuu töpsyttelemään täällä. Aika autiota.
Sunday, March 19, 2006
Keitä Te oikein olette / Who ARE you?
Niin.
Perhana ilmoittautukaa. Trafiikkiraportti sanoo että keskimäärin 18 visitoijaa päivää kohti jotka lukee keskimäärin 2.1 sivua, mitä se ikinä tarkoittaakaan.
Mutta kommenttiriveillä lukee aina nolla. Jos ei näistä höperehtimisistä ole mitään sanottavaa, niin sanokaa edes se. Mie alan kirjoittamaan paskamaisia juttuja muista ihmisistä, alkaen vaikka juttusarjalla "Näitä Suomalaisia valokuvaajia tai heidän töitään vihaan ja inhoan."
Jos siitä tulisi jutustelua.
WHO ARE YOU PEOPLE? 18 visits per day, averaging 2.1 read pages, and no one is commenting anything.
Ärh. Mie meen kattomaan Kalaktikaa nauhalta. Pitäkää hiljaisuutenne.
Perhana ilmoittautukaa. Trafiikkiraportti sanoo että keskimäärin 18 visitoijaa päivää kohti jotka lukee keskimäärin 2.1 sivua, mitä se ikinä tarkoittaakaan.
Mutta kommenttiriveillä lukee aina nolla. Jos ei näistä höperehtimisistä ole mitään sanottavaa, niin sanokaa edes se. Mie alan kirjoittamaan paskamaisia juttuja muista ihmisistä, alkaen vaikka juttusarjalla "Näitä Suomalaisia valokuvaajia tai heidän töitään vihaan ja inhoan."
Jos siitä tulisi jutustelua.
WHO ARE YOU PEOPLE? 18 visits per day, averaging 2.1 read pages, and no one is commenting anything.
Ärh. Mie meen kattomaan Kalaktikaa nauhalta. Pitäkää hiljaisuutenne.
Friday, March 17, 2006
Kliimaksi, ja havaintoja digiteknologian soveltumattomuudesta.
Juuh. Eli ensin se kliimaksi.
Kamera on järisyttävän, käsittämättömän hyvä minun tekemäkseni. Vaikea ymmärtää että onnistuin. Osasin.
Hyvä mieli.
Tuossa siis eka "oikea" valotus kameralla, neljän minuutin veto pilvisenä päivänä firman näyteikkunasta. Negasta luettavissa kaikki näyteikkunoiden tekstit, myös Tawastin markiisissa olevat, ja ekokauppa Ekolon mustalla pohjalla oleva teksti. Joskus voisinkin kirjoittaa tuosta kaupasta, ja välissämme kulkevan Kauppakadun luultua suuremmasta jakavasta vaikutuksesta tässä kohdalla. Mutta se on tarina toiseen aikaan ja paikkaan.
Tuo oikean reunan auton maalipinnan heijastus auringosta on tosikivan näköinen, ei tuossa skannauksessa oikein tule esiin.
Mistä pääsemmekin toiseen aiheeseemme, ja se on digitaalisen teknologian soveltumattomuus tähän hommaan.
Mistähän se nyt sitten oikein johtuu, että kun eilen pimiössä tein näistä neljästä paperinegasta (kuiva)pinnakkaiskopiot, ne ovat satakertaa ainakin paremman näköisiä. Ja pienemmällä vaivalla.
Kun tämän negan nyt skannaa ja kääntää photoshopissa, sille saa tehdä jos jonkinnäköiset korjaukset ja säädöt ennenkuin se näyttää miltään, ja siinä vaiheessa siinä ei ole sävyjä enää jäljellä.
Puhumattakaan siitä fiiliksestä joka kuviin tulee, oman osansa varmasti antaa tuon paperin kuitujen kuvaan mukaan tuleva rakenne, ja jokin muu. Ne näyttää vanhoilta. Sitä ei tällä digillä ihan helposti saa mukaan.
Ehkä vedostelenkin sitten pinnakkaiset näistä aina ja skannaan ne tänne esille. Nuo pinnakkaiset saa sitäpaitsi väänneltyä kotonakin, ei siihen pimiötä tarvitse. Tai siis tarvitsee, muttei suurennuskonetta.
Onnekseni tosin olin alunperinkin suunnitellut tekeväni pimiössä noista ne tärkeimmät, eli ne postikortit, jahka Interfoton sedät saavat paperia lähetettyä. Terveisiä Totille.
Illalla Henkevän Silakan tarjouksen pohdinnan välissä alkoikin raivoisa suunnittelu miten saisin pinnakkaistettua isompia printtejä. Kyllä siihenkin keinot löytyy.
Laitetaan vielä toinenkin, ihan tasapainottamiseksi failuuria, eli epäonnistumista.
Mitähän tässä nyt on sitten tapahtunut. Nämä on ne "kolmen tunnin tulppaanit", eli tuota on tosiaankin valotettu kolme (3) tuntia. Referenssinä sanottakoon että ulkokuvia on valotettu vajaa minuutti auringonpaisteella, ja ne meni yli.
Juu, iltapäivä eteni odottamattoman nopeasti, mutta jotenkin se meni NIIN alivaloiseksi että enpä kyllä arvannut. Tosin jos aukon olisi enemmän valottanut niin se olisi tarkoittanut kuutta tuntia, ja seuraavan aukon enemmän valotuksesta olisi jo aurinko taas paistanut niin kovasti tuohon että se olisi valottunut ihan puhki. Hankalahkoa, ei taida olla sisäkamera tämä.
Noh, tuleepahan ulkoiltua.
Jätän nuo kaksi näyttämätöntä kuvaa ensiviikolle, ei kaikkea kerralla ja makeaa mahan täydeltä.
Viikonloppu meneekin sitten ilman intternjettejä tuolla anopin&appiukon hoteissa, juhlimme yhteisiä syntymäpäiviämme vaimon kanssa. Valamoa ja Lintulaa olisi tarkoitus käydä kuvaamassa, tällä kertaa neulanreiällä. Ja onhan siellä tosin Valamossa pimiökin, noiden appien (noinko se ilmaistaan?) työpaikka nimittäin, jos oikein hätä tulee.
Toivotaan ettei. Paperia on leikattu kasa laatikkoon, ja kasettejakin muutama kassissa, joten... Signing out for the weekend, Mikstromo.
Kamera on järisyttävän, käsittämättömän hyvä minun tekemäkseni. Vaikea ymmärtää että onnistuin. Osasin.
Hyvä mieli.
Tuossa siis eka "oikea" valotus kameralla, neljän minuutin veto pilvisenä päivänä firman näyteikkunasta. Negasta luettavissa kaikki näyteikkunoiden tekstit, myös Tawastin markiisissa olevat, ja ekokauppa Ekolon mustalla pohjalla oleva teksti. Joskus voisinkin kirjoittaa tuosta kaupasta, ja välissämme kulkevan Kauppakadun luultua suuremmasta jakavasta vaikutuksesta tässä kohdalla. Mutta se on tarina toiseen aikaan ja paikkaan.
Tuo oikean reunan auton maalipinnan heijastus auringosta on tosikivan näköinen, ei tuossa skannauksessa oikein tule esiin.
Mistä pääsemmekin toiseen aiheeseemme, ja se on digitaalisen teknologian soveltumattomuus tähän hommaan.
Mistähän se nyt sitten oikein johtuu, että kun eilen pimiössä tein näistä neljästä paperinegasta (kuiva)pinnakkaiskopiot, ne ovat satakertaa ainakin paremman näköisiä. Ja pienemmällä vaivalla.
Kun tämän negan nyt skannaa ja kääntää photoshopissa, sille saa tehdä jos jonkinnäköiset korjaukset ja säädöt ennenkuin se näyttää miltään, ja siinä vaiheessa siinä ei ole sävyjä enää jäljellä.
Puhumattakaan siitä fiiliksestä joka kuviin tulee, oman osansa varmasti antaa tuon paperin kuitujen kuvaan mukaan tuleva rakenne, ja jokin muu. Ne näyttää vanhoilta. Sitä ei tällä digillä ihan helposti saa mukaan.
Ehkä vedostelenkin sitten pinnakkaiset näistä aina ja skannaan ne tänne esille. Nuo pinnakkaiset saa sitäpaitsi väänneltyä kotonakin, ei siihen pimiötä tarvitse. Tai siis tarvitsee, muttei suurennuskonetta.
Onnekseni tosin olin alunperinkin suunnitellut tekeväni pimiössä noista ne tärkeimmät, eli ne postikortit, jahka Interfoton sedät saavat paperia lähetettyä. Terveisiä Totille.
Illalla Henkevän Silakan tarjouksen pohdinnan välissä alkoikin raivoisa suunnittelu miten saisin pinnakkaistettua isompia printtejä. Kyllä siihenkin keinot löytyy.
Laitetaan vielä toinenkin, ihan tasapainottamiseksi failuuria, eli epäonnistumista.
Mitähän tässä nyt on sitten tapahtunut. Nämä on ne "kolmen tunnin tulppaanit", eli tuota on tosiaankin valotettu kolme (3) tuntia. Referenssinä sanottakoon että ulkokuvia on valotettu vajaa minuutti auringonpaisteella, ja ne meni yli.
Juu, iltapäivä eteni odottamattoman nopeasti, mutta jotenkin se meni NIIN alivaloiseksi että enpä kyllä arvannut. Tosin jos aukon olisi enemmän valottanut niin se olisi tarkoittanut kuutta tuntia, ja seuraavan aukon enemmän valotuksesta olisi jo aurinko taas paistanut niin kovasti tuohon että se olisi valottunut ihan puhki. Hankalahkoa, ei taida olla sisäkamera tämä.
Noh, tuleepahan ulkoiltua.
Jätän nuo kaksi näyttämätöntä kuvaa ensiviikolle, ei kaikkea kerralla ja makeaa mahan täydeltä.
Viikonloppu meneekin sitten ilman intternjettejä tuolla anopin&appiukon hoteissa, juhlimme yhteisiä syntymäpäiviämme vaimon kanssa. Valamoa ja Lintulaa olisi tarkoitus käydä kuvaamassa, tällä kertaa neulanreiällä. Ja onhan siellä tosin Valamossa pimiökin, noiden appien (noinko se ilmaistaan?) työpaikka nimittäin, jos oikein hätä tulee.
Toivotaan ettei. Paperia on leikattu kasa laatikkoon, ja kasettejakin muutama kassissa, joten... Signing out for the weekend, Mikstromo.
Thursday, March 16, 2006
Tulevaisuus näyttää 30-prosenttisesti hyvältä.
Tästä pitikin jo mainita muutama päivä sitten, mutta oli tämä plokkeri.com kumossa, niin jäi sitten sanomatta.
Eli tuossa tuommoinen lista noista Valokuvajulkaisujen laatutuen saajista tänä vuonna, lihavoin sieltä muutaman valopilkun. Nämä siis Taiteen Keskustoimikunnalta, via digicamera
Vai tarkoittaako? Voisiko joku aiheeseen vihkiytynyt kertoa että onko tuon tuen saaminen automaattinen takuu lukijalle siitä että jotain käteentuntuvaa tulee? Vai saako nämä sankarit jokavuosi tämmöisen kädenpuristuksen, muodossa tai toisessa? Tämähän on pelkästään kirjoille annettava laatutuki.
Ei pidä muuten ajatella etteikö ne nuo muut nimet mitenkään hetkauttaisi, ainakin Takalan maisemia voisi katsella...
(10 minuutin Googlettelu)
... ja siinähän se oikeastaan olisikin sitten. Täytyy sanoa että pikaisen kuukkeloinnin jälkeen ja muutaman helposti löydettävän kuvan katsomisen jälkeen ei mitään ihmeempää vaikutusta tehneet nuo muut.
Okei, Suonpään Petokuvien Raadollisuudet ja muut tiedetään ja tunnetaan, muttei ne minua liikuta, ja Hannele Rantalan työ "Katsoa tai nähdä"-näyttelyn kuratoinnissa on oikein hieno homma, mutten kuvien perusteella ehkä viitsisi ostaa.
Mutta onhan 30% (tai 40%) kuitenkin oikein hyvä, eikö? Ja kunhan on nuo muutamat sitten tarpeeksi hyviä ni sehän on oikein hyvä sitten.
Eipä muuta, kello alkaa lähestyä jo Totuuden Hetkeä. Eli siis puoli seiskaa, jolloin kirmaan sinne pimiön suuntaan. Sitten se veri punnitaan, ja kamera.
Eli tuossa tuommoinen lista noista Valokuvajulkaisujen laatutuen saajista tänä vuonna, lihavoin sieltä muutaman valopilkun. Nämä siis Taiteen Keskustoimikunnalta, via digicamera
- Eronen Päivi, Imatra, 9 000 euroa
- Heikkilä Jaakko, Tornio, 9 000 euroa
- Honkalinna Mika, Kuusankoski, 5 000 euroa
- Kaila Ben, Helsinki, 7 000 euroa
- Lassila Katri, Helsinki, 4 000 euroa
- Minkkinen Arno Rafael, Yhdysvallat, 8 000 euroa
- Rantala Hannele, Helsinki, 8 000 euroa
- Sammallahti Pentti, Helsinki, 6 000 euroa
- Suonpää Juha, Tampere, 7 000 euroa
- Takala Antero, Helsinki, 7 000 euroa
Vai tarkoittaako? Voisiko joku aiheeseen vihkiytynyt kertoa että onko tuon tuen saaminen automaattinen takuu lukijalle siitä että jotain käteentuntuvaa tulee? Vai saako nämä sankarit jokavuosi tämmöisen kädenpuristuksen, muodossa tai toisessa? Tämähän on pelkästään kirjoille annettava laatutuki.
Ei pidä muuten ajatella etteikö ne nuo muut nimet mitenkään hetkauttaisi, ainakin Takalan maisemia voisi katsella...
(10 minuutin Googlettelu)
... ja siinähän se oikeastaan olisikin sitten. Täytyy sanoa että pikaisen kuukkeloinnin jälkeen ja muutaman helposti löydettävän kuvan katsomisen jälkeen ei mitään ihmeempää vaikutusta tehneet nuo muut.
Okei, Suonpään Petokuvien Raadollisuudet ja muut tiedetään ja tunnetaan, muttei ne minua liikuta, ja Hannele Rantalan työ "Katsoa tai nähdä"-näyttelyn kuratoinnissa on oikein hieno homma, mutten kuvien perusteella ehkä viitsisi ostaa.
Mutta onhan 30% (tai 40%) kuitenkin oikein hyvä, eikö? Ja kunhan on nuo muutamat sitten tarpeeksi hyviä ni sehän on oikein hyvä sitten.
Eipä muuta, kello alkaa lähestyä jo Totuuden Hetkeä. Eli siis puoli seiskaa, jolloin kirmaan sinne pimiön suuntaan. Sitten se veri punnitaan, ja kamera.
Wednesday, March 15, 2006
Bored @ work
So I'm posting a picture.
Here goes.
Poor plane, about to be eaten by a terrible bushmonster.
Weak.
Väsyttää.
Illalla kahdet näyttelyavajaiset, Luovan Valokuvauksen Keskuksella ja Käsityönmuseolla.
Valokuvanäyttely ja Saaristolaiskäsityönäyttely. Tietenkin justiinsa on sitten eka mielenkiintoinen Käsityönmuseon näyttely herran aikoihin, tottakai justiinsa silloin kun avajaiset menee päällekkäin.
Mielenkiintoinen siksi, että olin itse tuossa projektissa mukana, ekalla saaristoreissulla kolme(?) vuotta sitten. Jospas siellä on joku miun ottama kuva seinällä. Ei kuitenkaan ole, mutta aina voi toivoa.
Voi tätä seurapiirielämää. ;D Heh joo. Tyypillistä tosin että meidän epätapahtumarikkaassa elämässämme jos kaksi tapahtumaa sattuu samalle kuulle niin nehän on ihan satavarmasti päällekkäin. Näinhän se on aina ollut.
Mie siis yritän ehtiä juosta molempiin, perheen kera tuonne Käsityönmuseolle, ja luulen ettei nuita kiinnosta tuo LVK niin paljoa. Sinne kun ei oikein noiden vankkureiden kanssa pääse. Eikä viitsisi sinne asti kanniskellakaan tuota pötkylää, sen hetken tähden kun ehtii näyttelyn katsoa.
Nojoo. Nyt on työt kasaantunut tarpeeksi. Hihhei!
Here goes.
Poor plane, about to be eaten by a terrible bushmonster.
Weak.
Väsyttää.
Illalla kahdet näyttelyavajaiset, Luovan Valokuvauksen Keskuksella ja Käsityönmuseolla.
Valokuvanäyttely ja Saaristolaiskäsityönäyttely. Tietenkin justiinsa on sitten eka mielenkiintoinen Käsityönmuseon näyttely herran aikoihin, tottakai justiinsa silloin kun avajaiset menee päällekkäin.
Mielenkiintoinen siksi, että olin itse tuossa projektissa mukana, ekalla saaristoreissulla kolme(?) vuotta sitten. Jospas siellä on joku miun ottama kuva seinällä. Ei kuitenkaan ole, mutta aina voi toivoa.
Voi tätä seurapiirielämää. ;D Heh joo. Tyypillistä tosin että meidän epätapahtumarikkaassa elämässämme jos kaksi tapahtumaa sattuu samalle kuulle niin nehän on ihan satavarmasti päällekkäin. Näinhän se on aina ollut.
Mie siis yritän ehtiä juosta molempiin, perheen kera tuonne Käsityönmuseolle, ja luulen ettei nuita kiinnosta tuo LVK niin paljoa. Sinne kun ei oikein noiden vankkureiden kanssa pääse. Eikä viitsisi sinne asti kanniskellakaan tuota pötkylää, sen hetken tähden kun ehtii näyttelyn katsoa.
Nojoo. Nyt on työt kasaantunut tarpeeksi. Hihhei!
Tuesday, March 14, 2006
Maaliskuu ja tulppaanit
Mistähän se johtuu että maaliskuussa tulee aina kuvattua tulppaaneja?
En tiedä minäkään. Tässä on sitten kuitenkin yks.
Tästä on kuvattu vajaan kolmen tunnin valotuksella PH-1 ruutu, torstaina nähdään mitä SIITÄ tulee. Tämä kuitenkin linssillä.
I wonder why I always seem to shoot tulips in March? I never shoot flowers, except for maybe two or three macros in the summer, when I'm bored.
Ofcourse it happened again this year. Here it is.
i shot this also on the PH-1, ended up with almost a three hour exposure. We'll see on thursday when I get to a darkroom.
En tiedä minäkään. Tässä on sitten kuitenkin yks.
Tästä on kuvattu vajaan kolmen tunnin valotuksella PH-1 ruutu, torstaina nähdään mitä SIITÄ tulee. Tämä kuitenkin linssillä.
I wonder why I always seem to shoot tulips in March? I never shoot flowers, except for maybe two or three macros in the summer, when I'm bored.
Ofcourse it happened again this year. Here it is.
i shot this also on the PH-1, ended up with almost a three hour exposure. We'll see on thursday when I get to a darkroom.
Monday, March 13, 2006
Camera Obscura
...makuuhuoneessa!
Ja lähemmin:
Olipas hieno herätys, neulanreikäkuva seinällä, ihan ilman kameroita ja muita härpätyksiä!
Makuuhuoneen verhojen ja ikkunankarmin väliin jäi sen verran pieni rako että slitti-pinhoulihan siitä tulee. Edellisessä kämpässä näkyi kadulla kulkevat ihmiset makuuhuoneen katossa, ikkunan keskellä verhojen raosta heijastuvassa kuvassa. Jalat vaan heilu aina kun joku käveli ohi. Ekassa kerroksessa kun oltiin. Yllättävän synkälläkin ilmalla ne näkyi, mutta auringonpaisteella varsinkin kivasti. Jonkin aikaa kyllä mietin että mikä helvetti se tuossa on.
Mitähän se oli se rako, 3-4 senttiä. Siitä sitten laskemaan aukkonumeroa, polttoväliä vissiin joku 1500mm. Saa kyllä joku fiksumpi miettiä sitä.
Siis asiaa älyämättömille, tuo kuva on tietenkin ylösalaisin tuossa seinällä, kuten aina. Laitankin tähän vielä näkymän tavallisena kuvana, hieman selkeyttää tuota.
Ja syntymäpäivä vielä kaiken lisäksi! Nyt saa onnitella, Haloefekti varsinkin huom.
Johan tuossa kollega sanoi että karkkikaupasta karkkilaatikko vaan kehitysaltaaksi, mutta sekin on ehkä mielestäni liian iso. Jospa sitten semmoisen jonkin mehukatti-kanisterin tai jonkin leikkaa kahtia ja siinä. Eipä sitä keskeytettä tarvii muutenkaan.
And the same in English.
What a splendid wakeup that was! A real live camera obscura on my bedroom wall, on my birthday morning. Lovely.
That's a slit-pinhole made by my curtains on the wall, in case you're wondering.
In my last apartment we had the same thing, just on the ceiling, you could see people walking on the street under the window. Legs swinging. Took me quite a while to figure out what it was.
The proper photo is the same view from the window.
And yes, those are icons in the corner, courtesy of my wife, who is an orthodox. The big ones are in the living room.
Ja lähemmin:
Olipas hieno herätys, neulanreikäkuva seinällä, ihan ilman kameroita ja muita härpätyksiä!
Makuuhuoneen verhojen ja ikkunankarmin väliin jäi sen verran pieni rako että slitti-pinhoulihan siitä tulee. Edellisessä kämpässä näkyi kadulla kulkevat ihmiset makuuhuoneen katossa, ikkunan keskellä verhojen raosta heijastuvassa kuvassa. Jalat vaan heilu aina kun joku käveli ohi. Ekassa kerroksessa kun oltiin. Yllättävän synkälläkin ilmalla ne näkyi, mutta auringonpaisteella varsinkin kivasti. Jonkin aikaa kyllä mietin että mikä helvetti se tuossa on.
Mitähän se oli se rako, 3-4 senttiä. Siitä sitten laskemaan aukkonumeroa, polttoväliä vissiin joku 1500mm. Saa kyllä joku fiksumpi miettiä sitä.
Siis asiaa älyämättömille, tuo kuva on tietenkin ylösalaisin tuossa seinällä, kuten aina. Laitankin tähän vielä näkymän tavallisena kuvana, hieman selkeyttää tuota.
Ja syntymäpäivä vielä kaiken lisäksi! Nyt saa onnitella, Haloefekti varsinkin huom.
Johan tuossa kollega sanoi että karkkikaupasta karkkilaatikko vaan kehitysaltaaksi, mutta sekin on ehkä mielestäni liian iso. Jospa sitten semmoisen jonkin mehukatti-kanisterin tai jonkin leikkaa kahtia ja siinä. Eipä sitä keskeytettä tarvii muutenkaan.
And the same in English.
What a splendid wakeup that was! A real live camera obscura on my bedroom wall, on my birthday morning. Lovely.
That's a slit-pinhole made by my curtains on the wall, in case you're wondering.
In my last apartment we had the same thing, just on the ceiling, you could see people walking on the street under the window. Legs swinging. Took me quite a while to figure out what it was.
The proper photo is the same view from the window.
And yes, those are icons in the corner, courtesy of my wife, who is an orthodox. The big ones are in the living room.
Sunday, March 12, 2006
Photoblogs.org
Just a note that I've added this to photoblogs.org, a site which I actually did use quite frequently some time ago, but after getting my own blog up, quite promptly forgot about.
So here goes, just hoping for more people to drop by.
In the future, I'll try to remember to write something in English after every entry. Mostly about the fotos though, not sure whether I'll bother with the casual blahblah that gets out.
Thanks to Haloefekti for the reminder.
Jaa niin pitäiskös laittaa kuvakin... tuotatuota.
No tässä.
There goes. I shot this in black and white on the Leica-Pinhole also, I think it's a lot stronger.
Would've posted THAT, but the edited file is on a broken USB-drive, and I can't be bothered to fight with the damned thing again. Tomorrow from work, I'll post it.
Oh, I did quite a lot of shooting today, with the PH-1 (two frames, and one yesterday), and with the Leica, some lensed ones (?) and some pinholes. Going to be an exciting week, developing those.
AND my birthday is tomorrow, yay!
Actually I think I could develop the 9x12cm-ones from the PH-1 at home, so I wouldn't have to wait for thursday always. I'd need smaller trays though, the 20x30cm or whatever they are, are probably a bit too big, quite a lot of chemicals would go to waste.
I'll have to look into this.
So here goes, just hoping for more people to drop by.
In the future, I'll try to remember to write something in English after every entry. Mostly about the fotos though, not sure whether I'll bother with the casual blahblah that gets out.
Thanks to Haloefekti for the reminder.
Jaa niin pitäiskös laittaa kuvakin... tuotatuota.
No tässä.
There goes. I shot this in black and white on the Leica-Pinhole also, I think it's a lot stronger.
Would've posted THAT, but the edited file is on a broken USB-drive, and I can't be bothered to fight with the damned thing again. Tomorrow from work, I'll post it.
Oh, I did quite a lot of shooting today, with the PH-1 (two frames, and one yesterday), and with the Leica, some lensed ones (?) and some pinholes. Going to be an exciting week, developing those.
AND my birthday is tomorrow, yay!
Actually I think I could develop the 9x12cm-ones from the PH-1 at home, so I wouldn't have to wait for thursday always. I'd need smaller trays though, the 20x30cm or whatever they are, are probably a bit too big, quite a lot of chemicals would go to waste.
I'll have to look into this.
Tuesday, March 07, 2006
It's alive... ALIIIIIVE!
*drumroll* pumm-tsäk!
Siis se todellakin toimii, ja toimii hienosti! EI vuoda, reikä kunnossa. Terävästi piirtää, aukkoarviomitta kohdillaan, 100 asan valotus 1/30sek @ f:16, jolloin tasaisen matkan taulukon mukaan tulee 6 sec @ f:226, ja kun filmi oli wanhaa 160asa Fuji NPS:ää, valotin about seittemän sekuntia. Ja kohdilleen!
Kädet tärisi sen verran että tärähti tuo, ja filmi oli pitimessä vinossa, siinä meriselitykset.
Toisin sanoen en ole uskaltanut tilata 4x5"-filmiä tätä varten, kun ei usko ihan niin pitkälle riittänyt. Joten leikkasin palan 120stä ja laitoin teipillä kiinni kasettiin. No eihän se hätimällä pimiässä voi mennä suoraan.
On se perkele että aikuista miestä saattoi jännittää ja paljon. Ei pystynyt seisomaan filminkehityskoneen vieressä sitä neljää ja puolta minuuttia mitä se siellä uiskentelee. Kahvit sitten keittelin sillä välin, ja talloin ympyrää.
Uskomatonta mutta totta.
Nyt sitten sitä kahvaa etsimään, ja uutta kansimatskua.
VOI HELEVETTI SENTÄÄN ETTÄ ON ILOINEN UKKO! AAAAAAAHHHHHAhahahahahhhhaaaaaa!
Siis se todellakin toimii, ja toimii hienosti! EI vuoda, reikä kunnossa. Terävästi piirtää, aukkoarviomitta kohdillaan, 100 asan valotus 1/30sek @ f:16, jolloin tasaisen matkan taulukon mukaan tulee 6 sec @ f:226, ja kun filmi oli wanhaa 160asa Fuji NPS:ää, valotin about seittemän sekuntia. Ja kohdilleen!
Kädet tärisi sen verran että tärähti tuo, ja filmi oli pitimessä vinossa, siinä meriselitykset.
Toisin sanoen en ole uskaltanut tilata 4x5"-filmiä tätä varten, kun ei usko ihan niin pitkälle riittänyt. Joten leikkasin palan 120stä ja laitoin teipillä kiinni kasettiin. No eihän se hätimällä pimiässä voi mennä suoraan.
On se perkele että aikuista miestä saattoi jännittää ja paljon. Ei pystynyt seisomaan filminkehityskoneen vieressä sitä neljää ja puolta minuuttia mitä se siellä uiskentelee. Kahvit sitten keittelin sillä välin, ja talloin ympyrää.
Uskomatonta mutta totta.
Nyt sitten sitä kahvaa etsimään, ja uutta kansimatskua.
VOI HELEVETTI SENTÄÄN ETTÄ ON ILOINEN UKKO! AAAAAAAHHHHHAhahahahahhhhaaaaaa!
Saanko esitellä...
...Fotomik PH-1 (beta-versio!)
Niin siis tosiaan eilen illalla sain kuin sainkin askarreltua tuon, huolimatta vieraista ja niiden lapsosista!
Rumahan se on kuin fan, mutta eipä ole tekijässäkään suurempaa kehuskelemista.
Beta-versio se on siksi että mikään ei ole kovin tiukkaan liimattu tai naulattu tai maalattu, paitsi nuo kulmapalat. Ne jää, oli mikä oli.
Siinä siis käyttäjän puoli asiasta, huovat on vasta kakspuoleisella teipillä kiinni. Ja ehkä joku varmakätisempi (no vaimo on vaatturi, että ehkä se) saa leikata nuo suikaleet, ei kovin nätit tullu meikäläiseltä.
Huomaa jälleen ns. asennuskalja, Budvaria tällä kertaa.
Ja täysin tarpeeton, mutta hauska tehdä, eli "suljin" Retsina-pullon korkista. Reiänkään tekoon en panostanut kauhiasti, koska se kansi menee vaihtoon. Sulkimen materiaali anoppia varten ajateltu. Että on silläkin jotain tekemistä sitten kun appiukko aloittaa omansa. Tästähän oli puhe?
Ja tuossa siis tuo bisnespuoli. Mainitsinko jo että kansi menee vaihtoon?
Kohta kunhan ehdin, laitan sinne filminpalasen ja kokeilen että pitääkö valoa ja toimiiko reikä jos pitää. Jännittää.
Niin siis tosiaan eilen illalla sain kuin sainkin askarreltua tuon, huolimatta vieraista ja niiden lapsosista!
Rumahan se on kuin fan, mutta eipä ole tekijässäkään suurempaa kehuskelemista.
Beta-versio se on siksi että mikään ei ole kovin tiukkaan liimattu tai naulattu tai maalattu, paitsi nuo kulmapalat. Ne jää, oli mikä oli.
Siinä siis käyttäjän puoli asiasta, huovat on vasta kakspuoleisella teipillä kiinni. Ja ehkä joku varmakätisempi (no vaimo on vaatturi, että ehkä se) saa leikata nuo suikaleet, ei kovin nätit tullu meikäläiseltä.
Huomaa jälleen ns. asennuskalja, Budvaria tällä kertaa.
Ja täysin tarpeeton, mutta hauska tehdä, eli "suljin" Retsina-pullon korkista. Reiänkään tekoon en panostanut kauhiasti, koska se kansi menee vaihtoon. Sulkimen materiaali anoppia varten ajateltu. Että on silläkin jotain tekemistä sitten kun appiukko aloittaa omansa. Tästähän oli puhe?
Ja tuossa siis tuo bisnespuoli. Mainitsinko jo että kansi menee vaihtoon?
Kohta kunhan ehdin, laitan sinne filminpalasen ja kokeilen että pitääkö valoa ja toimiiko reikä jos pitää. Jännittää.
Monday, March 06, 2006
Hiustenleikkuuta ja muuta.
Hiustenleikkuu. Haircut. Siinäkö se syy blogilistalla nousuun? Tuntuu että moni noista luetuimmista blogeista on sitä ihtiään. Hairkuttia.
Pitääkö minunkin alkaa raportoimaan arjestani? Jotenkin tuntuu kamalan röyhkeältä olettaa että se jotakuta kiinnostaisi.
Toisaalta kenenkäs näitä on pakko lueskella.
Niin, eipä kenenkään.
Kaksi tilaajaa sanoo lista. Kukahan se toinen on? Eikös tuo laske kuitenkin minut itteni toiseksi, kun napsautin rastin ruutuuni? (Joo, se on helpompi tarkistaa että meneekö nuo päivitykset sinne asti.)
Hiuksista puheen ollen, ajelin minäkin eilen kaalini. Olihan se jo kaksi viikkoa ollutkin leikkuria näkemättä. Aika pitkäksi se kasvaa parissa viikossa. Jotenkin kutkuttaisi ajatus kasvattaa sitä nyt, katsoa että miltä se näyttää ukko tukan kanssa. Onhan siitä jo reilut kuusi vuotta kun se tuossa on hulmunnut.
Jos ei muuten niin ihan sen ilon takia, mikä pidemmän tukan leikkuusta saa. Oijoi sitä vapauttavaa tunnetta.
Voin suositella, voitte sitten tekin kirjoittaa siitä blogiinne. Kerrankin sitä kunnon haircuttia.
Pitääkö minunkin alkaa raportoimaan arjestani? Jotenkin tuntuu kamalan röyhkeältä olettaa että se jotakuta kiinnostaisi.
Toisaalta kenenkäs näitä on pakko lueskella.
Niin, eipä kenenkään.
Kaksi tilaajaa sanoo lista. Kukahan se toinen on? Eikös tuo laske kuitenkin minut itteni toiseksi, kun napsautin rastin ruutuuni? (Joo, se on helpompi tarkistaa että meneekö nuo päivitykset sinne asti.)
Hiuksista puheen ollen, ajelin minäkin eilen kaalini. Olihan se jo kaksi viikkoa ollutkin leikkuria näkemättä. Aika pitkäksi se kasvaa parissa viikossa. Jotenkin kutkuttaisi ajatus kasvattaa sitä nyt, katsoa että miltä se näyttää ukko tukan kanssa. Onhan siitä jo reilut kuusi vuotta kun se tuossa on hulmunnut.
Jos ei muuten niin ihan sen ilon takia, mikä pidemmän tukan leikkuusta saa. Oijoi sitä vapauttavaa tunnetta.
Voin suositella, voitte sitten tekin kirjoittaa siitä blogiinne. Kerrankin sitä kunnon haircuttia.
Pikapika
Pikapäivitys siis, ja pakollinen kuva. Hyvähän noita nyt on heitellä tähän kun on jotain mitä näyttää.
Niin siis eilen illalla pimeässä tosiaan kameran suihkuttelin hätäisesti mustaksi, ja jätin ulos kuivahtamaan.
Nyt aamulla sitten huonosti nukutun yön jälkeen täräjävin käsin kävin hakemassa laitteen sisälle, ja kas; sehän oli ihan hyvä. Olisi siihen ehkä toisen kerroksen saattanut uuttera vetäistä, mutta kun en tunne ainuttakaan sellaista, en laittanut.
Kanteen oli jotain perkuleen valumia jäänyt, arvatenkin siksi kun oli niin outo se vanerin pinta. Hioin kyllä auki sen pinnan, mutten ilmeisesti tarpeeksi. No vaihtoon se menee kuitenkin.
Yhdestä kulmasta rapsuttelin maalarinteipit pois, ja voi kuinka hienolta se näyttikään. Illalla liimailen ja teippaan ja täyttelen rakosia, ja otanpa ehkä kuvankin tähän teille nähtäväksi.
Nyt jännittää vielä enemmän.
Juu niin tuo kuva? Jälleen sitä Leica-neulanreikää. Enminä tiedä, taas noita kuvia missä ei ole mitään pointtia, mutta joista pidän. Äh.
Sunday, March 05, 2006
Fotomik PH-1
Kas niin, sitä lupailtua work-in-progress matskua. Piti jo eilen, mutta Dukes Of Hazzard vei ajan ja lopulta tajun. Oluellakin saattoi olla osuutta asiaan.
Aloitetaanpa. Ensin oli puita. Sitten Prisman rauta-osasto, jossa suunnitelmat romahtivat, ja syntyivät uudelleen kuin Peenix tuhkaluukusta. Siis Feenix tuhkasta. Useasti. Kestääköhän ne nuo kulmaraudat tarpeellisen määrän rasitusta... ?
Muutama hetki ja pari olutta myöhemmin, tilanne oli neliö. Huomatkaa erityisesti tärkeimmät, eli olutpullo (Auraa tälläkertaa), ja professionaalin värinen ruuvari. Joka muodostikin 25% käytetyistä työkaluista. Muut 75% oli monnarityökalun aaltopuukko, mittanauha (onko tämä edes työkalu?) ja vasara, joista vasaralle tosin löytyi käyttöä vasta myöhemmin.
Seuraavaksi alkoi laakakasetin sovittelu, eli käytännössä ainoastaan näiden kahden uran veistely ja hionta. Kun kerta olin viksusti pyytänyt 19mm paksua puuta, se sopi täydellisesti kasetissa olevien korokkeiden väliin. Tässä siis uraa.
Armas lapsoseni Möykky oli hengessä mukana. Vasaransa kera. On se kyllä herttainen.
Tässä tilanne tältä aamulta, eli kansi (joka sekin oli väärän kokoinen ja vino, aivan kuten eka puusatsikin. Tosin jos puumiehelle riittää maksuksi kaljatuoppi, ei lie voi olettaa liikaa. Tämä uusi erä sentään oli puupalojen osalta mittojen mukainen, muutamaa alle millin heittoa lukuun ottamatta. Siksipä esim. kansi ei ole tiivis, vaan joutuu hiukkasen teippailemaan. Pientähän se on.) on naulattu parilla naulalla kiinni, ja kulmaraudat teippailtu maalausta varten umpeen.
Alunperinhän ajattelin vetää jollain tummalla petsillä/puuvahalla koko roskan, mutta kun kannen vaneri tulikin pinnoitettuna eikä puupintaisena, päätin luovuttaa ja vetää koko roskan samalla mustalla kuin sisäpuoleltakin. Ehkä jos sen lakkaa kiiltäväksi... Saas nähdä, tuo kansi saattaa mennä vaihtoon kuitenkin.
Eli tehtävänä on enää reikien (no ensin vain se yksi tuohon kanteen) porailu, ja maalaus.
Niin ja tuon punaisen huovan leikkuu ja liimaus tuohon filmikasetin alle. Valontiivis nääs, ja näpsäkän värinen.
Niin, ja koko shöyn tähti: Reikä. Viilipurkin kansi tasoitetaan, otetaan neula, ja pyöritellään sillä reikä. Tonnista (nro 1000) hiomapaperia, sillä vedetään toiselta puolelta purse pois, ja pyöritellän neulalla siltäkin puolelta. Hiotaan toiselta puolelta, ja mitataan reiän koko. Tässä 0.3millimetriä. Ja pyöreä. Luulis olevan hyvä, perustaulukon mukaan 85millin polttovälille optimireikä on 0.33mm, ja kun siitä taulukosta aina kun tekee vähän pienemmän, tulee hyvä.
Aukko kovin lähellä 226:tta. Siinähän valotellaan.
Niin, siinähän sitä olikin. Mikäli kaikki menee kuin on suunniteltu, huomenna (eli maanantaina) alkaa maali olla kuivaa, joten huopaa liimailemaan ja tiistaina ekat valotukset. Värinegalle duunin pihassa taas, aivan kuten aiemmilla kameroillakin.
Niin siis sanottakoon tässä että ensimmäinen puusta omin käsin rakenneltu juttu sitten ala-asteen kynttilänjalkojen. Olen kovin innostunut ja ylpeäkin, itsestäni.
Jos tämä onnistuu, ostan kyllä ehkä porakoneen, ja teen Fotomik PH-2sen kuten alunperin suunnittelin, eli puutapeilla ja liimalla, ala Ikea. Ja kunnon kannen. Eri polttovälillä kanssa.
Tosin tähänkin on, mikäli se toimii, tulossa jalustakierteet, suljin kanteen, kantokahvat, nimilaatta kanteen, valotusaika muunnin kylkeen jne. Tai sitten osan jätän seuraavaan. Siihen PH-2seen.
Nyt syömään, äiti on tehnyt makaruunilootaa, sanoi että tulukee hakemaan kun on näläkä. Mehän tullaan.
Aloitetaanpa. Ensin oli puita. Sitten Prisman rauta-osasto, jossa suunnitelmat romahtivat, ja syntyivät uudelleen kuin Peenix tuhkaluukusta. Siis Feenix tuhkasta. Useasti. Kestääköhän ne nuo kulmaraudat tarpeellisen määrän rasitusta... ?
Muutama hetki ja pari olutta myöhemmin, tilanne oli neliö. Huomatkaa erityisesti tärkeimmät, eli olutpullo (Auraa tälläkertaa), ja professionaalin värinen ruuvari. Joka muodostikin 25% käytetyistä työkaluista. Muut 75% oli monnarityökalun aaltopuukko, mittanauha (onko tämä edes työkalu?) ja vasara, joista vasaralle tosin löytyi käyttöä vasta myöhemmin.
Seuraavaksi alkoi laakakasetin sovittelu, eli käytännössä ainoastaan näiden kahden uran veistely ja hionta. Kun kerta olin viksusti pyytänyt 19mm paksua puuta, se sopi täydellisesti kasetissa olevien korokkeiden väliin. Tässä siis uraa.
Armas lapsoseni Möykky oli hengessä mukana. Vasaransa kera. On se kyllä herttainen.
Tässä tilanne tältä aamulta, eli kansi (joka sekin oli väärän kokoinen ja vino, aivan kuten eka puusatsikin. Tosin jos puumiehelle riittää maksuksi kaljatuoppi, ei lie voi olettaa liikaa. Tämä uusi erä sentään oli puupalojen osalta mittojen mukainen, muutamaa alle millin heittoa lukuun ottamatta. Siksipä esim. kansi ei ole tiivis, vaan joutuu hiukkasen teippailemaan. Pientähän se on.) on naulattu parilla naulalla kiinni, ja kulmaraudat teippailtu maalausta varten umpeen.
Alunperinhän ajattelin vetää jollain tummalla petsillä/puuvahalla koko roskan, mutta kun kannen vaneri tulikin pinnoitettuna eikä puupintaisena, päätin luovuttaa ja vetää koko roskan samalla mustalla kuin sisäpuoleltakin. Ehkä jos sen lakkaa kiiltäväksi... Saas nähdä, tuo kansi saattaa mennä vaihtoon kuitenkin.
Eli tehtävänä on enää reikien (no ensin vain se yksi tuohon kanteen) porailu, ja maalaus.
Niin ja tuon punaisen huovan leikkuu ja liimaus tuohon filmikasetin alle. Valontiivis nääs, ja näpsäkän värinen.
Niin, ja koko shöyn tähti: Reikä. Viilipurkin kansi tasoitetaan, otetaan neula, ja pyöritellään sillä reikä. Tonnista (nro 1000) hiomapaperia, sillä vedetään toiselta puolelta purse pois, ja pyöritellän neulalla siltäkin puolelta. Hiotaan toiselta puolelta, ja mitataan reiän koko. Tässä 0.3millimetriä. Ja pyöreä. Luulis olevan hyvä, perustaulukon mukaan 85millin polttovälille optimireikä on 0.33mm, ja kun siitä taulukosta aina kun tekee vähän pienemmän, tulee hyvä.
Aukko kovin lähellä 226:tta. Siinähän valotellaan.
Niin, siinähän sitä olikin. Mikäli kaikki menee kuin on suunniteltu, huomenna (eli maanantaina) alkaa maali olla kuivaa, joten huopaa liimailemaan ja tiistaina ekat valotukset. Värinegalle duunin pihassa taas, aivan kuten aiemmilla kameroillakin.
Niin siis sanottakoon tässä että ensimmäinen puusta omin käsin rakenneltu juttu sitten ala-asteen kynttilänjalkojen. Olen kovin innostunut ja ylpeäkin, itsestäni.
Jos tämä onnistuu, ostan kyllä ehkä porakoneen, ja teen Fotomik PH-2sen kuten alunperin suunnittelin, eli puutapeilla ja liimalla, ala Ikea. Ja kunnon kannen. Eri polttovälillä kanssa.
Tosin tähänkin on, mikäli se toimii, tulossa jalustakierteet, suljin kanteen, kantokahvat, nimilaatta kanteen, valotusaika muunnin kylkeen jne. Tai sitten osan jätän seuraavaan. Siihen PH-2seen.
Nyt syömään, äiti on tehnyt makaruunilootaa, sanoi että tulukee hakemaan kun on näläkä. Mehän tullaan.
Saturday, March 04, 2006
Vähäpätöisiä.
Onpas tässä nyt sitten jo kulunut aikaa.
Noh, selittelyä. Viikonloppuna ei ehdi, viikolla oli vajaamiehitys töissä, ja mitä vielä...
Kuvia on kyllä otettu, ja kameraa rakennettu (nimesinkin sen jo mielessäni, se on Fotomik PH-1. For obvious reasons.), siitähän saattaapi tulla ihan toimiva peli. Ensivalotukset alkuviikolla. Laitan illemmalla kotoa väliaikakuvia.
Jaa niin. Paljon on sanottavaa, muttei niitä kaikkia kai tähän yhteen ja samaan voi änkeä.
Eikä tästä kirjoittelustakaan tule nyt mitään, joten lätkäytetäänpä kuva tähän. Viime viikonlopulta, sitä Leica-neulanreikää.
Sai muuten käsivaralta mentyä, kirkas auringonpaiste ja nelisatanen filkka niin siitähän tuleekin sitten jo 1/8 sekunti. Kyllä sen käsivaralta kuvaa. Ja Leican valotusmittarikin toimi, ja näytti oikein, neulanreiällä. On ne perkeleet kyllä ihme vehkeitä.
Jaa, tajusin justiinsa että eihän noista olekaan kuin toinen otettu sillä neulanreiällä. Toinen on 50mm Summicron-M, maksaa jonkun verran, toinen on ilmaisessa runkotulpassa olevassa reiässä oleva viilipurkin kansi, jossa toinen reikä, maksaa jonkun verran vähemmän. Rahalle vastinetta, ehkä?
Nojoo, onhan niissä sitten isompina jotain eroa, mutta näin pienenä netissä... huh.
Noh, selittelyä. Viikonloppuna ei ehdi, viikolla oli vajaamiehitys töissä, ja mitä vielä...
Kuvia on kyllä otettu, ja kameraa rakennettu (nimesinkin sen jo mielessäni, se on Fotomik PH-1. For obvious reasons.), siitähän saattaapi tulla ihan toimiva peli. Ensivalotukset alkuviikolla. Laitan illemmalla kotoa väliaikakuvia.
Jaa niin. Paljon on sanottavaa, muttei niitä kaikkia kai tähän yhteen ja samaan voi änkeä.
Eikä tästä kirjoittelustakaan tule nyt mitään, joten lätkäytetäänpä kuva tähän. Viime viikonlopulta, sitä Leica-neulanreikää.
Sai muuten käsivaralta mentyä, kirkas auringonpaiste ja nelisatanen filkka niin siitähän tuleekin sitten jo 1/8 sekunti. Kyllä sen käsivaralta kuvaa. Ja Leican valotusmittarikin toimi, ja näytti oikein, neulanreiällä. On ne perkeleet kyllä ihme vehkeitä.
Jaa, tajusin justiinsa että eihän noista olekaan kuin toinen otettu sillä neulanreiällä. Toinen on 50mm Summicron-M, maksaa jonkun verran, toinen on ilmaisessa runkotulpassa olevassa reiässä oleva viilipurkin kansi, jossa toinen reikä, maksaa jonkun verran vähemmän. Rahalle vastinetta, ehkä?
Nojoo, onhan niissä sitten isompina jotain eroa, mutta näin pienenä netissä... huh.
Subscribe to:
Posts (Atom)