Uudenkarheaa juhlan kunniaksi, sekä kompromissikameroita.

No nii-in.
Digicamera.net linkkasi tuohon kompakti-kitinää postaukseen, ja Google Analyticsi huutaa hoosiannaa. Harvemmin sitä kolminumeroisiin lukuihin ylletään tässä blogissa. Että kiitos ja kumarrus vaan Vuorille. (Vaikka blogin nimi onkin kyllä fotomiK, ei fotomiC. Mutta ei se mitään kai.)

Laitoin sitten ulkoasua uusiksi, kokeillaan hetki tämmöistä vaaleampaa vetoa. Ihan on Bloggerin perus-templateista tämä, fontin vaihdoin vähemmän rumaan kylläkin.

Sananen kompakteista vielä, koettakaa kestää vielä.

Sulanto sanoi blogissaan tänään hyvin:

"Pokkarilla kuvaaminen on vapauttava kokemus ja siksi kuvista voi tulla aivan erilaisia kuin oikealla kameralla kuvatuista."

Ja näinhän se on.
Minullahan on tuo Canon Ixus 75nen kulkenut matkassa nyt kolmisenkos vuotta, ja on myönnettävä että tuossa kun taannoin istahdin oikein pidemmäksi aikaa kuvien äärelle ja loin silmäyksen menneeseen (kuinka ylhäistä!), jouduin toteamaan että aika paljon olisi jäänyt kuvia ottamatta ilman tuota.
Aikoinaanhan Olympus Mju-2nen kulki samalla viisiin mukana, ja vaikkei niitä kuvia voi näihin verrata teknisesti samana päivänäkään, niin sekin avasi ihan uusia juttuja kyllä paljon. Sitä ei vaan uskaltanut ihan yhtä "hallitsemattomasti" laukoa kuin näitä digiräppänöitä, mutta silti...

Vein tätä hulluutta jopa niin pitkälle, että kesäkuun Ateenan reissun (joka ei kyllä varsinaisesti valokuvausmatka ollut) suoritin ainoastaan tuolla Ixuksella. Normaali(matkailu)satsihan on viime vuosina ollut tuo Leica ja Ixus.
Jäinkö kaipaamaan jotain? Juu ja en. Vapauttavaa tosiaan, ei kameralaukkua, ei edes sitä yhtä runkoa ja linssiä rinnan yli roikkumassa, vain pikkuinen kamera oikeassa housuntaskussa, pitkästä kaulahihnasta vyönlenkkiin sidottuna. Ettei vaan karvakäsi anasta. Toisaalta ajoittain kiusasi kun tuossa mallissa on se niin pirun hankalasti jotenkin mun sormille käytettävissä oleva valotuksen/tarkennuksen lukitus, että tuntui vähän rajoitetulta, laajakulmaisempi lasikin olisi voinut olla (kun lähtee siitä perinteisestä kolmevitosesta tuo vielä), kuvanvakaaja ja kyllä, kyllä se ISO800sen käyttäminen kuitenkin joskus kirpaisee.
Varsinkin kun matkaseuralla oli meidän D3nen mukana.
Mutta mitä hyötyä sitä isoa rohjaketta on kantaa, jos väsyy jo alkuillasta niin ettei jaksa mennä sinne missä niitä kuvia olisi otettavaksi?

Tuleekohan sana "kompaktikamera" kuitenkin jotenkin väännöksenä sanasta "kompromissikamera"?

Vaan kuitenkin, ei olisi esimerkiksi eilen tullut pieneen mieleenikään ottaa järkkäriä pulkkamäkeen pojan kanssa. Ja niinpä tätäkään ei olisi mummojen iloksi tullut otettua:

"Mikael osaa myös lentää"

Canon Ixus 75, ISO 400, 1/10sec, f:2.8, +1/3 exp.

Minä rakastan taskukameroita. Mitä pienempi, sen parempi. Tosin koon pienetessä käytettävyys ja kuvanlaatu laskevat useasti liian säälittäviksi.
Senpä tähden tuo S90nen onkin tällä hetkellä Sitä Parasta mitä voin kuvitella. Inauksen vielä pienempi kun olisi niin johan taas kelpaisi, mutta ei passaa alkaa liian ahneeksi kai sentään. Tai no, onhan sieltä ilmeisesti helmikuun ekalla viikolla tunkemassa Ixuksien uutuusmalleja kai, että liekö sitten tuo kenno pikkukuorissa?
Ei pöllömpi ajatus sekään...

Loppuun vielä pikainen roiskaus joka jäi tuossa silmiin kategoriasta "Olisi järkkärillä jäänyt kuvaamatta"

"Poikien lentokone-eväät"

Itseasiassa nyt alkaa tuntumaan siltä että pokettihan taitaakin olla enemmän laiskan kuvaajan työkalu, ajatuskululla "No en mie ny tuon takia ala kaivamaan tota tuolta kassista". Joka tosin on myös syynä siihen että pitkään olen matkaillut ilman kameralaukkua, pelkästään Leica ja 35mm Summicron olkapäällä roikkuen. Joka sekin on mukavaa kyllä.

Keskittyisiköhän sitä jatkossa hetken aikaa itse kuviin ja niiden ottamiseen, ennemmin kuin laitteisiin? Jaa-a. Saas nähdä.