Siinä huudetaan semmoisen perään, että olisi hyvä jos jokaisella kuvaajalla olisi nettisivujensa ym. alussa vain kymmenkunta parasta kuvaa. Suosikkikuvaa. Tyypillistä kuvaa. Jotain, mistä saisi heti kiinni että mistä tuulee ja missä mennään.
Lainaillaanpa vielä lisää tuota postausta ja käännöstelläänkin.
Eli tilannehan on melko usein se, että sitä mennään nettisivulle, ja siinä on pahimmillaan joku flashkökkäreintro, ja sitten löytyy nappula "Galleria" tms. ja sitten aukeaa vaihtoehtoja tyyliin:
- Rokkikuvia
- Berliininmatka 2009
- Lapset
- Ulkokuvia
- Sisäkuvia
- Taidekuvia
Mitä hittoa sitten? Kahlaatko tosiaan kaikki läpi, vai klikkaatko yhtä ja toteat että "Ihan paskaa, mitähän Facebookissa on tapahtunut tällä välin?"
Ei. Et kahlaa. Ja siinä onkin tämän idean ydin. Tiivistäminen. Hommahan on hankala ja aikaa vievä, ihan puistattaa itseä ajatuskin tuon aloittamisesta, kuviahan on tuhottomasti ja pitkältä ajalta.
Mutta toiveena on se että tuossa oppii jotain itsestään. Löytää ehkä uusia kuviakin. Onneksi Lightroom helpottaa varmaankin aikalailla tuota urakkaa.
Aloitan ihan kohta. En vielä, mutta ihan kohta. Ihan tosi, joojoo. Vaikka myönnettävä on että vaikka ei tuo minun oma sivuni ihan sieltä mahdottomimmasta päästä ole, niin siltikin se on. Puhumattakaan siitä että kuvat on kaikki vähintään 2 vuotta vanhoja nyt tuolla. Tai oikeastaan 3 vuotta, kun ollaan jo 2010-numeroissa.
Siellä tosin on kyllä ainakin pari-kolme kuvaa jotka menisivät hujahtamalla tähän tensettiin, mutten ole ihan satavarma että onko ne nyt sitten lainkaan sitä mitä nykyään teen. Koska vaikka ne onkin hyviä, ei niitä semmoisia kuvia tule enää. Kai.
Noh, tätä pitänee meditoida kenties jonninaikkaa.
"100 gram Russki Standart" Bar Gorki Park, Berlin
Canon Ixus 75, ISO ainaski miljuuna. (Tai 800)
Tuo ylläoleva on otettu matoisella Issuksellani. Hieno laitos, vaikka saisikin olla kuvanvakaaja. Ja laajempi kakkula. Ja pykälän (tai kaksi) parempi kuvanlaatu korkeammilla herkkyyksillä. Mutta muuten just passeli. Tai no, vähän enemmän valotuksen käsisäätöjäkään ei ois pahaks. Muttei pakolliset. Mut kivat ois. Ja voihan se olla että RAW-kuviakin tulisi kuvattua jos voisi. Eikä linssinkään olis pahempi olla valovoimaisempi.
Niinpäniin. Eli se vois olla Powershot S90 siis käytännössä. Vähän on tyyris vieläkin, ei sponsoreita löytyis mistään?
Sananen kameroista vielä.
En vaan jaksa lakata hämmästelemästä että minkälaisia apinoita sitä suunnitteluosastoille päästetäänkin, ja isoissa taloissa. Sonylla nyt esimerkiksi. Tehdäänpä tämä ns. kädestä pitäen.
Ottakaapa digikompaktinne. Avatkaa se valikko missä on kaikki oleellisimmat kuvauksen kannalta tarpeelliset asiat. Mitä siellä on ensimmäisenä?
Sonylla siinä on KUVAN KOKO. Kuka vittu sitä muuttaa useammin kuin kerran elämässään? Ja siltikin insinööri on todennut että sen täytyy olla ensimmäisenä valintana valikossa. Sen sijaan valkobalanssit ja valotuksen korjailut ja herkkyyden säädöt on joutaneet toissijaisempina asioina jäädä alemmaksi.
Ei näin.
Toinen mikä aina jurppii on se että kompakteissa, missä nappulat on vähissä ja real estate toimintojen suhteen on vielä vähemissä, monet valmistajat on todenneet että siihen neliohjaimen viimeiseen nappulaan on ihan hyvä idis laittaa SARJAKUVAUKSEN ja VITKALAUKAISIMEN nappula. Toisin kuin esimerkiksi vaikka pikanappi valotuksen korjaukselle. Tai valkobalanssin mittaukselle. Tai herkkyydelle. Niihin neljään nappiin saisi sopivasti oleellisimmatkin menemään, vaikka näin:
ISO
+/- korjailu
WB
Makro/Ääretön tarkennus
Salaman säädöt pitäisi saada vielä jonnekin menemään, koska niitä tulee pokkarissa rassattua suht. useasti myöskin. Siinä on jo viisi nappulaa, ja nyt moni valmistaja tuhrii yhden niistä ominaisuuteen jota käytetään loppujenlopuksi melko hemmetin harvoin.
Niinkuin nyt esimerkiksi Canon uudemmissa Ixuksissa, Ixus 120sessä mm. Tuo satakakskymppi olisikin muuten oikein oiva kamera esim. allekirjoittaneelle, mutta ovat tosiaan laittaneet sen kuvaustavan valitsimen siihen neliohjaimeen, ja jättäneet idiootit vielä sen ylimääräisen vapaasti asetettavat funktionappulankin pois. Samalla on muutettu käyttöjärjestelmä tähän uuteen yksiportaiseen kakkaan. Pah.
Ja vielä insulttia insultin päälle, juuri huomasin että Canon on julkistanut A-sarjalaisia Powershotteja, joissa kyllä järkevienkin ominaisuuksien lisäksi (AA-paristot jätetty pois puolesta malleista, jihaa!) on päätetty kustantaa uusi ylimääräinen nappula kameroiden takalistoon, ja sitten ammuttu itseään jalkaan ja dedikoitu se KASVOJEN TUNNISTUKSEN päälle- ja pois-kytkemiseen!
Ei jumaliste, Canonin ja Sonyn insinöörit on päättäneet lyödä viisaat päänsä yhteen, tätä idiotismiahan on ollut Sonylla jo jonkin aikaa.
Kyllä nyt taas korpeaa.
5 comments:
Piti kommentoida jo aiempaa postausta, mutta eihän sitä kännykällä aina jaksa. Muttamutta iloista kaksnollakymppiä nyt kärkeen.
Nappuloiden suhteen puhut asiaa (kuten yleensäkin). Oletkos kokeillut Lumixin LX3sta? Siinä on pirusti hyviä nappeja ja vipuja. Yhden painikkeen voi jopa itse ohjelmoida :)
LX3nen on tuttu peli, ja oikein hyyvä kamera, sieltä kärkikolmikosta, jos noin kompaktien puolta ajatellaan. Mutta siltikin, se on liian suuri minulle. Eli ei mahdu siihen kriittiseen farkun taskuun.
Ja kiitos ja samoin vaan Uutta Kymppiä sinnekin!
Ihanaa vuodatusta. Tunne on hyvin tuttu, vaikka omalla kohdallani kysymys voi enemmänkin olla ahdistuksesta, joka liittyy ihmisten juurtuneisiin asenteisiin ja kyvyttömyyteen ajatella luovalla tavalla.
Oiskohan meidänkin aika hommata ne verenpainelääkkeet?
No Andrei. Kun homma on niin että olen ajatellut pitää puhtaan, valkohehkuisen, aurinkoja tuhoavan _vihani_ ihmisiä ja ihmiskuntaa kohtaan vähän enemmän piilossa tässä blogissa.
Niin sitten kitisen kameroista ja niiden nappuloista, ja siitä että minulla ei ole niitä kameroita mitä haluaisin.
Vaikkakin tässäkin taas on kyse nimenomaan juurtuneista asenteista ja kyvyttömyydestä luovaan, tai edes käytännölliseen ajatteluun. Oh well. Ei aina voi voittaa.
LX3 on kyllä housuun aika muhku, se on totta. Ja irtonainen linssinsuoja tekee siitä vielä muhkumman. Tekisi mieli hankkia joku sellainen ultraslim, joka olisi "pysyvästi" farkkujen taskussa.
Post a Comment