Friday, March 23, 2007

Merirosvojen sukua

Kykloopin muotokuva 23.3.2007

No niin. Nyt se on tämäkin kokeiltu sitten.
Eilen illalla pääsi Möykky tökkäsemään silmään sen verran että palahan siitä irti lähti. Silmästä. Keskeltä siitä mustanpisteen päältä. Jo vain oli ikävän tuntuinen, ja toisen silmän näkökenttä näytti ihan niinkuin olisi linssissä sormenjälki. Niinkuin olikin varmasti.

Nyt sitten ollaan merirosvoja tän päivän.

Arr, matey.


Hemmetti miten on vaikea olla. Portaat on aika haastavia, ja näppiksellä on vaikea kirjoittaa jos katsoo sormiinsa. Syvänäkö kun puuttuu.

8 comments:

SusuPetal said...

Ai, hurja. Onpa hankalaa.

Paranemisia!

Mikko J. Kalavainen said...

No on muuten. Mutta eipä tätä puolikasta maailmaa ole jäljellä kuin muutama tunti enää. Sitten saa mennä katselemaan unia molemmilla silmillä.

Anonymous said...

Huh!

Toivottavasti ei mitään pysyvää. Paranteles.

Base said...

Uskalsitko ajella autolla?

Mikko J. Kalavainen said...

Joo nyt on silimä jo parempi, vähän tuhruista on vieläkin elämä. Mutta merirosvoja ei enää olla.

ja Base... Ei, ei toivoakaan. Kadun ylittäminen kävelleen jo oli tarpeeksi jännää, hullua miten vaikeaa on arvioida autojen etäisyyksiä ja nopeuksia yhdellä killittimellä.

Base said...

Tuli vaan tuosta mieleen kun vaimon serkulla on toinen silmä poissa kokonaan pelistä ja ajelee kyllä autolla ihan normaalisti. Ihmettelenpä että on edes ajokortti myönnetty..

Mikko J. Kalavainen said...

No voihan se olla mahdollista jos tuohon tottuu. Eihän se nyt kuitenkaan ole kuin arviointia. Mutten minä eilen ainakaan uskaltanut lähteä.

OskuK said...

Meillä oli serkkujen kanssa pienenä leikki josa hypittiin Raunan saaristossa rantakaillioilla toinen silmä kiinni. Oli jännää..ja toki opettavasita, kuten leikit aina.