Pikapika

Möykky heräilee ylläripäikkäreiltä. Jäi oikein poseeraamaan kun otin kameran esille.

Pikainen täytepostaus vain, pakko kertoa miten eilen lämmitettiin Pojan kanssa saunaa kun naurattaa vieläkin.

Vaimo sanoi että "Kyllähän sä sen voit ottaa mukaan sinne saunalle", ja niinhän minä sitten otin. Aika iisisti meni, tyyppi löysi ison saavin vettä, pienen ämpärin ja kauhan, joilla sitten siirteli vettä paikasta toiseen, ja melkoisen osan päälleenkin.
Siinä sain rauhassa taistella kahta tulisijaa lämpimäksi (pata syttyi nätisti, mutta kiukaan kanssa hölmöilin, ja se perkele ei meinannut lähteä kunnolla), eestaas kurkin ja kattelin ja lisäilin puita ja niin edes päin. Silleen niinkuin Kaupunkilaispojat tulia tekee, hötkyillen ja sähläämällä.

Kunnes tein sen klassisen virheen että käänsin selkäni hetkeksi, nanosekunniksi ehkä enintään Pojalle. En oikeasti pidemmäksi aikaa.
*Tsuuuhh* vaan kuului, ja käännyttyäni tapaan Rakkaan Lapseni padan avonaisen luukun äärestä, tyhjä vesikauha kädessä ja erittäin tehokkaasti sammutettu padan tuli edessään.

Kiitos Mikael, kiitos.

No joo, olisihan se pitänyt ennakoida ja arvata, siinähän se aiemmin kyykki ja puhalsi kuula punaisena, yritti raukka sammuttaa sitä tulta puhaltamalla...

Sytysnestelasin (Laphroaigia toki) täydennyksen jälkeen molemmat lähti ihan kiltisti. Kyllä mie oon hyvä. Joskus edes.

Nyt Joensuussa, pari ja puoli työpäivää vielä ja sitten lauantaina Lappeen Rantaan kuvauskeikalle duunin jälkeen, yö ollaan siellä. Lauantaina ehditään just laittaa setupit kohdilleen, sitten ruokaa ja Saimaan rantasauna ja sikarit. Sunnuntaina sitten heti aamusesta (tai iltapäivästä) työn touhuun, ja illaksi takaisin. On tämä elämätä.

Ainiin.
Irinja on Kaunis ja Ihana.