Hyvää Nimipäivää

... Mikko, Mikael ja Mika.

No oikeestihan Möykyllä ei ole tänään nimpparit, mutta Miulla ja Mikalla on. Mitähän sitä keksitään? Jääkapissa on ainakin lihaa ja juustoja kauheet kasat, että ehkä ainakin syyään.

Yllä mie uuden kaverini kanssa. Joo-o, on se Canoni... Kaikkeen sitä sortuukin immeinen.

Hassua miten on kameraan ängetty kauhean paljon kaikennäköistä miltei-dokumentoimatonta härpäkettä. AF-, AE- ja FE-lockit on ihan piilossa mutta käytettävissä, eikä missään spekseissä ole mainittu noista mitään. Ei oo muuten Nikoneissa tai Pentaxeissa vastaavaa toimintoa. Outoa mutta totta.
Ja tässähän on pistemittaukset ja kaikki. Ja pitkät valotukset. Ja intervallikuvaus. En tajua. On nää aika hitsisti kehittynyt sitten viime katsauksen.

No kuvanlaatu nyt ei tietenkään mikään maailmaakaatava ole, yllättäen kun on kompakti kyseessä, mutta eipä mulla kyllä mitään kovin epärealistisia odotuksiakaan ole. Reissu- ja iltakuvaukseen ajateltu, ja menee kivasti pikkukameralaukkuun kun ottaa Leican tai Holgan tai Yösian tai minkävaan mustavalkovehkeen mukaan.

Lähinnähän tässä oli idea se että kun nyt ei enää saa työsuhde-etuina niin mukavasti kuvattua värinegaa Pikkumyyllä niin perheen arjen dokumentointi on vaarassa loppua kokonaan. No nyt saa Vaimokin otettua kuvia taas.

Jaa-a, nyt menen herättelemään Pojan Äitiä, onhan tuo jo puoltoistatuntia saanut nukkua ylimääräistä.

Tai pannaan taidetta eiliseltä, tääkin on tällä rigiräpsyllä. Pahoittelen.

Melkein Ilmaista.

Kiirettä kannatta varmaan pitää, mutta äsken vielä irtosi iTunesista Nightwishin uusin "Dark passion Play"-albumi järisyttävään kokonaishintaan 1.98€! Vieressä oli sama levy 15.99€ tai jotain, mutta kukas sen nyt sitten ostaa?

En tajua. Mutta onpahan tuokin sitten, voi testailla.

Huomenissa, mikäli Luoja suo, naputellaan tuosta iPodista ja sen ihanuudesta jonkin verran, mutta nyt nukkumaan. Kauniita unia ystäväiseni. Huomenna pääsee katsomaan uutta kämppää, jännittävä päivä edessä.

Valoisan Huoneen Korkea Veisu

Jos joskus on joku käyttänyt aikaa ja rahaa valokuvien ottamiseen työkseen tai vakavasti huvikseen, suosittelen mitä painokkaimmin sijoittamaan seuraavat kolmisen sataa euroa Adoben Lightroomiin.
Voi Pyhä Jysäys mikä Ohjelma.

Aamu(ja ilta-)päivästä käytiin P&M Image Oy:n puitteissa kuvaamassa Joensuun Ortodoksi-seurakunnan Pyhän Nikolaoksen Kirkon 120-vuotis juhlallisuuksia, palvelus aamulla (kaks ja puol tuntii), ruokailu ja juhlaohjelma (reilu tunti). Kaksi miestä, kaksi Nikonia. Paaljon muistikortteja.
Tulos? 759 raw-kuvaa.
Niistä sitten valkkailemaan ihan eka Seurakuntalehteen 3-6 kuvaa. Huhhuh.
Olisi muuten tullut itku jos toinenkin pelkällä Finderilla ja Photoshopilla. Tai edes Bridgellä.

Mutta tää hemmetin Valohuone. En tajua miten kävi noin kätsästi. Ensin selataan kuvat läpi, sitten mennään toisen kerran ja valkataan P-näppäintä painamalla hyvät kuvat (421 kpl), sitten mietitään että mistä aiheista tarvitaan lehteen, ja valkataan uudella kiekalla kyseisistä aiheista parhaat kuvat. Sitten painetaan ctrl-komento-2 ja väännellään sävyjä hetken aikaa ja katotaan terävöinti ja lyödään isoa "Export"-nappulaa. Kerrotaan minkä nimisinä kuvat halutaan, minne ja minkä kokoisina. Painetaan ookoo. Omppu raksuttaa hetken ja avaa kansion jossa kyseiset kuvat majailevat.
Siitä sitten sähköpostiohjelmaan raahaamalla ja huismaailmalle.

Ei VOI toimia näin nätisti. Ei vaan voi.

Muttakun toimii.

En valita.


Tästä aiheesta voisin hoilata vaikka kuinka pitkään, mutten tässä vaiheessa jaksa enää. En voi kuin suositella.

Ainiin, iPodi oli mennyt paikalliselle UPSille perjantaina kuljetettavaksi. Eli siis se on nyt maannut jonkun toimiston pöydällä tyhjänpanttina koko viikonlopun. Jepjep. No huomenna onneksi/toivottavasti sitten kai.

Hei Äiti, vapaapäivää viettelen.

Nyt kun on Äitilläkin netti kotona että pääsee taas tätä lukemaan, niin laitetaas oikein mummomatskua tähän alkuun, kas näin.



Tyyppi on ollut pari päivää kipeenä, perus nuhayskäkuume-settiä vaan. Kattelee ikkunasta autoja siihen malliin että kohta pitäis kai ulos päästä. No mennäänhän me kohta.

Tosiaan, vappaapäivä (täkäläisittäin kahella Peellä) on tänään, pohjustettiin sitä eilen siikatartarilla ja lampaan ulkofileellä ja uuniperunoilla ja sipuli-papu-balsamicosalaatilla ja punaviinillä ja oluella, ja sitten vielä yksille Gloriaan, ja siitähän se Iso Pyörä vasta käyntiin lähtikin ja kotona oltiinkin jo puoli kolmen jälkeen. Bepoppi on nyt sitten tarkastettu paikallisista yökkäreistä. Sanotaan nyt että jos Raatikellaria olis ollut ikävä niin ei olisi enää. Tosin täällä oli parempi musiikki. Ajoittain.

Aamusesta siis työn ääreen rauhallisesti istumaan, vappaapäivä kun on niin voi tehdä koko päivän duunia. Jepjep.


Metallicaa (!) (no vain ne Oleelliset Levyt, eli ne viisi ekaa) luureihin ja ikoninrassaukseen. Mikael piti seuraa ja viihdytti, Isi huomasi silloin kun huomasi.



Ihanan sotkuista.


Möykky näköjään löysi Isin kameran jossain välissä aamua, oli tämmönen kuva tuolla seassa. Pullukat jalat on pojalla kuitenkin.

Niin ja tuli löydettyä kohde kameran myynnistä ilmaantuneille rahoille, eli nyt loppui Sandiskin paskan mp3-soittimen kanssa taistelu. Tietenkin GF:ltä tuli just minuutti sitten linkkiä sähköpostiin naurettavan halpaan Kiev60seen eBayssa, mutta nyt on jo hieman myöhäistä.

iPod Nano 8G Pers 3rd Gen Black

(Edittiä illalla) Hii, tajusin vasta äsken että nythän sen tosissaan sitten tilasin, vuosikausien jahkailun jälkeen. Jännittää oikein, että onko se viisaampi kuin tuo Sandiskin romu mikä taskussa nyt pyörii. Että jos voisi biisit tulla siinä järjestyksessä kun tietoihin on laitettu, eikä AINA aakkos järjestyksessä levyn sisällä. Ja soitto jatkuisi siitä mihin on lopetettu eikä aina biisin alusta, vaikka jos laittaisi virratkin pois välillä.

Ja kaiverruksenkin otin, piti oikein useampi neuvoa-antava olut nauttia ennenkuin keksittiin mitä laitetaan. Kuvaa siitä sitten kun kone saapuu.

8gigatavua saa riittää minulle, nyt on tässä vajavaisessa mp3-satsissa (kolmannes levyistä ehkä?) tavaraa pois lukien äänikirjat, kausimusiikit ja klassinen 7.8gigaa. Siihen melko hyvät greatesthitsit kasaillaan kuulkaa. Joo, kuuskymppiä enempi ois maksanu 80giganen soitin, mutta koko kasvaa samalla ja ei ole enää flässipohjanen soitin ja muutenkin, emmä tiiä oikeen. Ehkä seuraavaksi sitten Iso iPodi. Sitäpaitsi toi 8 gigaa on kuustoistakertaa enempi tilaa kuin nyt, joten hyvä on, sanoisin.

Aamulla laitoin tilauksen, silloin vielä varoittelivat että "2-5 päivää menee ennenkuin saadaan läheteltyä", mutta kuitenkin tuossa kuuden aikoihin tuli sähköpostia että "Ny on lähteny, UPSin sedät soitteloo parin päivän päästä kai". Hihei, kyl miulle passaa.

Ai mistä kakssataa euroa? Myin viimein sen Canonin rungon ja vein kasan ylimääräisiä sarjiksia ja muuta roinaa divariin, siitä se. Viiskymppiä annoin vaimollekin kun se halus parturiin. Kyllä kelpaa.

Näin tällä kertaa. Nyt menen herättelemään perhettä että pääsen makuuhuoneeseen tulostelemaan Firman tarroja lähteviin levyihin. Ah tätä arkea. Ehkä avaan oluen samalla... ;D Vappaapäivä kuitenkin. Ja illalla kenties sikarille Appiukon/Toimitusjohtajan kanssa?

Traileri

Kas niin.

Uusi skanneri tuli. On muuten aikas pähee kapistus, nyt voi näitä omiakin juttuja tehdä kun ehtii. Eli ennen töihin lähtöä kauhealla kiireellä näköjään aamuisin.



Neulanreikiä tuli kuvattua hieman, tässä yksi.


Kävin kirjastossakin, ja sielläpä vasta kaikkea olikin.

Musiikkiakin on osteltu,
ja töitä tehty.



Aijuu ja PanF-testiä, paperikehitteellä 3 minuuttia olkaapa hyvät.


Mie tätä jatkan myöhemmin, nyt on lähdettävä työhön, hiphei.

Pikapika

Möykky heräilee ylläripäikkäreiltä. Jäi oikein poseeraamaan kun otin kameran esille.

Pikainen täytepostaus vain, pakko kertoa miten eilen lämmitettiin Pojan kanssa saunaa kun naurattaa vieläkin.

Vaimo sanoi että "Kyllähän sä sen voit ottaa mukaan sinne saunalle", ja niinhän minä sitten otin. Aika iisisti meni, tyyppi löysi ison saavin vettä, pienen ämpärin ja kauhan, joilla sitten siirteli vettä paikasta toiseen, ja melkoisen osan päälleenkin.
Siinä sain rauhassa taistella kahta tulisijaa lämpimäksi (pata syttyi nätisti, mutta kiukaan kanssa hölmöilin, ja se perkele ei meinannut lähteä kunnolla), eestaas kurkin ja kattelin ja lisäilin puita ja niin edes päin. Silleen niinkuin Kaupunkilaispojat tulia tekee, hötkyillen ja sähläämällä.

Kunnes tein sen klassisen virheen että käänsin selkäni hetkeksi, nanosekunniksi ehkä enintään Pojalle. En oikeasti pidemmäksi aikaa.
*Tsuuuhh* vaan kuului, ja käännyttyäni tapaan Rakkaan Lapseni padan avonaisen luukun äärestä, tyhjä vesikauha kädessä ja erittäin tehokkaasti sammutettu padan tuli edessään.

Kiitos Mikael, kiitos.

No joo, olisihan se pitänyt ennakoida ja arvata, siinähän se aiemmin kyykki ja puhalsi kuula punaisena, yritti raukka sammuttaa sitä tulta puhaltamalla...

Sytysnestelasin (Laphroaigia toki) täydennyksen jälkeen molemmat lähti ihan kiltisti. Kyllä mie oon hyvä. Joskus edes.

Nyt Joensuussa, pari ja puoli työpäivää vielä ja sitten lauantaina Lappeen Rantaan kuvauskeikalle duunin jälkeen, yö ollaan siellä. Lauantaina ehditään just laittaa setupit kohdilleen, sitten ruokaa ja Saimaan rantasauna ja sikarit. Sunnuntaina sitten heti aamusesta (tai iltapäivästä) työn touhuun, ja illaksi takaisin. On tämä elämätä.

Ainiin.
Irinja on Kaunis ja Ihana.

Ihmeellinen Luonto

No on tämä melkoista tämä maalla asuminen. En ole tosissaan tajunnutkaan kuinka paljon Suomen luonnossa on elikoita.

Hirvivaarahan on kaikille tuttu, tänään ukko sanoi metsäradiossa (kyllä, töissä kuunnellaan Radio Suomea, mikä on kyllä oikeasti mukavaa), että "mustikassa kävin, ja kattelin että aika kirkkaaksi on hangattu puun rungot, että kannattaa niitä kiimaisia hirviä varoa siellä teillä", ja tänne Ilomantsiinhan kun ajaa Joensuusta, siinä taitaa olla muunmuassa yksi kyltti missä lukee "Hirvivaara, 23km", ja se EI ole paikan nimi, kiitos vaan. Melko jännittävä oli äsken ajaa tänne Suhalle, kun kahdeksan jälkeen lähdettiin hämärtyvään iltaan ajamaan. Tunnin verranhan tänne ajaa tuolta kaupungista, ja sumuakin oli paikoitellen enemmän kuin reilusti.

Muitakin havaintoja toki on tehty, äskenkin kävin ulkosalla pissillä (kuusen juurelle lorottelemisessa on kuulkaa jotain niin terapeuttista kyllä), ja lepakoita lenteli niin että tuntui että kyykkyyn saa vetää ettei osu päähän. Kai mun kuulo on ihan ookoo vielä kun kuulee kun ne kitisee?

Villisikoja tässä pyörii, lauantai-iltana pari vinkui tuossa lähellä, ja nyt taas. Jos olisi pyssy niin saattaisi saada tuvan ikkunasta tujautettua reiluhkon paistin itelleen siitä.

Karhuja on tottakai, ei ole kuulemma montaa vuotta kun pihalta löytyi kontion jälkiä, ja perjantaina tänne tullessa tuossa oli semmoinen tusinan autokunnan porukka odottelemassa lisää jäseniä tienposkessa. Tuskin niin isolla jengillä niitä sorsia lähdetään possauttelemaan? Ja eikös ne karhuluvat alkaneet perjantaina?

Sudet on myöskin jokatalvisia vieraita täällä, niin tässä Suhalla kuin tuolla Ilomantsin kirkonkylälläkin, ihmisten pihoissa. Radiossa (josta on tullut tärkein informaatiokanava kivasti, telkkaria en ole katsonut sitten viime torstai-illan Teho-osaston) sanottiin jotta jossain oli marjastajan päälle käynyt sus, tosin kai pohjoisemmassa, Kajaanissa vai missähän se oli.

Myyriä täällä on ihan silmittömästi, ainakin pihalle joka aamu ilmestyneiden reikien määrästä päätellen. Semmoisen minä haluaisin kyllä nähdä, pitäisi kai mennä tuonne ulos taskulampun kanssa väijymään.

Niin ja ne jänikset. Niitähän nyt on Joensuun keskustassakin, jokohan minä siitä kerroin? Appivanhempien kerrostalon pihassa, keskustassa olen monesti nähnyt ison rusakon. Eilen kun tultiin tuolta kylältä niin tuossa tiellä loikki yksi kanssa, yritettiin Mikaelin kanssa ajaa sen päälle, muttei ehditty, on ne perhanat sen verran liukkaita kavereita Mutta hauskan näköisiä. Möykky saa "ajaa" Isin sylissä tuon Suhan pikkutien aina, tykkää hirmuisesti.

Sammakoita ja sisiliskoja ja kaikkia noita lentäviä inhakkeita ei varmaan sen enempää tarvitse mainitakaan?

Ja lintuja. Jos olisi lainkaan bongariverta niin kyllä olisi mukavaa ulkona kykkiä. Yhtä tikkaa tai palokärkeä tai mikälie olikaan piti oikein kattella kiikareilla kun tuohon yhteen puuhun lehahti. En mie tiedä mikä se siis oikeasti oli, mutta punaista siinä oli ja kovasti paukutteli nokallaan puuta. Autoillessa aina huomaa semmoisia kertaluokkaa isompia lintuja, niistä sentään tunnistaa että "Tuo oli kyllä joku haukka", ja niin edelleen. Joskohan netistä löytäisi jostain jonkin pienen kuvakirjan noista lintusista?

Sorsista ja kyyhkysistä (vai onko täälläpäin kyyhkysiä?) selkein merkki oli tuossa taannoin alkaneen metsästyskauden(?) myötä seurannut Kolmas Maailmansota läheisellä lammella.

Kurkia, joita kuulimme ennen metsästäjiä useinkin, ajattelin mennä katsomaan siihen lammelle, mutta sitten alkoivat siihen malliin ampumaan siellä suunnalla että luulen etten olisi mahtunut siellä haulien välissä kulkemaan oikein kunnolla. Jäipä nekin näkemättä. Ensi vuonna sitten, sen jakkararepun kanssa kenties.

Kummallista miten noista, mistä aina lehdistä ja kirjoista ja telkkarista ihmettelee, tulee kovin... läheinen osa, tai todellinen ainakin, elämää täällä luonnon helmassa. Ei ne kaupungissa näin todellisilta tunnu.

Uskomattoman komeilta näyttää kyllä illan pilvet avarassa maisemassa. Ajaessa ajattelin että pitäisi pysähtyä ottamaan kuvia, muttei ollut kameraa kyydissä, eikä niistä kyllä semmoisia kuvia saisikaan mikä vastaisi edes vähäsen todellisuutta.

Töitäkin tottakai pitäisi tehdä, mutta kovin on hankalaa kuvia käsitellä tällä läppärin trackpadillä, kun jäi hiirulainen kotiin. No ihan paskahan se onkin, joten nyt on uusi hiiri tulossa, Applen omaan Mighty Mousen langattomaan versioon päädyin. Samaan satsiin firman tulostimen kanssa menee, jos ei paikallisesta saa niin sitten suoraan Ompun Storesta tilailen sen, ei edes postikuluja peri ne pojat. Kummallista.

Katastrofiviikonloppu oli muuten, lauantai-aamuna kun laitoin herätessäni silmälasit päähän, niin eikös vaan jäänyt toinen sanka käteen. Höh. Sen onneksi sai paikattua Tatalta lainatulla epoksiliimalla.
Aamukakilla (pardonnez moi) käytyäni kokeilin tahtomattani miltä tuntuu laskea persmäkeä huussin portaita alas kahvikuppi kädessä. Jonkinnäköiset mustelmat kai tuolla selässä on siitäkin huvista.
Iltapäivästä sitten Möykky herätti Äitinsä kivasti päikkäreiltä astumalla Äidin silmälasit keskeltä poikki.
Oli kuulkaa varmaan komean näköistä kun käytiin kaupoilla mökkivaatteissa, molemmilla lasit teipillä paikattuna.

No tuossa tänään sitten käytiin paikallisella SilmäAseman sääliosastolla (kaikki pokat ja linssit yhteensä 79€, ja tupla-S-bonukset kanssa), josta molemmille yllättäen löytyi kakkulat.
Minä kun en ole näköäni tarkistuttanut hetkeen, ja tarvitsen oikeasti hyvät lasit, jo työnkin takia, varasin tarkastukseen ajan perjantai-aamulle, ja ihan mäihällä löytämäni hyvät kehykset kanssa varasin. Joten sitten saapi uudet näkimet, ja voin kuulkaa kertoa että naarmuuntumattomia en ota enää, enkä halvimpia linssejä muutenkaan. Maksakoon sitten ylimääräistä, mutta värivirheellisten linssien aika on ohi. Nämä nykyisethän on kellastuneet ihan silmin nähden kellertäviksi, ja kameran etsin on syönyt toisesta linssistä pinnan melkein mataksi.

Kuvailin viikonloppuna neulanreikiä taas, mökkimaisemia dokumentoin, ja itseäni. Kehittelin ne tuossa pimiössä, ja pakko on todeta, että vaikka pimiössä joka on mallia "ei juoksevaa vettä" onkin omat hankaluutensa, niin on aivan mahdotonta luksusta että se sijaitsee tuossa pihan toisella puolella. Kas onhan siitä kuva tai parikin minulla, tässä näin:





Neulanrei´istä tuli muuten komeita, mutta Gitzon ikivanha kuulapää joka ajoi korvaavan pään paikkaa, ei näemmä pysty pitämään itseään kohdallaan puolta minuuttiakaan. Kaikki yli 30sek. valotukset on siis hieman "valahtaneita". No, ne voi kuvata aina uusiksi, tällä kertaa. Kyseinen kuulapää saa kyllä palata takaisin museon hyllylle.

Ongelma nyt on siinä että miten nuo saa skannattua. Duunissakaan kun ei enää oikein omiaan voi skannailla, pitäisi siitä ilosta maksaa. Ja paskat, sanon minä. Ehkä ghettoskannailen ne Holgarocksin Sir Niepin (olikohan se Nieppi vai Poopy, ei kykene tarkistamaan nyt, kun ei ole nettiä) tapaan, täällä kun on oikeasti Neuvostovalmisteisiä pöytälamppujakin.
Tai sitten odottelen kunnes Firma ostaa sen oman skannerin, sekin on kohta ajankohtainen yhden kirjaprojektin tiimoilta (sormet ristissä ja puuta koputtaen).

Ainakin pinnakkaisvedoksia niistä saa nyt tehtyä, postikorttipaperille, kunhan Appiukko muistaa tuoda töistään ne hienot pinnakkaiskehikot. Terveisiä vaan sinne Valamoon kaikille tutuille.

Kuuntelen tässä Frankie Goes to Hollywoodia, käsi ylös joka muistaa edes yhden biisin SEN hittikappaleen lisäksi? On kyllä loistavuutta.

Yhdeksän sanaa vielä niin tulee tasan tuhat täyteen. Näin.

Piis ja silleen. Taikka turpiin.

Suhalla. Viimeinkin, ekan työviikon jälkeen. On tätä odotettukin.
Pakko sanoa että vaikka kuinka ankeaa on ollut tää viikko tuolla uudessa duunissa (lukeekohan tätä joku sieltä? Jos lukee, niin terve vaan, voidaan näistä alkaa keskustelemaan sielläkin, kunhan kysytte.), niin on tämä tämän muuttoasian arvoista.
Tosiaan, töiden jälkeen tänään vähän ruokaa ja kamat kasaan lainakodissa, ja Prisman kautta 40 minuuttia autoilua, ja tämä autuus odotti. Aurinko vähän paistelee, ukkonen paukkuu jossain lähellä, muttei nouse päälle.


Olutpullo auki, *tsup* vaan HolgaRocksilaisille, ja metsään seisomaan. Sitten pianpian pienet puut hakkaamaan ja nuotio tulille, aurajuustopekoniherkkusieniä, valkosipuliöljyllä siveltyjä perunoita, samaan soosiin kesäkurpitsaviipaleet ja tokihan makkaraa, Campingia tietenkin.
Alkoi vähän siinä vettäkin sataa, ei haittaa, sadetakkia niskaan ja kyyköttämään rillin äärelle.

Savua silmissä, savua lasissa (no Laphroaiggia tietysti), ja hiljaista. Ei tarvitse miettiä mitään, mutta saa ajatella kaikkea, jos huvittaa. Joku kanalintu vieraili siinä selän takana, ei näkynyt kyllä. Appiukko arveli että saattoi olla Pyy. Parempi pivossa kuin jne. Venäjälle ja kauas Itään lentäviä lentokoneita kohisee pään yli, pitääkin hommata joku Jane´s Guide to Cargo-planes ja kiikarit niin voi bongailla noitakin. Isoja vehkeitä, ja usein.

No ne kunpparitkin sain, Prismassa oli nyt hyllyt väärällään Kontioita. Oi miten hyvät ja hienot ne on, ja toimii Teppohousujen ja villasukkien (lahkeet sukissa luonnollisesti) kanssa kuin taika, sen kuin hyppää saappaisiin sisälle ja ulos.


Tuossa kuvassa vielä Kaupunkilaishousut, siis farmarihousut. Jotka on pannassa täällä Pohjois-Karjalan metsissä, niin kuin laulukin sanoi.

Hankintalistalla on vielä se emalimuki, josta voi juoda aamukahvit ja iltaviskit. Ja se halpismora, ettei tarvi toisten puukkoja häpeillä sytykkeitä vuollessaan. Niin ja se jakkarareppu, Tokmannilla oli hemmetin hieno teddykarvapäällysteisellä jakkaralla varustettu yksilö, mutta kakskytyhdeksän euroa oli sillä kertaa liikaa.

Jotenkin olen ottanut avosylin tämän mökkielämän vastaan, kenties jopa liioitellenkin. en jaksa vaan ottaa tästäkin stressiä, haluan vain nauttia. Hassua tämä vanheneminen.

Huomenna luvassa reissua kirkonkylälle (en tiedä miksi, mutta Mammaa kai käydään ainakin katsomassa), josta tämänkin aikoinaan maailmalle paukautan, ja sitten pimiöintiä. Kävin äsken laittamassa patterin lämpiämään, ehtii vedet ja kemiatkin lämmetä käyttötiloihin kun edellisenä iltana laittaa lämmöt päälle.
Joku hetki sitten (tai kuukausi, tai jotain) tilatut filkatkin löysivät tiensä eilen perille, joten nyt on mitä Fotomik PH-1selle syöttää. Hihuu, sanon minä.

Ainiin, tänäänhän voi jo sanoa että "Ensi kuun jälkeen on jo marraskuu, että se on talvi niinku ihan nyt." Hmm, ei toimi ihan samalla tavalla kuin maaliskuun eka päivänä...

Täytyy myöntää että ainakin täällä on huomattavasti kivempi olla näin myöhään loppu"kesästä", tai ihan alkukesästä. On noita hemmetin itikoita ja paarmoja ja muita perkeleen pörriäisiä (tosin paarmoja en ole tänä vuonna nähnyt yhtä ainoatakaan, hmm...) nimittäin sen verran legendaarisen paljon täällä (terveisiä vaan häissä olleille!), että ei oikein ole hauskaa kesähelteillä olla tässä pihassa. Ennemmin silloin kaupungissa ja rannalla vaikka jos ei muuta keksi. Mutta nyt, kun ei surise korvissa koko aikaa niin oi hemmetti miten on mukavaa rapsutella tuolla ulkosalla. Joo, ei o lämmintä enää, mutta sehän on vain pukeutumiskysymys.

Alkaa uni painaa silmää sen verran että savettelen tämän ja mene tuonne askisohvaan unille. On muuten sekin niin mukava unipaikka että, jotenkin turvallisemman tuntuista kun on pienet reunat sängyssä. Tuo sohvahan kuulemma saadaan meille kunhan muutellaan, ei tarvi ostaa rumaa ja huonosti tehtyä kallista sohvan rotkaletta Askosta tai muualtakaan sitten. Tästä pitää kai tehdä ihan oma postinsa, eli "Sohvan ostamisen sietämätön keveys", tai jotain sen suuntaista.
Mutta nyt sinnepäin, vettä pulloon mukaan niin ei oo aamulla paha olo sitten.

Ja sikaritkin tuossa polteltiin, miulla viimeinen (!) Trinidad Reyes, moitteeton yksilö tällä kertaa. On ne nuo Extraptikät Sampotikut kätevät ja miellyttävät sikarin sytyttämiseen.

No nyt lörpöttely sikseen, ja näkemiin. Good night, and good luck.