Perinteitä kunnioittaen

Näin siis Paraisilla. Pakkohan se oli laittaa se ainoa kuva jonka tämän kesäisellä Turun Saaristo-reissulla otin.
No joo, ei käyty kuin justiinsa Paraisilla, oli kovasti suunniteltu käyntiä Euroopan ainoassa sikaritehtaassa, jossa tehdään käsin pötkylöitä. Ja kovin hyviä pötkylöitä, Piano-sikareita kahdessa koossa. Vuoden jo ainakin olen ajatellut käydä tuolla, ja nyt oli sen aika.
020202.fi:stä muistin tarkistaa ajo-ohjeet ennen reissua, muistin ne kirjoittaa ylös, muistin jopa ottaa lapunkin mukaan. Ja osasin perille, kertaakaan harhaan ajamatta.
Tietenkin tässä vaiheessa olisi "hälytyskellojen pitänyt jo soida", kuten ala-asteen opettajallamme oli tapana monasti sanoa. Vaan ei, eihän ne kilkattanut.
Minkä kohtasin kun käännyin pihaan?

Niin.
Kyltin jossa luki "Olemme lomalla 26.6 - jotain seitsemättä."

Voi helvetti. Kun en voinut soittaa ensin. Kun ei ole nettisivuja (!) tuolla firmalla. Miten se sekin on mahdollista, Euroopan ainoalla?

Paluumatkalla pysäytin auton Paraisten keskustassa ja itkua pidätellen sytytin tupakin
ja aloin katselemaan karttaa että mitäs kautta sitä sitten Helsinkiin ajelisi.
En voinut olla ottamatta tuosta grillistä kuvaa. Kuvasti kaikessa surkeudessaan jotenkin niin hyvin sen hetkistä mielialaa.