Poikkeus

Mie olen tosi pahoillani tästä poikkeuksesta tapoihini.

Ei nämä poliittiset jutut ole olleet koskaan minun alaani. Tämä tosin menee politiikan yli jo vähän.

VAROITUKSEN sana on paikallaan, herkemmällä mielenlaadulla varustetuille TAI pienten lasten (ja isompienkin) äideille nimittäin. Kotona pääsi parku, teitä on varoitettu. Omalla vastuulla jne.

http://www.netlebanon.com/LebAttacks2006/

Näin pienen lapsen vanhempana aika riipivää matskua, laittaa miettimään. Joku jossain kirjoittelikin että taitaa olla tuo Iso I se suurin organisoitu terrorismijärjestö, vieläpä Bushin ja kavereiden rahoittama ja tukema. Kuten sanoin, en minä näistä kuvioista mittän ymmärrä mutta tältähän se näyttää minulle.

Joojoo, tiedän, yksipuolista, painotettua, shokeeraavaa, liioiteltua. Kunhan joku osoittaa Israelin puolelta tehdyn samanlaisen kansankiihotus-sivun niin postaan sitten siitäkin Jeesustelusosiaaliporno-jutun.
Mutta vittu TOTTA. Mietipä sitä.

Laitetaan tähän joku kuvakin nyt, eilen laittelin parikymmentä kuvaa valmiiksi tuohon ihan vain blogiin postattavaksi, yhtä lukuunottamatta tältä kesältä nämä. Laittelen nyt tässä ajoittain.

Tai no enpäs laitakaan kun pitkästä aikaa on taas Bloggerin kuvien postaustoiminto rikki. No mie myöhemmin kokkeilen uudestaan, eipä se tämä nyt siitä kuvasta kiinni ollutkaan. Tuossa linkissä kyllä kai ihan tarpeeksi noita kuvia.

Apolokia

Niin siis nythän on niin että Tausa, Rakas ja Arvostettu Pomomme on viimeinkin lomalla, tuolla Lapin erämaissa jossain sen kaksiviikkoisensa, ja sehän sitten tarkoittaa sitä että allekirjoittanut on vara-Tausana ja SEHÄN taas tarkoittaa sitä että kamera on tiukasti minun kädessäni, ja SE tarkoittaa sitä että kotona ja vapaa-ajalla ei tule kuvattua sitäkään vähää mitä tähän mennessä. Eli näitä kuvia ei synny lainkaan uusia nyt, paitsi siis työ-aiheisia.

Mistä on ihan pakko mainita viime lauantain kuvauskeikka, Petäjävedellä (taas mainitaan Pettuvesi tässä blogissa, kummaa.), Vanhassa Kirkossa, tiedättehän, se Unesco-kohde.
Morsian kun puhelimessa kertoi että "on suunnitellut että haluavat kuvan itsestään vanhassa puuveneessä siinä järvellä silleen että se kirkko on nätisti taustalla ja silleen, ja että minun pitäisi olla kuvaamassa toisessa veneessä ja silleen..." niin myönnetään että hieman löi hikeä pintaan, että mihinkähän tässä oikein joudutaan.
Vaan hyvinhän se meni. Ja kuvistakin tuli hyviä.

Suuri ja Loistava Saarinen kun on piruuttaan ottanut tähän lomansa ajaksi noita miljöö-kuvauksia useammankin, ihan vain minun ilokseni. Itsehän se ei ole tainnut paria useampaa tehdä tässä seitsemän vuoden aikana, ja nyt on ihmeellisesti kahden viikon aikana monta. Nooh, tehään pois.
Johan tässä varpaille asteltiin muutenkin, telkkarissa tuli oltua (Keski-Suomen Uutiset tiistaina 25.7), ja myymälän studiokuva-malliseinänkin laitoin uuteen uskoon, ihan itse valitsemillani (ja osittain kuvaamillanikin) kuvilla. Siellä nyt sitten on, meidän Mikael ja Sarin Inka ja tuore pariskunta Törn. Muunmuassa.

Niin tuo kuva tuossa ylhäällä on vain täytettä taas, häämatkalta Kreetalle. Aivan loistava ulko-sisä-ravintola, tuommoisen avatun kerrostalon yläkerrassa, joka oli tosiaan auki eli ilman kattoa.
Ruoka oli huimaavan kallista (suhteessa), mutta on myönnettävä että parempaa stifadoa en ole syönyt koskaan, missään ikinä.
Ja kuva on muuten käsivaralta kuvattu nelisataselle filkalle, oisko ollu 1/4 sekunti. Siinä sitä Leican taikaa.

Oho.

Yhden uuden tilaajan kunniaksi laitetaankin oikein perinteinen maisemakuva viime elokuulta, Petäjäveden vuokramökiltä.
Voi miten siellä oli hyvä olla. Vaikka kaikki muut valitti että pieni ja synkkä ja tunkkainen ja homeessakin varmaan, mutta Mikolla oli hyvä olla. Pieni pullo Jamesonia ja Piano-sikari ja kameroita enemmän kuin liikaa. Hienot maisemat ja "kuvaukselliset" kelit. Appivanhemmat sienestivät ja kokkasivat, hyväähyväähyvää evästä. Eikä hyttysiä tai muita ötökäisiäkään juuri lainkaan, niinkin myöhään kesästä.
Voih.

Perinteitä kunnioittaen

Näin siis Paraisilla. Pakkohan se oli laittaa se ainoa kuva jonka tämän kesäisellä Turun Saaristo-reissulla otin.
No joo, ei käyty kuin justiinsa Paraisilla, oli kovasti suunniteltu käyntiä Euroopan ainoassa sikaritehtaassa, jossa tehdään käsin pötkylöitä. Ja kovin hyviä pötkylöitä, Piano-sikareita kahdessa koossa. Vuoden jo ainakin olen ajatellut käydä tuolla, ja nyt oli sen aika.
020202.fi:stä muistin tarkistaa ajo-ohjeet ennen reissua, muistin ne kirjoittaa ylös, muistin jopa ottaa lapunkin mukaan. Ja osasin perille, kertaakaan harhaan ajamatta.
Tietenkin tässä vaiheessa olisi "hälytyskellojen pitänyt jo soida", kuten ala-asteen opettajallamme oli tapana monasti sanoa. Vaan ei, eihän ne kilkattanut.
Minkä kohtasin kun käännyin pihaan?

Niin.
Kyltin jossa luki "Olemme lomalla 26.6 - jotain seitsemättä."

Voi helvetti. Kun en voinut soittaa ensin. Kun ei ole nettisivuja (!) tuolla firmalla. Miten se sekin on mahdollista, Euroopan ainoalla?

Paluumatkalla pysäytin auton Paraisten keskustassa ja itkua pidätellen sytytin tupakin
ja aloin katselemaan karttaa että mitäs kautta sitä sitten Helsinkiin ajelisi.
En voinut olla ottamatta tuosta grillistä kuvaa. Kuvasti kaikessa surkeudessaan jotenkin niin hyvin sen hetkistä mielialaa.

Neliö

Täytekuvahan tämä, postaamisen ilosta. No okei, on mulla ihan vähän tylsääkin.
On se tuo neliöfilmi aika käihä kanssa välillä.
Postisetä toi taas paketillisen dioja, Kodachromea tietenkin. Lomakuvia, ei suurta taidetta. Vaan taisi siellä yksi tai ehkä kaksikin näyttämisen arvoista kuvaakin olla. Kukaties tännekin eksyy joskus.

Hiljentyminen

Tapahtui taas kummasti Uspenskissa. Ei olekaan pitkään aikaa tullut sitä semmoista "valtavuus-hiljennystä", sitä kummaa tunnetta mikä tulee kun on jotain niin tajuttoman isoa ja kaunista rakentanut, ihminen.




On se kumma kyllä. En tuolla Uspenskin katedraalissa(onko se katedraali, vai kirkko? Google palautti molempia) ole ennen edes käynyt. Vaimohan siellä on pienenä käynyt kirkossa, Helsingissä kun asuivat.

No okei

Pakkohan se on tähän laittaa vielä takaisin vetoa, että on niitä Ihania asiakkaitakin meillä. Ei kaikki ole Niitä.

Niinkuin vaikka tämmöiset ketkä haluaa hääkuvansa kuvattavan neulanreikäkameralla. No mikäs siinä.

37. Hiljaisuus - Törnit

Olihan se pakko ottaa Sinarillakin kaksi vetoa, kun siinä paikalla oli.


Ja tuossahan sitä svengiä onkin, isona printtinä varsinkin. Näitä voisikin tehdä enemmän.

Ja Porin kuvista on nyt skannailtu laa'oista parhaat, värikuvasta taitaa tulla vaakaveto vierashuoneen seinälle. On ne kyllä. On ne.

Pisnes as juusual

Joskus sitä ihmettelee että mistä niitä sikiää.

Niitä. Juuri Niitä.

Asiakkaita. Niitä Asiakkaita.

Kaikki aspa-työssä olevat tietävät Ne. Ne joista jälkikäteen ihmettelee että kuinka ihmeessä Ne ovat päässeet tuossa liikenteessä hengissä liikkeeseen asti. Jos ei lainkaan mitään kulje päässä.
Turistilla oli oma kokemuksensa taas josta avautui.

http://turisti.blogsome.com/2006/07/03/im-with-stupid/

Niinpä. Ja meillä on ihmisiä jotka hampaat irvessä haluavat Kuvat Tunnissa, kun ikkunassa niin lukee. Ja sitten niitä tullaan hakemaan joskus ensi viikolla.

Tai ne kiireelliset. Joille pitää olla heti kuvat, eilen viimeistään. Siinä rullassa on sitten kahdet joulut ja tytön rippijuhlat ja lakkiaiset.

Tinkijät on oma lemmikkiviholliseni. Mikähän siinä hinnastossa on niin hankalaa? Jos se jauheliha maksaa Anttilassa 1.99€/kilo, niin sehän perkele kanssa maksaa sen euro-ysiysi, eikä esimerkiksi 1.29€/kilo, vaikka se ei Anttilalle maksaisikaan 10senttiä enempää.
Valokuvathan tietenkin pitää saada ilmaiseksi, ja työstähän ei makseta. Eipä tietenkään. Nythän on ne tietokoneet, kliks vaan.

Kameran ostajista löytyy hauskoja joskus, sitä jengiä joka tietää mitä tavara maksaa. Meille. Ja sitten se on meidän tietenkin myytävä asiakkaalle samaan hintaan. Kun netistäkin saa. Jepjep. Mee sinne nettiis potkimaan niitä renkaita ja sotkemaan digijärkkärin kennot. Mene jo.
Ei tule ikävä.

Lomaltapaluuraha

Kas vain, taas ollaan sorvin ääressä.

Lomailu on raskasta, niin on työkin. Nyt ei ehdi enempää kirjoittelemaan, mutta tuossa yksi pystypanoraama Kallosta, Porin reissulta. Se on digidigidigi, mutta näyttää hyvältä seinällä koossa 30x91cm.
Laa'at on kehitelty, ääliökatastrofista huolimatta ihan jeesejä on ne, mustavalkoset toimii jotenkin paremmin.
Ja Jennin ja Käkän hääkuvakin on otettu, PH-1sellä ja Sinarilla ja digillä, laitan niitä esille kunhan tehdään kuvia niistä.

Hääpäivä oli itselläänkin eilen, oli kuulkaa mukavaa. Ensin shamppanjaa (Veuve Clicquot Sec) ja antipastoa omalla parvekkeella, sitten Pöllöwaariin syömään valkoisten pöytäliinojen ääreen. Ankanrintaa ja raparperi-tarte-tátin sekä balsamico-kirsikka kastiketta. Jälkiruoaksi siirryttiin viereiseen huoneeseen sikarille, oikein miellyttävä Paratagas Corona Junior (uusi leikkuri toimi erittäin hienosti, kiitos Havanna-Aitalle) ja hieman yllättäen lasillinen portviiniä, Graham'sin 10-vuotiasta Tawnya, joka kyllä tuntui sopivan sikarin kanssa paremmin kuin hyvin. Outoa. Pitääpä hieman perehtyä tähän asiaan.
Mutta nyt työhön!