Friday, May 05, 2006
Ne Hullut Espanjalaiset.
Niinhän ne oli rakentaneet tuommoisen isohkon neulanreikäkameran, liikuteltavan. Ja kuvanneet sillä. Kuvat esillä heinäkuussa(?) PHotoEspaña06-näyttelyssä.
Tuolla nettisivulla pari kuvaa esillä, aika komian näköistä jälkeä tekee. Vaikkei ihan oikeasti oikea neulanreikäkamera olekaan, vaan linssihän siinäkin on. Mutta niinpä oli Pirilän Marjallakin, joten kai se on sallittua.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
13 comments:
Paperinegatiivi...hmmm? Mitenköhän ne sen posan sitten tekee?
je: eiköhän nuo ihan wanhalla kunnon pinnakkaiskopiomentelmällä tule... ? Siis valottamaton paperi pohjalle ja siihen päälle paperinega ja lasilevy ja sitten valoa. Voin suositella, toimii. Tulee miellyttävää jälkeä, kun paperin rakenne hieman hajottaa valoa , vaaleat kohdat negassa (eli tummat printissä) leviävät vähäsen. Ja jos on rupuinen paperi niin paperin kuiturakenne tulee vähän esille kanssa.
ja nyt tajusin että sinähän varmastikin tiesit tuon, ainakin noista sivuistasi päätellen. Betonirannikko on hieno.
Ja rupuranta... olen äärimmäisen kateellinen sijainnistasi meren äärellä. Äärimmäisen.
Ja nyt vasta tajuttiin työkavereiden kanssa että taidatkin olla se Legendaarinen Ciba-Eerala.
Vieläkö niitä saapi, Ilfochromeja teetettyä?
Ja nyt olette Kunnioitettu Vieras blogissani. Kiitos ja kumarrus.
Melkoisen päheä laite, tavallaan hieman hitaampi polaroidkamera. ;)
Jeps. Kyllähän mekin mietittiin että olisikohan sillä kirjastolle rakentamassamme kameralla otettava kuva, mutta päätettiin sitten että ei. Olis kai pitänyt.
Ciba-rintamalle kuuluu sekä hyvää että huonoa. Ilford on luvannut jatkaa Cibachromen/Ilfochromen valmistusta, mutta kysyntä täällä on ollut jo muutaman vuoden niin pientä, ettei sitä juuri kannata kaupallisesti valmistaa.
Itse ylläpidän prosessia vielä ensi syksynä, edellyttäen että vedostettavaa on kasassa riittävä määrä. Mutta epäilen, että sitä enää niin paljon tulee.
Ciba jääkin historiaan kauniina historiallisena vedostusmenetelmänä, vähän niin kuin platina/palladium tai Dry Transfer. Aika aikansa kutakin!
Tehän Mikko jokus sellainen miehen/naisen mentävä OPSKURA ja räpsästään sillä kunnon kokonen kuva. Kait se kehittämien on se vaikein asia mutta kyllä siihenkin keinot keksitään, vai mitä????
Ai niin Mikko. Piti vielä sanoa sulle, että eräs entinen opetuslapsi Tero Leponiemi oli kyläilemässä ja kirosi kun ei sattunut kameraa mukana, ois ollut vuoden luontokuvatitteli (jos raadilla ois pokka riiittänyt) takuuvarmasti hanskassa. Oli ollut tuossa eräänä päivänä Tampereen keskustassa (oiskohan ollut) raatatieaseman lähettyvillä, tiellä makas puolikuollut pulu verissäpäin, ja arvaas mitä, paikalle flygas toinen fogeli ja siinä se muina miehinä, eiku lintuna kuksi sitä puolikuollutta pulua.
Aikamoinen tempaus näin lintulunssan aikakautena???
Hihii!
Läikytin kahvit syliini Runen juttua lukiessani.
Hauskaa Erkka...jess..toivottavasti et polttanut itseäsi kuitenkaan??? Pitää ruveta tarkkaileen sun blogia myös kun ehtii. Taidan tempaista sen tuonne suosikkeihin. Jos huvittaa voit linkittää mut myös sinne siun sivuillesi.
Nyt himaan postin kautta...jeps..
Kaatelen kahvia päälleni päivittäin, joten keho on sen verran karaistunut, ettei hätää ole :)
Niin tai se Bulu ei ollut edes puolikuollut vaan päästä valunut veri oli jo kuivunutkin. Siinä se toinen sitä pisteli ilman vaseliineja menemään. Teoksen nimeksi olisi tullut Tre - nekrofilipulujen paratiisi
Täytyy varmaan vielä joku päivä lavastaa tilanne, mutta miten mä saan sen toisen houkuteltua kuksimaan...
t. Tero Leponiemi
Post a Comment