Joskus ne vain unohtuvat.

Levyt siis. Kuten nyt tämäkin klassikko jonka vasta tässä taas löysin. Tällä viikolla kun tuli se aiemmin mainitsemani live-pläjäytys eBaysta, siinähän on muutama veto tältä levyltä, niin pakkohan se oli vertailla. On muuten outo tuo AATCHB (trendikäs lyhenne), cd-versio ainakin on masteroitu silläviisiin että se ei kuulosta sitten miltään hiljaa kuunneltuna. Puuroinen, heikko, ja jotenkin... vetinen. Mutta sitten kun hiukan vääntää kaakkoon nuppia ni johan alkaa heräämään eloon. Kuuluu se yleisökin sieltä välistä.
Tosin niinpä ne kai nuo live-äänitykset on tarkoitettukin kuunneltavaksi, kovaa, niinkuin ne on äänitettykin.
Jäi kollottamaan hieman ne surround-versiot ja DVD:t. Kai ne on ostettava nekin joskus. Seuraavaksi kuitenkin NIN-osastolta Downward Spiralin 2004 uudelleenjulkaisun Deluxe-editionin SACD-versio, kun on tupla jonka toisella levyllä on kovasti kaipaamia biisejä. No, lähinnä "Burn" Natural Born Killers-Soundtrackiltä, ja "Dead Souls" The Crow-Soundtrackiltä. Ja sitten niitä ainaisia remixejä sinkkujen B-puolilta ja 3 Demo-versiota.

Mutta asiaan. Perhana miten hieno levy se tämäkin on. Ja miten paljon klassikoita. Kaikkikohan?
Miten ne voi noin vain unohtua. En tajua, tätäkin kuunneltiin joskus aika paljon. Ihan helvetisti siis. Outoa. Mutta mukavaa toisaalta, ihan kuin uusia levyjä olisi kun uusin korvin kuuntelee noita biisejä. Ehkä pitäisikin lukita johonkin kaappiin joitakin levyjä, sitten viiden vuoden tai kymmenen kuluttua kuuntelisi vasta uudelleen.
Hmm.