-Vaan itselleni.
Kyllähän minä sen tiedän ja olen aina tiennytkin että monesti jää muille (jotka eivät siis sijaitse pääni sisällä) aukeamatta nämä hommat, kun on kuitenkin sitä vähän eriä nämä mitä tänne on tullut ängettyä. Verrattuna siis siihen mitä normaalisti olen tähän asti tehnyt.
Jotenkin kaiversi mieltä että mitä älyä näitä "Hyvää Yötä Maailmoja" ja muita on muille esitellä. Kun ei niistä saa välttämättä kukaan kiinni. Tai mitään irti.
Vaikka sitähän se taide taitaa olla kyllä, monella eturivin kuvaajalla. Oman päänsä sumuja hälvennellään, ja yleisö näkee räpsykuvia joista on punaisella langalla ommeltu läpi ja sitten laitettu saksien kuva viereen.
Tekniikan ja sisällönkin välillä on nyt kamala kuilu. Reiät ja puunpalaset tajuaa jokainen, ja sitten ne kuvat on tuommoisia roiskauksia.
Onko ratkaisu sitten siinä että alan selittelemään näitä juttuja? Keksimään merkityksiä ja referenssejä? Mennäänkö siinä sitten jo sinne Valokuvataiteen puolelle, jossa on tarkoituksena enemmän se selitys, se kirjallinen osuus kuin ne kuvat?
Sitähän minä olen juuri vihannut vuosikausia.
Ei sen valokuvauksen sillä tavalla pitäisi mennä. Jos se ei puhu omilla avuillaan se kuva niin mikä sen pointti on? Onko siinä loppunut taito esittää se asia kuvalla vai koko mediasta toistokyky?
Onko järkeä yrittää sitten esittää valokuvalla jotain sellasita mihin se ei pysty, mediana?
Jaa-a.
No comments:
Post a Comment