Ei ihan joka päivä...

Johanna tuossa kommenteissa mainitsi vaatteiden oston ja sen mieltä ylentävän vaikutuksen. En siitä tiedä, yleensä harmittaa kun tulee ostettua turhia vaatteita. Huono olen shoppailijana.

Sen sijaan. On parikin asiaa joilla voin korvata tuon asuste-euforian.

Lihaa. Lihaa on aina kiva ostaa. Tosin harvemmin tulee ostettua 4 kiloa härän sisäfileetä. Vaan nyt tuli. Kun halvalla sain, wanhaa suomalaista komediaa mukaillen.

Shakespeariaani "A pound of flesh", vaikka tuossa onkin rapiat 9 poundia.

Ja toinen on tietenkin tuo Biltema ja sen minunkin kukkarolleni ulottuville tuomat työkalut. Oivoi miten hauskaa. Sainkin eilen, tosin äidin (hävettää vähän) kukkarolle meni nämä. Mitäs halusi maksaa.
Saaliiksi kertyi siis pyörösaha, sivuleikkurit, pari ruuvaria (ei ollut enää ainuttakaan lattapäätä, vain ristipäitä. Mihin helvettiin nekin häviää?) ja hanskat ja puukko, "Biltema Carbon Steel Made In Sweden". Saletisti paras.

Saalis. "Laadukkaita ja halpoja." Noh, ainakin jälkimmäisiä.

Nytpä on kivempi rakennella asioita. Kaupan hyllylle jäivät vielä ainakin
uusi puuporasatsi, niittipyssy, mattoveitsi ja mitä muuta. Isompaan työkalupakkiin olen antanut itselleni luvan siirtyä kesällä. Nyt kun olen Aikuinen ja Isä.
Ainiin, outo puute valikoimissa. Vintiläpora(kohan se oli nimeltään?) oli löytymätön juttu. Noh, akkuporakone/ruuvinväännin maksoi 17.50€ joten... Viehättää vaan tuo vanhanmallisuus.
Ja perkele, jonkinlaisia puristimia tai niitä ruuvattavia asioita olis pitäny ostaa kanssa. Kaikkea ei voi muistaa. Ja parempi saha, semmonen pieni millä saisi seuraavan (PH3?) kameran seinien liitokset sahailtua. Ei ne taida kyllä onnistua kuin vannesahalla jossain pajalla. Sillä ainakin tiedän että saisin tehtyä.

Tästä nyt puuttui se kolmas ja neljäs, eli kirjat ja levyt. Nepä onkin tarina sitten seuraavalle kerralle.