Pääsiäisen puu.

28. Puu. 17.4.06

UUUUIIIIIUUUIIIIUUUIIII miten synkkä puu. Ja päivä oli mitä aurinkoisin. On se valokuvaus uskomatonta.

Tämän myötä Hauskaa Vappua, muistakaakin ettette juo liikaa. Häpeällistä on se.

Päivän inhokki: Juanes (tms.) "La Camisa Negra"(tms.). Hyi helvetti miten raivostuttava biisi. Tuohan on melkein pahempi kuin se saakelin Irina. Märinä-Irina. Kymmenen kertaa ei vittu. Ei jumaliste miksi tälläisiä pitää soitella KOKO ajan radiossa. EI tajua. Soittaisivat ennemmin vaikka Valvomoa vai mikä se hyvä suomalainen uus olikaan. (Taikka Haddawayta kuten Nova juuri nyt tekee. Tuli heti parempi mieli.. :P)

Hiljaisuus - Mikael 1v.

30. Hiljaisuus - Mikael 1v - Vaaka ja Valovuoto

29. Hiljaisuus - Mikael 1v - Pysty

Tätä samaa sarjaa jatkuu. Hiukan erilaista kuin aiemmat, kohteen suhteellisen reippaasta elämänkatsomuksesta johtuen.

From the series that has settled under the heading "Silence", this is my son Mikael at 1 years old exactly. A lively person, which accounts for his mysterious appearance.

Nooralle ja Mikolle

terveisiä sinne Pohjoiseen. Onko tutun näköiset vaatteet häh?
Mikael sanoo kiitos! Tai sanoisi jos puhuisi jotain.

Syntsät

Hyvää Syntymäpäivää Mikael!

Aikalailla tasan vuosi sitten oli melko erilainen ääni kellossa. Mutta siinäpä nyt istut ja ihmettelet.
Mummin ja Ukin tuomassa hienossa Rhodos-paidassa.
Lahjaksi sai ipana niitä edellämainittuja vaatteita, Aki-kummilta kirjan, meiltä hauskan hiekkasetin (ettei käsin tarvitse syödä), ja kunhan rahat tulevat niin yllätysyllätys: "Olipa kerran Elämä"-dvdsetin. On lapselle, ihan oikeasti on.

MC Moccamasters huomio.

Mites nyt suu pannaan, Hannula?



Sukupolveen sopiva menopeli meikäläiselle.

No ei, ei ole minun, vaan Vaimon Pikkuveli sen osti, oli allekirjoittaneen autotallissa siirtymätaipaleella muutaman päivän. Kuvahan oli pakko ottaa.

Mutta siitä se ajatus sitten lähti... Olisihan tuommoinen kyllä perhana hieno und hauska.
Eikö tällä lohkea hangaround-status, tai edes kannatustarra autonikkunaan? ;D
Kidding, kidding.

Ipanapäivitys

Pakkohan näitä on tähän laittaa niin sukulaisillekin on jotain ihailtavaa.

Viime lauantaina oli sitten tukanleikkuupäivä, ensimmäinen ikinä. Kesätukka pitää olla pikkupojilla. Yllättävän helposti meni, ei haitannut pikkumiestä lainkaan koneen pörinät ja surinat. Kai sitten tarpeeksi monesti nähnyt ja kuullut kun itteltäni päätä ajelen.

Aika hyvä kasa siitä lähtikin. Lopullinen tulos jätetäänkin myöhemmäksi. Sanotaan nyt niin että pidempi kuin isällä, lyhyempi kuin äidillä.
(Eli ei tullut kunnollista kuvaa missä näkyisi hyvin tukka.)

Ulkoiluhommatkin päästiin aloittamaan oikein todenteolla, kun Mummi ja Ukki toivat räyhäkän uuden hienon Remu-haalarin. Mummo sen sijaan sponsoroi kengät pikkumiehelle, jolloin koko homma onkin valmis. Kurahanskat tosin jäi kotiin, olisi ollut ihan kiva juttu, kun tuo hiekka tuntui olevan aika uusi fiitsöri Möykyn maailmassa, joten sitähän oli tutkittava kaikin tavoin. Ja kun se ei Mummon neulomat tumput kädessä sitten onnistunut, eksploraatiometodiksi havaittiin hyväksi suu auki mahallaan makaaminen.
No ei oikein hyvä sekään. Tervetuloa lintuinfluenssa.

Tyytyväinen asiakas. Ei oo kovin likaiset nuo villahanskat vielä...

Ohoh, Isikin päässyt kuvaan välillä.

Huomaa taustalla uudet taisteluvaunut, noilla mennään nyt sitten ainakin kesä. Lumessa saattaa olla heikompaa meno.

Katohan kun on terävöitysnappula livahtanut aika reippaasti oikealle.

Ja hauska pikkurajaus.

Siinähän sitä onkin, mummoille ja tädeille ja sedille ihmeteltävää.

Se alkaisi olla siinä.

Pimiö nimittäin. Muutaman päivän siivoilin tuota romuvarastoksi muuttunutta entistä väripimiötä, toiset pari päivää haalin tillbehööriä kasaan ja sitten menikin pisin aika että sain houkuteltua kaverin kantamaan suurennuskonetta.
Se kun ei ole varsinaisesti pieni tai kevyt tuo hirviö. Jos olisi ollut sentin pidempi tuo pylväs niin olisi joutunut sähköboksin irrottamaan pimiön katosta...

Siinä siis uusi harrastetila, romua on vielä tuolla kulman takana piilossa. Saapi miun puolesta olla.

Huomaa erityisesti kenties maailman kolmanneksi hienoin pimiövalo seinällä.

Ja siinä miun työkaveri.

On se perkele hyvä etten antanu Tausan sitä aikoinaan myydä.
Nytpähän sitten on paikka missä olla kunhan ehtii. Kehityspurkkejakin oli miulle kertynyt kaksin kappalein, toinen iso ja uudempi, toinen wanha ja pienempi. Patersoneja kuitenkin molemmat, hyvähyvä.


Tänään iltasella sitten vielä kerran kirjastolle, näyttelykuvien seinille liimailu olisi vuorossa. Huomenna sitten avajaiset. Hihhei.

Lepää rauhassa.

On se totta kai sitten, kun Kapakin sen sanoi.

Matti Saanio s.17.3.1925, on kuollut 17.4.2006, 81 vuotiaana.

No johan on. Ei edeskuvaa äkkiseltään löytynyt. Pikkuisen CV:n kylläkin.

Matti Saanio (s. 1925) valokuvaaja, valokuvauksen opettaja
Näyttelyt:	Muuttuvat asuinsijat 1974 Neljä pohjoista yhteisöä 1984
Julkaisut:	Musta talvi, valkea kesä 1966 Missä Golf-virta jäätyy 1972 Lähdön jäljet 1980 Neljä pohjoista yhteisöä 1984 (Mikko Savolainen)

Varsinkin tuo "Musta talvi, valkea kesä" on jäänyt mieleen hienona työnä. Ja "Missä Golf-virta jäätyy" myös, ei pelkästään hienon nimensä vuoksi.

Hesari, Keskisuomalainen, tai Yle eivät ole vielä varmistaneet, www.hs.fi:n haku tuotti osuman, mutta sekin on maksullisella puolella. Hesaria lukevat varmaankin tämän voivat varmistaa.

Kirjameemi

Täällä on niin vähän kirjoja

1. Nappaa sinua lähimpänä oleva kirja, oli se sitten mikä hyvänsä.
2. Avaa kirja sivulta 123.
3. Lue kuudes lause.
4. Kirjoita se blogiisi.

Ookoo.
"Hän tiesi, ettei hänen olisi pitänyt tuntea oloaan turvalliseksi tarhassa, jonne kerääntyi vain hänen itsensä kaltaista planktonia, aivan pinnan alle, himmeään siniseen valoon."
M. John Harrison, "Valo", Like 2004


Muita uutisia:

Kirjastolle ollaan rakentelemassa Camera Obscuraa, tervetuloa ihmettelemään perjantaista eteenpäin. Samalla voitte katsoa muutkin Kansalaisopiston hiippareiden työt.

Ei muuta.

Hyvää Päästäistä.

Tämä hiljenee nyt hetkeksi.

Mie lähen viettämään Iisteriä tuonne Itä-Suomeen, Heinävedelle. Juu-u siihen Valamon viereen, vaan en Sinne.

Olkaahan ihmisiksi. Tiistaina tai joskus palaillaan.

Fotomik PH-2 - Ensitesti

PH-2 01. Ensitesti.

Totuuden nimissä on laitettava nämä epäonnistuneetkin jutut tähän. Ettei joku vain luule että kaikki käy kuin tanssia vain.

Jotain on hieman pielessä. Tai no vuotoahan se vaan on, arvelinkin että äkkiä kasaamani pohja kameralle ei toimi.

Kyseessä on siis ns. Anamorfinen neulanreikäkamera, eli lieriö jossa reikä on päällä, ja valoherkkä materiaali on reunoilla. Laitan kuvan vehkeestä kunhan ehdin ottaa.

Mutta se tulee toimimaan. Nyt vain korkkia etsimään. Ja ehkä kannattaisi maalata mustaksi sisältäkin. Ehkä.

Ääliöt.

Mikähän helvetti siinä on että viimeisen vuoden aikana ihmiset ovat kadottaneet kykynsä käyttää sähköpostia?
Vai onko niitä kykyjä ollutkaan ikinä?

Kaksi ärsyttävintä juttua nyt justiinsa:

1. Otsikkorivi EI OLE sähköpostia.
Miksi vitussa se koko viesti pitää kirjoittaa siihen otsikko-kenttään? Ei se siihen mahdu. Lopputulos on sitten se että email-ohjelman postilista ikkunaa joutuu venyttämään ja venyttämään oikealle että näkisi mitä kuvia nyt sitten tilataan ja kuinka paljon. Kun samaan aikaa alapuolella tekstikenttä kaikuu tyhjyyttään. Saatanan mulkut.

2. Sähköposti EI OLE pikaviestin.
Jos lähetetään 60megaa kuvia sillä modeemilla tai 256-laajakaistalla, se viesti liitteineen ei todellakaan ole heti perillä. Ei kai se nyt jumalauta kenellekään tule yllätyksenä?
Miksi niitä koneita pitää ostella kun niitä ei osata käyttää, eikä haluta edes opetella?

Ja jos näistä asioista kertoo vaikka kuinka hellästi tai suorasukaisesti tai ihan miten vaan niin mitä saa vastineeksi? Samat ongelmat seuraavan kerran. Kun ei mene perille niin ei mene.
Syökää ihtenne nyt jo saatana.

Joskus toiste kerron ihmisistä jotka ostavat digikameroita, vaikkeivät tiedä alkuunkaan miksi semmoinen pitää olla.

Meat: You're RIGHT in liking it.

Meat is Dinner.

No olihan se pakko jättää siitä fileestä tournedokset heti syötäviksi... Ja olihan se ihan hyvää lihaa. Oikein hyvää lihaa.
Tuo kasa tuolla takana on leikkuujäte. Eli kalvot ja muut. 1.4 kiloa oli file, ja tuo painaa ehkä jonkun 80grammaa tuo kasa. Varsin siedettävästi. Tavaraa tuli pakkaseen 8 kpl pihvejä ja yksi iso pala lihaa, siitä leveämmästä päästä se läppäosuus. Mikäköhän sen nimi oli? Joskus on nämäkin opiskeltu. Hmmh. Niin ja nuo kaksi mitkä syötiin heti.

Paistometodi on yksinkertainen. Pannu + Sähkö + Liha = Herkku.

Ja siinähän hyö tirisevät. Oivoi, nyt on töissä eväänä vain makaruunilaatikkoa.
Se oli tuo parilapannu kyllä koko rahansa arvoinen ostos. 27 euroakohan maksoi. Eli ei juuri mitään. Ruottalaista rautaa sekin.

Lisukkeet. Ei pakollisia.

Niinkuin sanoin, ei tarvitse lisukkeita, mutta kun sattui olemaan tuommoinen Itsku-salaatti valmiina niin sehän meni oikein hyvin siinä sivussa.
Salaatissa on kikhernehiä, munuaispapuja, pätkäpapuja, tomaattia, keitettyä pottua ja kevätsipulia. Ja öljykastike ja mausteita. Hyvää tämäkin. Ei kyllä mitään kovin kevyttä zallaaddia.

Ei ihan joka päivä...

Johanna tuossa kommenteissa mainitsi vaatteiden oston ja sen mieltä ylentävän vaikutuksen. En siitä tiedä, yleensä harmittaa kun tulee ostettua turhia vaatteita. Huono olen shoppailijana.

Sen sijaan. On parikin asiaa joilla voin korvata tuon asuste-euforian.

Lihaa. Lihaa on aina kiva ostaa. Tosin harvemmin tulee ostettua 4 kiloa härän sisäfileetä. Vaan nyt tuli. Kun halvalla sain, wanhaa suomalaista komediaa mukaillen.

Shakespeariaani "A pound of flesh", vaikka tuossa onkin rapiat 9 poundia.

Ja toinen on tietenkin tuo Biltema ja sen minunkin kukkarolleni ulottuville tuomat työkalut. Oivoi miten hauskaa. Sainkin eilen, tosin äidin (hävettää vähän) kukkarolle meni nämä. Mitäs halusi maksaa.
Saaliiksi kertyi siis pyörösaha, sivuleikkurit, pari ruuvaria (ei ollut enää ainuttakaan lattapäätä, vain ristipäitä. Mihin helvettiin nekin häviää?) ja hanskat ja puukko, "Biltema Carbon Steel Made In Sweden". Saletisti paras.

Saalis. "Laadukkaita ja halpoja." Noh, ainakin jälkimmäisiä.

Nytpä on kivempi rakennella asioita. Kaupan hyllylle jäivät vielä ainakin
uusi puuporasatsi, niittipyssy, mattoveitsi ja mitä muuta. Isompaan työkalupakkiin olen antanut itselleni luvan siirtyä kesällä. Nyt kun olen Aikuinen ja Isä.
Ainiin, outo puute valikoimissa. Vintiläpora(kohan se oli nimeltään?) oli löytymätön juttu. Noh, akkuporakone/ruuvinväännin maksoi 17.50€ joten... Viehättää vaan tuo vanhanmallisuus.
Ja perkele, jonkinlaisia puristimia tai niitä ruuvattavia asioita olis pitäny ostaa kanssa. Kaikkea ei voi muistaa. Ja parempi saha, semmonen pieni millä saisi seuraavan (PH3?) kameran seinien liitokset sahailtua. Ei ne taida kyllä onnistua kuin vannesahalla jossain pajalla. Sillä ainakin tiedän että saisin tehtyä.

Tästä nyt puuttui se kolmas ja neljäs, eli kirjat ja levyt. Nepä onkin tarina sitten seuraavalle kerralle.

Wanha rikostoverini

20. ja 22. Hiljaisuus - Mikko 35 sekuntia ja Tapani 7 kertaa

Noniin. Siinä sitä potraituuria. Huomenissa tai ylihuomenna viimeistään lisää kuvataan, jos ei muita niin sitten ittestäni kunnollisen kuvan.
Saattepa nähdä.

Jotenkin ärsyttää kaikkialla esillä olevat kirkkaat ja värikkäät ja terävät kuvat. Ei jaksais.

(Mie oon niin paljon parempi ku muut.)

Aijee tosiaan, tänään Biltemaan, työkaluostoksille. On se hauskaa vaan.

Käyttöä ja liittymää.

Onpas virkistävää.

Vaihtakaa kaikki. Mailiohjelman ja selaimen themet, työpöydän taustakuvat(tyttöjä tietenkin!), ja starttipalkki ylälaitaan jos et ole jo vaihtanut. Ja teeseitsemmät voivat vielä vaihtaa koko windowsin teemankin, miulla tuommonen joku harmaus-aiheinen.

Ihan kuin olisi uusi kone ja työympäristö. Nyt on vähän värikkäämpää jo elämä, talvi menikin jokseenkin minimalistisessa ympäristössä. Ehkä sopiikin pääsiäiseen ja kevään tuloon. (Kyllä, tulee se sieltä vielä.)



Noin.

Hiljaisuus - Mikko - 7 kertaa

21. Hiljaisuus - Mikko - 7 kertaa

Noniin. Laitetaanpa ensin tämä ihan hituiksi mennyt kuva eilisistä sessioista. Ne kolme muuta olivatkin sitten oikeinkin hyvin onnistuneita.

Tuossa siis studiossa salamoilla kuvattu. Aaaika monet räpsäykset tuli. Seitsemät itseasiassa. 14 ois riittänyt oikeaan valotukseen, mutta kävi sääliksi lamppuja...

Kahdesta muusta tuli 30x40cm printit tehtyä, katsotaanpa niitä sitten myöhemmin.

Muita uutisia tältä rintamalta: "Matka Kotiin"-sarja on ideoitu, kuvattu ja lukkoon lyöty päässä. Jee.

Nyt kun vielä keksisi miten toteuttaa etsimen, ja rakentaa sen sulkimen.

Ainiin, ja Fotomik PH-2sen malli ja tarkoitus on päätetty.
Elämme jännittäviä aikoja.

Kevätkitaroista.

Onpas ollut hiljainen viikko. Niin kai näiden pitäisikin olla jollain oudon uskonnollisella tavalla, ennen pääsiäistä. Vai onko se vasta ensi viikosta? En minä oikein tunnu tietävän.

Kävin äsken studiolla ottamassa kolme kuvaa, numerot 20, 21 ja 22. Saas nähdä.

Eilen (vai toissapäivänä) Conan O'Brienissa oli enklantilainen orkesteri (THE?) Editors musiikkivieraana, soittivat ihan asiallista post-garagerokkia (miun termi?).
Mikä siitä teki mieleenjäävän ja blogaamisen arvoisen olivat ne kitarat.

On olemassa joitain bändejä tai kappaleita, joissa on kevätkitarat.
Osaankohan selittää? Se on joku tietty saundi, metallinen, hieman kaikuinen, etäinen, kuitenkin samalla oudon epätoivoinen ja hyvää lupaava.
Niin, minähän sanoin etten tiedä osaanko selittää.

No mistä niitä sitten löytyy?
CMX: Auringolla oli jossain biisissä.
Kingston Wallin kolmoslevyllä ne soivat.
Stone Temple Pilotseissakin kuului.
Erityisen kovasti tulee mieleen Sub-Urban Tribe ja se levy missä on Sunflower.
Joku Nine Inch Nailsien vanhempi juttu oli.
Waltari Torchalla on joku biisi, Lions jokukohan se oli.
Poets of the Fallin eka hittibiisi kuulosti siltä muutaman ohikiitävän sekunnin ajan.

Kaikki tämä varmastikin johtuu yhdestä Elämäni Keväästä jolloin on noita kuunneltu. Ainakin sen CMX:n (ja se Waltarinkin) assoisioin siihen kevääseen kun en ollut koulussa juuri lainkaan. Kävelin siellä ja tuolla, ja tarkalleen ottaen siihen sillan ali menevään pikkutiehen joka menee AlvarAaltomuseon eteen kaupungista päin. Ja kevääseen. Lumien sulamiseen ja petollisen aurinkoiseen kylmään säähän.
Ja siihen kevään hajuun joka on yöllä. Kun alkaa lämpenemään. Mutta on vielä kylmä.
Sitä ei tule haistettua enää, kun ei polta tupakkia. Ei tule seisottua öisin parvekkeella.

Tämä jää nyt kesken, on mentävä kotiin, kaupan kautta. Kermaviiliä, kevyttä ja laktoositonta.

irssi.

Voe hemmetti. Kello on 1.40 ja mie irkin. Tästähän se alkaa taas, tämä elämä. Nohnoh. Eipähän ehkä kuitenkaan.

10 vuotta tässä olikin taukoa jo. Vai enemmän? Silloin oli homma hiukan erinäköistä.
direktor.voima.jkl.fi oli pesä, PINEllä sai lukea postia ja nyyssejä, ja fi-rave oli postituslistain ykkönen.

Netscape oli paras selain.

Voi vittu miten vanhaksi mie oon tullu.

Ryppyjä.

Armas Vaimoni tuossa aiemmin aamulla hoilaili PMMP:n sitä yhtä biisiä jossa lauletaan että "rakastatko mua vielä kun olen ryppyinen...".
Totesin että juu-u, ja samalla tajusin että Möykystäpä ei välttämättä tule ikinä ryppyistä. Koskaan.
Katsokaapas kun sitten kun Hän on 40-vuotias, elämme vuotta 2045. Silloinhan ne autotkin lentävät, ja syömme aterioita pillereinä ja matkustamme kaupunkien sisällä läpinäkyvissä putkissa tsiuuuhhh vaan. Ei silloin ihmiset ryppyisiä ole, missään nimessä ei.

Mutta ihan tosissaan, miettikää se 40 vuotta taaksepäin? 1966.

Indira Gandhi valittiin Intian pääministeriksi.
Amerikalla jotain pientä kärhämää Vietnamissa.
Ensimmäinen SR-71 astuu palvelukseen.
John Lennon päästää kuuluisahkon sammakon orkesterinsa populaariudesta.
Amerikka tiputtaa Tammikuussa 3 kpl 70 kilotonnin vetypommeja Espanjaan. Vahingossa tosin.
Simppa ja Karvinen tekee levyn "Sounds Of Silence"
Ensimmäinen tekosydän asennetaan ihmiseen.
Turkki ja Kreikka "aikovat aloittaa Kyproksen tilanteen neuvottelut." (No ei ihan kaikki voi edistyä...)
Freedom of Information Act tulee voimaan.
Alkuperäinen Star Trek alkaa.
Nobelin Rauhanpalkintoa ei jaeta.

Joo. Ei taida näiden silmien ympärillä kovinkaan montaa ryppylöistä näkyä. Ainakaan vielä.

Katharsis

-

Ahdistus ja harmistus mitäänsanomattomista ja tylsistä kuvista ja niiden esittelystä meni pois kuin salamaniskusta kun äsken tajusin etten minä niitä Teille tee ja väännä.

Vaan itselleni.

Kyllähän minä sen tiedän ja olen aina tiennytkin että monesti jää muille (jotka eivät siis sijaitse pääni sisällä) aukeamatta nämä hommat, kun on kuitenkin sitä vähän eriä nämä mitä tänne on tullut ängettyä. Verrattuna siis siihen mitä normaalisti olen tähän asti tehnyt.
Jotenkin kaiversi mieltä että mitä älyä näitä "Hyvää Yötä Maailmoja" ja muita on muille esitellä. Kun ei niistä saa välttämättä kukaan kiinni. Tai mitään irti.

Vaikka sitähän se taide taitaa olla kyllä, monella eturivin kuvaajalla. Oman päänsä sumuja hälvennellään, ja yleisö näkee räpsykuvia joista on punaisella langalla ommeltu läpi ja sitten laitettu saksien kuva viereen.

Tekniikan ja sisällönkin välillä on nyt kamala kuilu. Reiät ja puunpalaset tajuaa jokainen, ja sitten ne kuvat on tuommoisia roiskauksia.

Onko ratkaisu sitten siinä että alan selittelemään näitä juttuja? Keksimään merkityksiä ja referenssejä? Mennäänkö siinä sitten jo sinne Valokuvataiteen puolelle, jossa on tarkoituksena enemmän se selitys, se kirjallinen osuus kuin ne kuvat?
Sitähän minä olen juuri vihannut vuosikausia.
Ei sen valokuvauksen sillä tavalla pitäisi mennä. Jos se ei puhu omilla avuillaan se kuva niin mikä sen pointti on? Onko siinä loppunut taito esittää se asia kuvalla vai koko mediasta toistokyky?
Onko järkeä yrittää sitten esittää valokuvalla jotain sellasita mihin se ei pysty, mediana?

Jaa-a.