Mutta eihän se ollutkaan mun ikioma Äitiliini, vaan joku ihan muu. Sitten tajusin että sehän onkin tämä kuuluisa(?) "Sun äitis suosittelee"-sun äitis. Ilmeisesti. Joka on ilmeisesti kuitenkin blogilista-sijoituksestaan (19) päätellen jonkinlainen verkkopresenssi, päätin ottaa arvon mutsin neuvoista vaarin, kuten on ollut suositeltavaa tietysti aiemmin, enemmänkin äitien kaltaisilta hahmoilta. En nyt tähän laita sitä pakollista pappa/isoisä-vitsiä minkä vääräleuat olisivat tuosta vaarista vääntäneet.
Tosin voihan se olla että Arvon mami, eli äiti ottaa nyt herneen nenukkiinsa, kun niin kovasti olin vitsailematta hänen kultapojastaan. Mutta Mun Äiti niin pikkumainen olisi, eihän?
Meitä on moneen junaan, kuten entinen tyttö sanoi, kuitenkin.
Mutta siihen kommenttiin.
Lainaan suoraan Äitiäni, eikun. Tämähän oli lainaus joltain muultakin.
Löydetyksi tulee, kun käy kommentoimassa muiden blogeja. Siitä se yhteisöllisyys alkaa. Ja just sillä viisiin minäkin tänne päädyin: näin kommenttisi Köytettävyys-blogissa ja tulin uteliaaksi!
No niinpä. Niinhän se perhana toimikin. Sillähän se tämäkin nousta pörisee tuolla blogilistan puolellakin, eipä olisi uskonut.
Mutta nyt tulee eteen se uusi kysymys. Nimittäin se vanha kirosana, eli sisällöntuottaminen. Oivoi sentään, sehän luo paineita. Odotuksia. Vastuutakin jollain tasolla. Tai ehkä ei.
Mutta se paras juttu kuitenkin kaikesta; haasteita. Niitä ei tämän kollin elämästä kovin paljoa löydykään, ja tämä, arvon lukijat, ei ollut sarkasmia. Mitä nyt tuo ihQ-pikku-apina, eli Möykky vähän jotain pientä vastuuta ja haastetta on tarjoavinaan.
Mutta mitä se nyt on tähän verrattuna?
Sisällöntuottaminen ja yhteisöllisyys samassa postauksessa, hienoa! (Vai miksikä tätä yhtä kirjoitusta pitäisi sanoa? Blogahdus? Kirjauma? Postaus? Kertokaapa se).
Ja samalla voitte kertoa minulle pienelle että mikä se on kosher tapa vastata noihin kommentteihin? Oman bloginsa kommentin perään vai kommentin jättäjän blogiin, johonkin postaukseen joka ei liity alkuperäiseen aiheeseen mitenkään, vai miten? Kun mistä sen tietää että joku, tässä tapauksessa Sun (niin, juuri SINUN) Äitis käy lukemassa kiitoksensa? Sen tietää ittestänsä että kun liikaa on päässä niin ei niitä muista.
Kun en minä tuohon irccigalleria-sukupolveenkaan oikein enää kuulu. Joku voisikin kirjoittaa (tai linkittää minulle) jonkinlaisen blogiketin. Eli vähän niinkuin netiketti, tuo menneisyyden kirosana. Ihan niinkuin "information super highway". Oi niitä aikoja.
Signing out, mikstromo.
Ja kyllä, sanan blogahdus mielleyhtymä-taustalta löytyy Heinleinin "Kissa muurin läpi" suomennoksen loistelias tikahdus. Paitsi jos muistan väärin.
1 comment:
Kyllä minä aina käyn lukemassa kiitokseni! Kiitos!
Nyt vain kesti hiukka, kun piti käyttää mukuloita mäessä hiihtoloman kunniaksi. Ja tänään meni siivotessa loman lopettajaisiksi.
Kommentteihin on tapana vastata omassa laatikossa. Vastaavaa blogaajaa kommentoija arvostaa (minä tiedän, kommentointi sentään on ollut pääpuuhaani jo yli vuoden, blogia olen siinä sivussa harrastanut puolisen vuotta.)
Jotkut laittavat sivupalkkiinsa oikein lätkän Kommentoijaystävällinen blogi. Ainakin silloin bloginpitäjällä on tapana osallistua kommenttikeskusteluun (jollain Kirjailijan häiriöklinikalla saattaa toisinaan olla jopa yli sadan kommentin ketjuja!)
Miksi minä täällä sinun blogissasi pyörin? Kun olen niin kovin utelias. Esimerkiksi, mikä on tämä yrityskuvio? Miten noin nuoret ovat yrittäjiksi lähteneet? Ja mistäs oikeastaan tiedän nuoruutesi?(Älä ihmeessä vastaa suoraan! Haluan seurata tarinaa ja päästä jyvälle. "Laaka-kasettejahan on maailma pullollaan, tai ainakin meidän kellari" Tuollaisia vihjeitä, ne pitävät mielenkiintoa yllä.)
Hyvät jatkot!
Post a Comment