Douglas Coupland...

.. on varmasti joku poikkeus kirjailijoiden suurehkossa kentässä, sillä miehen kirjoja on ilmeisesti mahdotonta suomentaa kunnolla.
Mistä helvetistä se johtuu?
Nyt tuossa olen yrittänyt kahlata läpi kovin ohukaista uutukaista, "Hei Nostradamus!", ja siitähän ei tule sitten mitään.
On kuin tervaa joisi. Tai Lapin Kultaa.
Menee, mutta hitaasti

Ja ihan sama on ollut aiempienkin yritysten, (Micro-Orjat [sic] ja Tuntematon Sukupolvi) kanssa. Ei tule mitään.

Kahta kirjaa (God Hates Japania, joka ilmestyi vain japaniksi ei lasketa, eli Eleanor Rigby, ja vielä ilmestymätön jPod) lukuunottamatta herran koko (fiktio) tuotannon lukeneena voin kertoa että alkuperäisessä tekstissä ei tällaista ongelmaa vai n yksinkertaisesti ole.
Uusin on vielä firman kustantama, ja eri ihmisen kääntämäkin.

Minen tajua. Ehkä nyt on aika mennä nukkumaan. Öitä.

Ainiin, piti sanoa että kannattaa etsiä käsiinsä opukset Girlfriend in a coma ja All Families Are Psychotic, jos haluaa kokeilla.

Best laid plans...

Eli parhaiden naidut suunnitelmat... ovat niitä jotka toteutuvat jos Mikko saa aikaiseksi.
Tässä tapauksessa tosin on jo ihan laitettu paperillekin, ja puunpalasien hankintakin jo (periaatteessa) hoidettu.
Plus että tiedän ihan oikeesti että mitä aion tehdä. Sepä se vasta hienoa onkin.

Tästä on lupa jo odottaa kyllä jotain. Tai oon minä ainakin innoissani kuin pieni elukka. Jatkosuunnitelmatkin on jo olemassa.

















Mietin ja mietin että miten pääsisin eroon kätsästi filmin/paperin asettelun ongelmista. No olipa het helvetin hankalaa sitten juu. Laaka-kasettejahan on maailma pullollaan, tai ainakin meidän kellari.
No okei, on niitä muutama siellä vielä.
Viikonloppuna sitten askarteleepaskartelee, ensi torstaiksi olisi tarkoitus saada ekat kuvat aikaiseksi.

HII!

Mamma!

Eeei kun hetkinen. Tuolla alempana joku kommentoi minua (vaiko tätä räpellystäni?) nimimerkillä "sun äitis".
Mutta eihän se ollutkaan mun ikioma Äitiliini, vaan joku ihan muu. Sitten tajusin että sehän onkin tämä kuuluisa(?) "Sun äitis suosittelee"-sun äitis. Ilmeisesti. Joka on ilmeisesti kuitenkin blogilista-sijoituksestaan (19) päätellen jonkinlainen verkkopresenssi, päätin ottaa arvon mutsin neuvoista vaarin, kuten on ollut suositeltavaa tietysti aiemmin, enemmänkin äitien kaltaisilta hahmoilta. En nyt tähän laita sitä pakollista pappa/isoisä-vitsiä minkä vääräleuat olisivat tuosta vaarista vääntäneet.
Tosin voihan se olla että Arvon mami, eli äiti ottaa nyt herneen nenukkiinsa, kun niin kovasti olin vitsailematta hänen kultapojastaan. Mutta Mun Äiti niin pikkumainen olisi, eihän?
Meitä on moneen junaan, kuten entinen tyttö sanoi, kuitenkin.

Mutta siihen kommenttiin.

Lainaan suoraan Äitiäni, eikun. Tämähän oli lainaus joltain muultakin.

Löydetyksi tulee, kun käy kommentoimassa muiden blogeja. Siitä se yhteisöllisyys alkaa. Ja just sillä viisiin minäkin tänne päädyin: näin kommenttisi Köytettävyys-blogissa ja tulin uteliaaksi!

No niinpä. Niinhän se perhana toimikin. Sillähän se tämäkin nousta pörisee tuolla blogilistan puolellakin, eipä olisi uskonut.
Mutta nyt tulee eteen se uusi kysymys. Nimittäin se vanha kirosana, eli sisällöntuottaminen. Oivoi sentään, sehän luo paineita. Odotuksia. Vastuutakin jollain tasolla. Tai ehkä ei.
Mutta se paras juttu kuitenkin kaikesta; haasteita. Niitä ei tämän kollin elämästä kovin paljoa löydykään, ja tämä, arvon lukijat, ei ollut sarkasmia. Mitä nyt tuo ihQ-pikku-apina, eli Möykky vähän jotain pientä vastuuta ja haastetta on tarjoavinaan.
Mutta mitä se nyt on tähän verrattuna?

Sisällöntuottaminen ja yhteisöllisyys samassa postauksessa, hienoa! (Vai miksikä tätä yhtä kirjoitusta pitäisi sanoa? Blogahdus? Kirjauma? Postaus? Kertokaapa se).

Ja samalla voitte kertoa minulle pienelle että mikä se on kosher tapa vastata noihin kommentteihin? Oman bloginsa kommentin perään vai kommentin jättäjän blogiin, johonkin postaukseen joka ei liity alkuperäiseen aiheeseen mitenkään, vai miten? Kun mistä sen tietää että joku, tässä tapauksessa Sun (niin, juuri SINUN) Äitis käy lukemassa kiitoksensa? Sen tietää ittestänsä että kun liikaa on päässä niin ei niitä muista.
Kun en minä tuohon irccigalleria-sukupolveenkaan oikein enää kuulu. Joku voisikin kirjoittaa (tai linkittää minulle) jonkinlaisen blogiketin. Eli vähän niinkuin netiketti, tuo menneisyyden kirosana. Ihan niinkuin "information super highway". Oi niitä aikoja.

Signing out, mikstromo.

Ja kyllä, sanan blogahdus mielleyhtymä-taustalta löytyy Heinleinin "Kissa muurin läpi" suomennoksen loistelias tikahdus. Paitsi jos muistan väärin.

Avautuminen

No tämä on taas tätä digiluudigilei-juttua mutta kun tuli naputeltua töiden lomassa tuonne eräällekin foorumille taas näistä, niin ajattelin että eipä anneta mennä ihan hukkaan pelkästään siinä threadissä.

To Wayne: You said "Who needs(wants?) a crop-sensor?"

I say "Who needs a fullframe one?"
The wideangle-options available for Canon (or Nikon for that matter) are actually better on the cropped sensors. The vignetting on the FF-Canons is nothing short of unacceptable, especially for Leica-minded people. And the fact that Canon hasn't got any decent wideangles for the FF-sensors. Nikon, Sigma and Canon have got offerings starting from 10mm for the APS-size. How many times an average photographer has used a lens WIDER than 15mm? Not very many.
If it's easier to manufacture lenses and sensors for the cropped (APS)-size, why on earth wouldn't we?
The image quality is pretty much good enough, as demonstrated by the Nikon D2x and Canon's 30D and 20D.
Not to mention the nearly-prohibitive costs of manufacturing a larger CCD/CMOS, and the problems arising from the larger file-sizes, their transfer and processing, both in-camera and out.

I think Canon knows this also, and the announcement made yesterday (17-55 f/2.8 EF-S IS, the crop-replacement for the bread-and-butter pro-lens of 28-70mm f/2.8) speaks volumes about their so-called "drive for FF".

And the 135-size isn't really the holy grail at all. If you don't mind a "small" increase in camera size, why don't you wish for a Canon 1DS with a 6x4.5cm sensor? It's a lot better than puny 24x36mm-sensor.

The lenses have always varied, from 8x10" to 4x5" to 120film to 35mm, just like they do now, 30mm f 1.4 doesn't cover the bigger sensor, but neither did the 80mm Planar on that Hasselblad do any better on the Sinar. Maybe the next logical step for this would actually be the 1.x-times crop of 135.

Now, if they only sort out the viewfinders... But then again, the view through an early SLR must have been quite a shock to photogs used to the Speedgraphic or 4x5" view-cameras. Or even an MF-TLR.

Ja sama suomeksi. Lopettakaa jo nyt saatana se täydenkoonkennosta itkeminen. Apsikokoinen croppisensori on seuraava kinofilmi, aivan kuten curling on uusi mäkihyppy.

(Tulihan se pakollinen curlingi-viittauskin. ;D)

Piiri pieni pyörii.

Haloefektin innoittamana tässä... Tuttua?
Juu, eli sitää wanhaa sittiä taasen, kuva ehkä vuodelta -94 tai jotain sen sellaista, tuossa aiemmin esiintyneen exän kotitalossa.
Tämä oli joskus muuten ihan sikahuippu kuva jotenkin, eka varmaankin mikä ei ollut terävä, josta pidin. Voi mihin sitä onkaan ihminen joutunut.
Nyt ei ole yksikään hyvä kuva terävä enää.

Hiihhei.
Laitoin tämän tuonne blogilistallekin, ihan kokeilumielessä. Kunpa edes joku kävisi. Ainiin ja nimi muuttui, että eipä tänne ne kaksi aiempaa ihmistäkään sitten enää tule.

Mutta asiaan.
Neulanreikäkuvaus se vasta poikaa onkin. Mukavaa touhuilua, ilman sen suurempia ambitioita. Kunhan kevätnäyttelyyn saa parikin kunnollista kuvaa, edes yhden joka aiheeseen liittyy. "Matka Kotiin" vai miten se oli. Aika paha on jotenkin, aika heikonlaisesti tulee ideoita mieleen.

Tuossapa siis sitä pinhoulin mystiikkaa.
Texi-spexit? Leica M-runkotulppa-reikä, noin f:150, valoteltu jokusen hetken T400CN:lle.

Näissä blogeissa on kyllä oma hupinsa, kun jotenkin todella selvästi tuntee itsensä hölmöksi. Kun lukee omia muka hienoja ja kivoja juttujansa, ja kuulostaa ihan... vieraalta.
Tai siitähän se johtuu kun ei oikein vielä (ehkä koskaan?) tiedä että kenelle näitä oikein kirjoittelee. Itselleen ei voi kirjoittaa näin julkisesti, siitä ei kukaan saisi selvää. Kavereilleenko sitten? Ketäs helvettejä ne on? Huhtalat Helsingistä? Nyröset täältä? Leino Rovaniemeltä?

Eipä niitä taida kovin paljosti kiinnostaa.

Se suuri yleisökö on sitten tähtäimessä? Ehkä se sitten selkenee, kun on edes joku yleisö.

Ainiin, Lysiane tuolta Ranskanmaalta tätä on lukenut joskus. Tosin se ei suomea kovinkaan puhu tahi pukahda, saati sitten lue, joten ei se näistä köpötyksistä raukka tajua mitään.
Since Lysiane is the only one (well, almost) who's been reading this. So let's say hi to France. In english, how odd. The picture above is taken with a pinhole mounted on a Leica M6-camera, on b+w negative. What do you think?