Koska sitähän se tämä Maaliskuu on aina, juhlaa juhlan perään. Kaikilla on syntymäpäivät maaliskuussa, ihme juttu... :D
Tosiaan, Armas Vaimo ja Minä Itse saadaan juhlia yhteisiä synttäreitä, kun ovat sen verran liki toisiaan. Tällä kertaa saimme lahjukseksi tämän:
Noniin, eli Ravintola Kielon lahjakortti. Lahjaan sisältyi myös lasten vahtiminen, joten ei muutakuin varsinaisena juhlapäivänä saumakset suoriksi ja suunta Kirkkokatua kohti.
Savumuikkusalaatti tattimajoneesilla.
Hevosen sisäfile, juuriselleripyree ja pieni nyytti Vihreitä Asioita käärittynä siihen ihteensä. Heppa olikin melko mielenkiintoinen tuttavuus, en ole aiemmin tätä makkarantäytettä näin perus-muodossaan maistanutkaan. Sisäfilekin oli maultaan yllättävän voimakas, voin vain kuvitella miltä joku konin niska sitten maistuisi... Vaan hyväähän se siis oli, mikä ei kyllä Kielon tuntien ollut mikään kovin suuri ihme.
Masikin on oppinut juomaan, tosin nykyään on noi tuttipullotkin historiaa, todettiin nokkamukit paremmaksi vaihtoehdoksi. Ihme töppösormi on tuo poika.
Niitä synttäreitähän tietenkin lisää, tässä ollaan Liisan juhlissa. Hienosti oli plaseerattu ihan omakätisesti jokainen vieras paikoilleen.
Päivänsankarilla tuntui riittävän lystiä.
Herra Kirkkoherra uuden, hieman minimalistisemman sisustuksensa keskellä.
Ja koska on Maaliskuu, otan kuvia tuluppaaneista.
Juujuu, myöskin ensikuussa otan kuvia tuluppaaneista.
Ihmeellinen asia on pinnan struktuuri. Tulee valo muuten melkolailla niin sivusta kuin on mahdollista ilman että on varjon puolella. Tuo tähti on parin millin korkuinen. Ja seinäkin on ihan vaan maalattu, ei ole mitään rappauksia... :D
4 comments:
Moi Mikko.
Oot taas kameran kanssa puuhastellu, hiton hienoja kuvia again!
Sulla on tosi raikkaat sävyt kuvissasi ja kivoja aiheita, minä vielä opettelen perusasioita hehheh.
Kevättä!!
-Jaska
Kyllä se aina mukana kulkee, ei ole ehtinyt vaan likikään niin paljoa ottaa kuvia kuin mitä olisi halua... Samat vanhat nurkat, ei innosta mihinkään.
Tuon systeemin kun sai kerran kohdilleen niin tulee ihan kivaa jälkeä melkolailla suoriltaankin.
Ja hei, opettelua tää on loppuun saakka kuule tää homma. Kallis ja helvetin vaikea harrastus, on.
Jopas on hyväntuulisia kuvia! :) Oli pakko tutustua vanhempiinkin tarinoihin.
Kiitos, mistä kautta eksyit näille nurkille?
Post a Comment