Aika kuluu

Niin se aika tosiaan vai kuluu. Edellisestä päivityksestä taas puolitoista kuukautta. 

Aika kiireiset puolitoista kuukautta muuten, niihin on mahtunut vaikka ja mitä.

Kiinnostaako? No hei okei, lähetään katteleen.

Ihan alkuunsa tuli käytyä Jyväskylässäkin. Tammikuun lopulla, silloin ilkesi vielä ajaa autolla. Kun oli se pakoputki siellä Keravan ja Järvenpään välillä motarin laidalla jossain. 

No niinniin, nyt on pahemmanlainen Jyväskyläbongaus. Ehkä jo liiankin paha? 

Vinkki: melkein selän takaa löytyy jalkapallokentän kokoinen. Vaan mikä? 

Paluu Jyväskylästä, ja melkein suoriltaan Liperiin makkaranpaistoon. Perinteinen hangelle tehty risunuotio. Oli lystiä seurailla miten se upposi samalla kun aurinkokin. 

Helmikuun alku oli aika nopsaa aikaa, ehdin olla työttömänäkin jokusen päivän siinä. Uusi omppukin löysi tiensä meille asti.  

Unohtamatta perinteisiä viihdykkeitä, aamutuimainen kahvikuppi ikkunalaudalla, mukava sohva ja kirja sekä musiikki. Siihen kun vielä rauhan yhdistää niin aikalailla hyvin on kohdillaan asiat... 

Hirmupakkasillakin on käytävä ulkona, tosin harvemmin tällä porukalla perinteisiä iltalenkkejä tulee harrastettua. Kesällä sitten taas. Tässä kuitenkin sitä rannan toistapuolta.  

Masin ekat synttäritkin ehti olla. Tässä Itse Päivänsankari askartelee kakunkoristeita. Juu, meni syömisen puolelle. Tai oikeastaan sotkemisen. Kumminsa sentään säästi pahemmilta sotkuilta. 

Olen täysin vakuuttunut siitä että miun Mikael on maailman paras vajaa kuusivuotias pikkujätkä. Joku voi olla eri mieltä asiasta. Minä en.

Niin siis ei se ole vajaa, vaan melkein kuusi. 

Ipe askarteli Masille kakun. Oli muuten hieno, tässä vain yksityiskohta.  

Hmm. No irtoaahan siitä sävyjäkin näköjään, Panasonicista.

Lisää kuvia seuraavaan postiin, Bloggeri taas jotain sotkee. No onpa ihmeellistä joo.