Omputtelua

Uusi kone.

No niin. Se on siis MacBookPro. Ihana, hiljainen, harmaa Omena. Oivoi.

Piti oikein leikata kynnet, ei tunnu liian pitkät raapimet näitä alumiiniuminäppäimiä vasten lainkaan kivalta. Pitää vaan aina leikellä noita. Which is not bad, vissiin.

Nythän siis jo jokunen päivä käyttöä takana. Totutteluahan tämä on, moni asia on NIIN paljon erilasita, ei pelkästään tietenkään käyttöjärjestelmän puolesta, vaan jo pelkästään tämä koko "kannettava"-filosofia. Että on akkua ja kaikennäköistä. Hiiren korvikkeena tuommoinen trackpadikin. Johon muuten ehdin jo tottua.

Kivasti on siinäkin tekstien skrollaus silviisiin että kun laittaa kaksi sormea siihen levylle ja vetää haluamaansa suuntaan niin johan liikkuu. Ja toimii tottakai photoshopissa, joko zoomina tai skrollina.
Ja "oikean hiiren napin" korvikkeena (näissään siis ei ole oletuksena kuin yksi nappi hiiressä) toimiva "kaksisormea padille ja napsautus hiirestä" onkin yllättävästi helpompi kuin jos tuo iso klikkausnappula olisi jaettu kahtia, minulla ei ainakaan pikkusormi taipuisi mitenkään helposti tuohon napille.

Leluista ja materiasta kiinnostuneillehan tämä tarjoaa varsin raikastavan kokemuksen, aivan kokonaan uusi omistettavan tavaran kategoria aukeaa, kannettavien laukut ja sleevet ja muut kuljetusratkaisut (Joo, mie ompelen ite oman sleeveni kiitosvaan), sekä mitä pienimmät lisälaitteet mitä voi tarvita. Ihanata.

Ja mitä uus-nörtteyden mahdollisuuksia tämä minulle avaakaan, voisi surffata wlanilla varustetussa kahvilassa, voi katsoa Kummisetä-leffaa parvekkeella ja polttaa sikaria samaan aikaan, tai tehdä töitä samaan aikaan kun on pojan kanssa puistossa. Tai no ei sentään tuota viimeistä. Jotkut asiat on pidettävä erillään.

Mutta miksi kaikki nappulat on eri paikassa? CTRL ja nuoli ei enää liikuta sanaa kerralla tekstin sisällä, tokihan se on täällä Valoisalla Puolella ALT ja nuoli. Kai näihin tottuu, osa noista omppu-sitä ja omppu-tätä-yhdistelmistä on itseasiassa paremmin kuin ennen.

Ja miten hyvä näppäimistö tässä on! Tällaisiahan näiden pitää olla, nytkin kello on jo vaikka mitä (1.24 Torstai, akkua jäljellä 46 minuuttia enää, kertoo pikainen vilkaisu yläreunan palkkiin) ja minä voin hakata tätä juttua ihan niin kuin haluan, ei poika herää. Ja minä kun vielä vaihdoin tuohon PC:hen erikseen hiljaisemman näppiksen, kun edellinen piti niin kamalaa mekkalaa... Huhhuh.

Niin ja nuo Widgetit. On säätä ja käännöspalvelua ja muunnosapureita ja uutisia ja sarjakuvaa, kaikki hujahtaa silmien eteen kun livauttaa hiiren tuonne alavasempaan nurkkaan. Jopas vaan.

Toinen mielikki on tuo Exposé, eli vähän niinkuin ALT-TAB yhdistelmä Windowsilla (toimiihan se Maceissaäkin näköjään), mutta menee päälle F9sistä näppiksellä tai mulla tuolta vasemmastaylänurkasta. Tummentaa taustakuvan ja tuo esille (expose, geddit?) kaikki avoimet ikkunat, pienentää ja järjestelee siis nätisti. Siitä sitten vaan valitsee ja hiirellä klikkaa mihin haluaa mennä. Aika kätsä jos pitää hiirellä hinata dokumentti finderista (Resurssienhallinta/My Computer) johonkin ohjelmaan tai ikkunaan. Huis vaan ja sinne menee. On vähän epäilyttävänkin helppoa.

Tämä merkintä on oikeastaan enemmänkin tarkoitettu Appiukolle, tuolle Toimitusjohtajista Mainioimmalle, Yhtiökumppaneista Parhaimmalle. Hattua nostaa ja Kiittää P&M:n M.

Ja voi kuinka kätsästi tämäkin syntyi, xPad nimiseen pikkuteksturiapuriin kirjoittelin tätä muutaman päivän aikana, ja nyt viuh vaan avasin bloggerin editointi-ikkunan selaimeen (Camino on muuten mainio kapistus, siitä joskus) ja vetäisin tuon tekstin xPadista tähän. Johan on.

Laitanpa kuvasisällöksi tähän Ihka Ensimmäisen tällä mäkillä editoidun kuvasen, armas vaimoni vieraili studiolla työhakemus-kuvaa varten. Tämä ei ole yksi niistä.