Siispä takki niskaan ja sikari ja lukemista ja kamera laukkuun ja nokka kohti Jyväskylän parasta ravintolaa kohti. Siis Hotelli Yöpuun ravintola Pöllöwaarin Aulabaaria.
Aiemmin hääpäivänä kävimme syömässä tuolla, ja huomasin ilokseni, että paikassa ymmärretään sikarinpolttoa. Monesti ei tässä kaupungissa edes saa sikarituhkista vaikka kuinka itkisi. Tuolla tulee pöytään kun leikkurin ehtii taskusta kaivaa esille.
Miljöökin on kohdallaan, muhkeat nojatuolit ja hämärä valaistus, miellyttävää (vaan ei loistavaa, minus siitä) taustamusiikkia, joka ei tosin häiritsekään.
Eivät vaan tajunneet viedä tavallista tuhkista pois. No eipä tuo haitannut oloa. Siinä kuitenkin homman lähtökohta, eli sikari.Katsotaanpa vähän läähempää.
Mmmm... Partagas. Kylmä tuoksu (jota on kuulkaa odotuksen aikana haisteltu useamman kerran) on todella lupaava. Kipakka, voimakas tuoksu, melkein aivastukseen saakka menevä pippurisuus, tai jokin sellainen. Aivan toista kuin edellinen sikari, Cohiban Esplendidos, joka oli lähinnä vain sikarin tuoksuinen. Hyvän sikarin tosin.
En tälle Alho-Ahlroot(vai ketä ne Optiolaiset nyt oli)-linjalle nyt kyllä lähde, maun kuvailijat saavat tehdä juttunsa itse.
Ei muutakuin leikkuri suhisemaan ja tulta perään. Tai päähän tässä tapauksessa.
Alkukolmannes olikin sitten yhtä ilotulistusta. Pettymysten ilotulitusta.
Väärä juoma kaverina. Pilsner Urquell, kun kerran janotti niin turkasesti, ja teki kamalasti mieli Urkkia. Ei hyvä.
Ja se saatana ei vetänyt. Ei ihan "posket lommolla"-malliin onneksi, mutta aika säälittävät ja mitäänsanomattomat savut. Aika kului viereisien pöytien englantilaisten tyhmiä juttuja kuunnellessa (väittivät ettei Alkosta saa lainkaan kreikkalaisia viinejä. Ja että retsina on pahaa. Idiootit.)
No, ei anneta periksi. Ei vielä ainakaan.
Odottelu palkitaan monesti. Tällä kertaa ei niin tuntunut tapahtuvan. Vaihdoin nesteytyksen tutulle ja turvalliselle port-linjalle, Hardy'sin 10 year old Tawnya siis.Ihan rauhallisesti piti ottaa tässä välissä, ja jopas jotakin, Iso D alkoi antamaan kuulua itsestään. Siis ei Danny tietenkään, vaan Serie D. Sieltä rupesi ihan oikeastaan yhtäkkiä löytymään sitä isompaa savua. Muhevaa, suun täyttävää, pyöreää savua.
Joka vain parani portin kanssa. Voi luoja miten hyvää.
Tässä vaiheessa siirsin hanuriani syvemmälle tuoliin ja lopsautin näkimet kiinni, silmät siis. Nyt oli aikaa nauttia.
Kunnes yhtäkkiä kuulin oudon rapsauksen. En kiinnittänyt siihen ensin huomiota, mutta sitten huomasin että pöllihän oli haljennut. Käärinlehti tai parikin oli pituussuunnassa halki, tulipesästa vyöhön saakka. Onneksi oli vyö vielä kiinni, olisikohan se rojahtanut loppuun asti auki ilman? Mitä helvettiä. En siinä alkupaniikissa tajunnut ottaa kuvaa, vaan vasta vähän myöhemmin. Tuossa kuvanottovaiheessa sikari oli jo hetken palanut varsin toispuoleisesti.
No, lisää tulta toiselle puolelle, siitä se vähän korjaantui.
Eikä se halkeama kyllä tuostakaan kovin hyvin näy. Onneksi ei haitannut polttelua muuta kuin esteettisellä tasolla.Kuten seuraavasta kuvasta näkyykin, pölli maistui ihan loppuun asti. Vielä se tuosta lyheni kyllä.
Mutta kuten aika moni muukin asia, tämäkin loppui aikanaan. Ajasta puheen ollen, kuvien exif-tietojen mukaan (jotka oli vielä kesä-ajassa tosin), sikariin meni muutamaa minuuttia vajaa 90 minuuttia. Mikä on oikein mukavasti, tosin ajattelin tämän menevän nopeammin. Liekö sitten tuon repeämän aiheuttama jarruttelu syynä.
Loppukaneettina voisi sanoa että Robusto on koosta parhain, minulle sopivin paketti. Pienemmissä ei ole sitä juhlan tuntua mitä minä sikarilta odotan (kun ei nämä arki-asioita ole tosiaankaan, ja hyvä niin, sanon minä ja vaimoni), isommat (se Esplendidos, huh!) ovat allekirjoittaneen fyysisen pienuuden johdosta hieman naurettavan tuntuisia. Puhumattakaan lompakon pienuudesta.
Partagas Serie D no. 4 tarjosi loppupeleissä sitten juuri sitä mitä odotinkin, paljon jymäkkää makua (sitä UMPPAPPAAta!) ja hyvää tuoksua olematta siltikään liian päällekäyvä.
Ongelmista huolimatta erinomainen pötkylä, näitä pari pahan päivän varalle lisää humidoriin. Tai ehkä se Serie P seuraavaksi. Saas nähdä. Partagaksella joka tapauksessa jatketaan edelleen.
Katastrofin syytä en kyllä keksi. Liekö ollut liian kostea? Foorumilaiset hei, mitä luulette?
Aulabaarista löytyy myös humidori, päällisin puolin hyvin hoidettu sellainen. Hinnastoa en musita tasan tarkkaan, mutta valikoimaa oli vähäsen. Macanudoja, tätä samaa Partagasta, Cohiban Siglo IIsia ja jotain pikkusikareita. Siglo II maksoi tasan 30.00€, eli aika suolaiset on hinnat. OSM, eli omat sikarit mukaan siis jatkossakin.
Pakko on mainita vielä Pöllöwaarin ruokapuolesta, joka siis on, noin fine-dining-mielessä, varmasti Jyväskylän paras. Kiistatta. Palvelua myöten.
Tietenkin jos ei halua muuta kuin hemmetin hyvän pihvin niin sitten Kissanviikset kiilaa ohi. Älkää antako höhlän kissalogon hämätä, se on ollut tuollainen jo 40 vuotta. Mutta ne pihvit... Oih. Kuola valuu jo.
Jääkaapissa on eilisiä lihapiirakoita. Täytyy lämmittää semmoinen.
Aika laiha lohtu.
9 comments:
Tarvitaankohan siihen joku erityinen makunystyroiden rakenne, etta pystyy nauttimaan sikareista tai viskeista noin tarkasti? Vai onko se vain tottumiskysymys?
Sikareita vastaa minulla ei ole mitaan, mutta hukkaan menisi tuollainen minun polttaessani, kun ei tieda minkalaiset on hyvat sauhut. Siis tassa yhteydessa, hah.
Viski ja konjakki sen sijaan maistuvat vaan ihan kamalille, vaikka mielellani niihin yrittaisin totutella. Luulisi etta tallainen muuten innokas viinanjuoja olisi kykenevainen harjoittamaan itseaan viskinjuojaksi, mutta ei.
On varmaan tullut juotua nimikkojuomaani Jalosen Viinaa liikaa, niin ettei konjakkia voi edes haistaa ilman etta alkaa yokkimaan.
Mutta silti luen mielellani naita sun sikariraportteja. Kirjoitat kaikista harrastuksistasi niin innostuneesti, etta alkaa tekemaan mieli kokeilla itsekin. Ensi kerran kun nahdaan, minulla on neulanreikakamera kainalossa, sikari huulessa ja taskumatti taynna viskia.
Kyllähän se on kylmä tosiasia ettei kaikki sovi kaikille.
Tosin viskit ja sikarit vaativat ehdottomasti mielipiteen muodostamiseen tasapainoisen maistelun, eli pitää kokeilla sitä helvetin hyvää ja sitten sitä järkyttävän huonoa.
Varsinkin näissä kahdessa tuntuu että kaikki, ihan kaikki ketkä on kieltäny ehdottomasti pitävänsä kummastakaan, ovatkin sitten maistaneet Viski88sia ja rkioskilta ostettuja meesterhenkkejä, ja sitten luulevat että tietävät mille sikari ja viski maistuvat.
Ja sitten joillekin ei vain maistu. Piste.
Monestihan se aversio tulee sieltä övereiden puolelta, kuten itselle, viski oli monta vuotta ihan verboten. Kunnes näin valon uudelleen.
Voi käydä sinulle konjakin kanssa, tai sitten ei.
Kiitos kivoista sanoista. Taas jaksaa vöyhöttää.
Mää luen näitä sikarijuttuja kanssa mielelläni. Vaikka kotona on humidori ja siellä muutama pölli, en ole kuitenkaan kovin vihkiytynyt asian harrastaja.
Paskat tässä kovin hc-harrastaja olla itekkään. Kunhan pitää hauskaa.
Ah. Viskit ja sikarit ovat niitä elämän kivoja juttuja... sikarit ovat jääneet viime aikoina vähälle. Sikarit ja konjakit ovat muuten siinä mielessä hyviä nautintoaineita, että laadun tunnistaa vaikkei niistä pitäisikään. Viskien kanssa menee välillä hieman makuasioista kiistelemiseksi :D
Jyväskylän ruokapuolesta vielä sen verran, että Figaro myös aivan mainio. Kissanviiksiin en ole vielä eksynyt, ehkä juuri sen logon vuoksi. Pitänee kokeilla.
Asiasta toiseen, hyvä kun muistutit tuosta kameran kellosta :) Se unohtuu minulla aina. Unohdan siirtää sitä myös aikavyöhykettä vaihtaessa.
Mä en ymmärrä tollaisista makunautinnoista mitään, mulla on suu niinsanotusti tuohesta. Tunnustan ihan rehdisti.
Laitan sulle ne kuvauskuvat kohta meilaten, huomasin vasta nyt pyyntösi.
Erkka joo, Figaro on hirmu mukava kanssa, useamman kerran on sielläkin käyty, pariin vuoteen tosin ei ole.
Tervehdys vaan ensiksi kaikille sikarien ystäville! Mahtavaa kuulla ja siis huomata, että nettiä selaillessa voi löytää jyväskylästä tämän henkistä porukkaa.
Olen omalla kohdallani harrastellut sikareita vasta 2-3 vuotta ja pyrkinyt pitämään sen satunnaisena, entisistä malboro-tavoistani johtuen.
Harrastelen myös viskejä, viinejä ja muita juomia, ja pidän säännöllisen epäsäännöllisesti maistatuksia ja koulutuksia aiheista.
Olen jo jonkin aikaa ajatellut yhdistyksen perustamista jyväskylään, mahdollisesti nimellä viski ja sikarikerho? Tai muuta vastaavaa. No tästä myöhemmin lisää.
Tuossa makuaistiasiassa olen samoilla linjoilla Mikon kanssa, 88 ei ole viski, ei siis maistu hyvälle viskille ja itse asiassa se on sekoite, eli sillä ei ole mitään tekemistä esim. mallasviskien kanssa.
Niin sikarit, viinit ja viskit kuin muutkin nautintoaineet avautuvat makujen ja kokemusten muodossa ajan ja harjoittelun myötä. Tätä prosessia voi toki vauhdittaa osallistumalla maistatuksiin ja koulutuksiin, mutta omat kokemukset ovat kuitenkin tärkein osa.
Noista ravintola ajatuksista vielä, menkää pian sinne figaroon. Poikkesimme avovaimon kanssa sielä 1.11, ja söimme parasta lammasta pitkiin aikoihin. Toki viiksetkin toimii, hiukan pelkistetympi lista -pitävät vanhaa tyyliä yllä, hyvä niin.
Yhteistä sikarihetkeä voisi suunnitella aluksi, noin ajatusten vaihtoon ja muuhun. Kirjoitelkaa jos kiinnostaisi, ajatuksia, kaikki vapaasti.
Topi Kilpi
tkilpi@gmail.com
Vastailen Kilvelle sähköpostilla, Jyväskylä-mafian kokoontumisia voisi helpoiten järjestellä sikaritalo.fin foorumilla. Vai mitä?
Post a Comment