Saturday, November 11, 2006

Yök

Terrrrrvvettuloa makumatkalle maailman pahimpien viinojen pariin.

Tämän kertainen seikkailumme alkaa tästä. Kotoisalta viinakaapilta.

Mikäs se siellä ns. Hyvien Viinojen seassa köllöttelee? No Annikan Thaimaasta tuoma "viski"pullohan se. Kesällä tuon jo sain, mutten ole sitä aiemmin uskaltanut avata. Tänään on mieli terästetty ja keskittyminen vedetty zenmäiselle kireydelle. Plus että vituttaa ihan sairaasti.

Ei muutakuin pullo hyllystä ja päättäväisin askelin eteenpäin. Hop ja Hep!

Siltä se näyttää. Tuli mieleen että "Mistäs helvetistä minä tiedän onko tämän edes tarkoitus olla viskiä?" Enhän minä tiedäkään. Mutta kun kerrottiin.

Kovin paljoa tämä ei (toivottavasti) ole maksanut. Mekong-joen vettä? Pikainen Googletus kertoo että 1€=n. 47 bahtia. Tässä vaiheessa olisi pitänyt kellojen jo soida.

Viimeinen portti ennen viinanhöyryisiä helvetinsyövereitä. Rips ja raps, ja helvetin tiukka korkki auki näin.

Toi on ihan kivan näköinen toi veroleima, kenties parasta koko pullossa?
Ja sitten eikun lasia alle.

Huomaa erityisesti optimistisen pieni vesilasi. Järkevä mies olisi ottanut litran tuopin, mielellään desinfiontiainella täytettynä.

Juoma maistuu... pahalle.
No ei, ei pelkästään pahalle, vaan pahantahtoiselle. Miksi joku menisi tällaista tekemään, viattomille länkkärituristeille? Miksi, ellei olisi paha ihminen. Kamala ihminen, sosiopaattien kuningasluokkaa? Jos Charles Manson olisi tarjonnut Sharon Tatelle viinaa ennen iltaleikkejään, se olisi ollut tätä. Että "Lällällää, enpäs pelkästään tapa sinua, vaan tapan sinut helvetin paha maku suussasi."

Eikä se maistu edes viskille. Tai millekään muulle värilliselle viinalle. Jos silmät kiinni olisin tätä juonut niin olisin voinut vannoa että se on vaalean vihreää. Maku muistuttaa etäisesti votkaa, jossa päällekäyvimpänä mausteena on heinä. Ehkä juuri Mekongissa lillunut kaisla.
Jotenkin likainen maku. Tuoksuu hieman petroolille. Ja sille heinälle.
Jälkimaku ja haju joka jää hengitykseen muistuttaa ummehtunutta pakastinta, johon on vuotanut pohjalle vähän mehua.
Alkoholia tässä sen sijaan saattaa olla reilunlaisesti. Tällä saisikin varmaan molemmat sekaisin, pään ja vatsan. Tuplaviinaa siis?

On ihan kuin koko itäisen pallonpuoliskon pahantahtoisuus länsimaalaista elämäntyyliä vastaan olisi tungettu tähän pulloon ja kaadettu viinaa päälle.

Onhan sitä pahoja viinoja ennenkin maistettu, parhaana esimerkkinä appiukon kellarissa majaileva valkosipulivodkapullo, joka on järkyttävää sekin, tosin hieman erilailla. Siinä sentään on ihan tietoisesti lähdetty tekemään kamaluuksia ihan kelpo viinalle.

Tämä sen sijaan, se on kuin tv-lupatarkastaja hyvännäköisen tytön kuorissa. Sisään päästettyäsi tajuat että "Ei perkele, tv-lupatarkastaja", ja jälkimakuna se nätti tyttökin vielä sanoo "Haluaisitko keskustella Jeesuksesta? Ota tästä Herätkää!-lehti". Tämä kun antaa ymmärtää olevansa VISKIÄ.

Että Annika ja Jarkko, tervetuloa ryyppämään meille. Minä tarjoan. Ja voin olla kuskina koko illan.

6 comments:

SusuPetal said...

Pahanmakuiset viinat takaavat sen, että aina on vierasvaraa.
Ellei sitten kyllästytä olla kuskina:)

Hyvin perusteellinen kuvaus erilaisten makujen maailmaan. Kiitos.

Mikko J. Kalavainen said...

Joo-o, tosin epäilen että mulla ei ole NOIN huonoja kavereita, varsinkaan semmosia mitkä tulis kylään. Ei tuota kyllä kenellekään voisi kuvitella tarjoavansa, mitä nyt kuriositeettina.

Anonymous said...

Yäk, en tykkää oikein alkoholin mausta missään muodossa, mutta tuo vaikuttaa sangen kamalalta tökötiltä.

Joskin tossa on se pieni eksoottisen kuriositeetin loiventava lisäpiirre. Iloisessa seurueessa tuostakin merkillisestä juomasta saisi paljon juttua aikaiseksi ja yhden maistelijan osuudeksi ei hyvässä lykyssä jäisi kuin siemaus, millä makuaistia ärsytettäisiin.

Tai sitten toinen käyttötarkoitus olis sellainen kavereille tarjottava taskumatti, kun voisi seurailla reaktioita.

Mukava postaus kumminkin =D

lauranen said...

Haha! Hienoa kuvia, ja varsinkin erityisen hienoja kieli- ja mielikuvia. Voithan aina vieda pullon Harjun portaiden juureen, eikohan sille sielta uusi, onnellinen omistaja loydy ennen pitkaa. Eika mene hukkaan.

Ps. Kuka Annika ja kuka Jarkko?

Mikko J. Kalavainen said...

Ei tuota nyt poiskaan anneta. Onhan siinä hyvä tarina kerrottavaksi.

Nyrösen Annika, kylhä siekii tunnet. Tai siis Rytkösen Annikahan se nykyään on, häämatkaltaan toivat tuliaisiksi tuon. Menivät suvuiltaan salaa naimisiin Bangkokissa. Kesällä.

lauranen said...

No niin tunnenkin, sano onnea kun naat seuraavan kerran!