I
II
III
IV
V
VI
VII
VIII
IX
X
XI
Eilen yöllä ajattelin että valokuva on surullinenkin.
Se on "instant of loss", hetken menetys tai menetyksen hetki.
Talteen jää se suorakulmio, kaksiulotteinen viipale aikaa ja paikkaa.
Mutta se rikas elämys, tunne, maailma. Se katoaa, menee ohi kuvaajalta.
Se kuvan oton hetki, sitä ei kuvaaja näe, ei elä sitä.
Kuva ikäänkuin korvaa sen hetken kuvaajalle.
Kuvaan kuitenkin saa vain sen tietyn verran jäämään kiinni.
Joskus vähemmän, joskus enemmän.
Joskus ei lainkaan.
Ja joskus, joskus olisi parempi ettei jää mitään. Olisiko silloin parempi olla ottamatta kuvaa?
Vai nimenomaan juuri silloin ottaa se kuva?
Että muistaisi?
Ettei menettäisi sitä hetkeä?
No comments:
Post a Comment