Monday, March 26, 2012

Menen kohti

Luvattu kevät ei edes tullut. Kellojakin käännettiin, ja lunta on enemmän kuin viimeksi. 


Hampaat irvessä yritän olla positiivinen. Ainakin daideellisessa mielessä.


Onneksi Pienistä Ihmisistä on iloa.


Vaikkei ne aina kovin selvänlaisia olekaan.


Vuodenaikavaloista en kuitenkaan luovu vieläkään. 


Loskassakin on maisemansa. 


Tai rautaiset taivaansa.  


Jänikset kulkevat vierekkäin. Miksei peräkkäin. 


Todistettavasti aurinkokin paistaa, vaikka kuvat vaan taipuu tummiksi. Ei sentään aina.



Nurmeksessa oli jäniksenjälkiä ihan niin kuin kotonakin. 


Jyväskylä. Viimein oli pitkä lasi, tätä olen tuijotellut vuoden ohikulkiessani. Vaan ei onnistu laajemmalla.



Fiilis on sentään ollut hetken ajan edes kesäinen.


Ja sitä aurinkoa. Lisää.


Ihmislapsiin on hyvä lopettaa. Hetken aikaa ovat paikallaan kun tarpeeksi on väsytetty. 

3 comments:

Jaska Partanen said...

Terve!
Sitä mä vaan pohdin näitä sun kuvia katsellessa, että joillain vaan on taito katsoa etsimestä ja löytää se kuva...niinku tossa loskassakin oli.
Lähetään siitä että olet "näkijä" ja hyvä sellainen ,)
Hyvää kevättä sinulle!

-Jaska

Mikko J. Kalavainen said...

Jee! Jaska sentään jaksaa lukea ja kommentoida! Kiitän ja kumarran.

Maarit said...

Kiitos kun pistäydyit blogissani, samalla löysin tänne katselemaan sinun otoksiasi. :)