Ruokaa ja Juhlaa

Koska sitähän se tämä Maaliskuu on aina, juhlaa juhlan perään. Kaikilla on syntymäpäivät maaliskuussa, ihme juttu... :D 

Tosiaan, Armas Vaimo ja Minä Itse saadaan juhlia yhteisiä synttäreitä, kun ovat sen verran liki toisiaan. Tällä kertaa saimme lahjukseksi tämän:

Noniin, eli Ravintola Kielon lahjakortti. Lahjaan sisältyi myös lasten vahtiminen, joten ei muutakuin varsinaisena juhlapäivänä saumakset suoriksi ja suunta Kirkkokatua kohti.

Savumuikkusalaatti tattimajoneesilla.

Hevosen sisäfile, juuriselleripyree ja pieni nyytti Vihreitä Asioita käärittynä siihen ihteensä. Heppa olikin melko mielenkiintoinen tuttavuus, en ole aiemmin tätä makkarantäytettä näin perus-muodossaan maistanutkaan. Sisäfilekin oli maultaan yllättävän voimakas, voin vain kuvitella miltä joku konin niska sitten maistuisi... Vaan hyväähän se siis oli, mikä ei kyllä Kielon tuntien ollut mikään kovin suuri ihme.

Masikin on oppinut juomaan, tosin nykyään on noi tuttipullotkin historiaa, todettiin nokkamukit paremmaksi vaihtoehdoksi. Ihme töppösormi on tuo poika.

Niitä synttäreitähän tietenkin lisää, tässä ollaan Liisan juhlissa. Hienosti oli plaseerattu ihan omakätisesti jokainen vieras paikoilleen.

Päivänsankarilla tuntui riittävän lystiä.

Herra Kirkkoherra uuden, hieman minimalistisemman sisustuksensa keskellä.

Ja koska on Maaliskuu, otan kuvia tuluppaaneista.

Juujuu, myöskin ensikuussa otan kuvia tuluppaaneista.

Ihmeellinen asia on pinnan struktuuri. Tulee valo muuten melkolailla niin sivusta kuin on mahdollista ilman että on varjon puolella. Tuo tähti on parin millin korkuinen. Ja seinäkin on ihan vaan maalattu, ei ole mitään rappauksia... :D

Yhdet häät ja syntymäpäivät

Viime viikonloppuna oli häät. Joita on muuten odoteltukin jo. Vaan niinhän ne sanoo että hätäilemällä ei tule kuin... no niin.

Tässä nyt alkumaistiaisia, nämähän on tuolle henkilökohtaisella pikkukameralla siis kuvattuja, varsinaisia ison kameran kuvia ei ole ehditty vielä aloitellakaan... 

Kimppu. Löytyihän se sit.

Kaaso ja Morsian. Kirsi on niin tehokas että oli ihan ilo seurailla. 

Armas Vaimoni. Kyllä mie siitäkin kuvia otan.

Pöytäkoristeet pitivät sisällään lämpöä ja Coelhoa. 

Kun Sulhanen häviää niin Morsian tanssii ilman.

Jaa missä sää oot? 

Sulhanen ja Bestman. Boolimaljalla, aijai. Taisi olla illan eka lasi tässä vaiheessa vasta. Kello oli jo kuitenkin vaikka kuinka paljon.

Puitteet oli komiat kyllä, jos olisin golfiin taipuvainen niin kelpaisi kyllä kerhoksi.

Kirsi se unohteli kenkiään pitkin ja poikin. Näin niille käy kuule, internettiin joutuvat. 

 Kyllä niistä omistakin on otettava kuva, vaan kummat on minun?

Dagen Efter, tällä kertaa oma syntymäpäivä. Tässä Långvikin aamiainen. Muuten passeli, vaan nakit oli vähän kuivakkaita. Ihana pekoni tosin, ja tuo etualan etikkasipuli se vaan on herkkua. Vertaa muuten edellisen postin ekan kuvan lisukkeeseen...

Aamiaismaisemat. Ihan kiva. 

Ja hei, jos Wellness-osaston lilluttelut kuuluu huoneen hintaan niin en minä sano ei. Oli poreet ja höyryt ja infrat ja Amazonsuihkut ja mitä vielä. 

Niin, pörröiset tohvelit. Jotka sai mukaan. Don't mind if I do.

Aika kuluu

Niin se aika tosiaan vai kuluu. Edellisestä päivityksestä taas puolitoista kuukautta. 

Aika kiireiset puolitoista kuukautta muuten, niihin on mahtunut vaikka ja mitä.

Kiinnostaako? No hei okei, lähetään katteleen.

Ihan alkuunsa tuli käytyä Jyväskylässäkin. Tammikuun lopulla, silloin ilkesi vielä ajaa autolla. Kun oli se pakoputki siellä Keravan ja Järvenpään välillä motarin laidalla jossain. 

No niinniin, nyt on pahemmanlainen Jyväskyläbongaus. Ehkä jo liiankin paha? 

Vinkki: melkein selän takaa löytyy jalkapallokentän kokoinen. Vaan mikä? 

Paluu Jyväskylästä, ja melkein suoriltaan Liperiin makkaranpaistoon. Perinteinen hangelle tehty risunuotio. Oli lystiä seurailla miten se upposi samalla kun aurinkokin. 

Helmikuun alku oli aika nopsaa aikaa, ehdin olla työttömänäkin jokusen päivän siinä. Uusi omppukin löysi tiensä meille asti.  

Unohtamatta perinteisiä viihdykkeitä, aamutuimainen kahvikuppi ikkunalaudalla, mukava sohva ja kirja sekä musiikki. Siihen kun vielä rauhan yhdistää niin aikalailla hyvin on kohdillaan asiat... 

Hirmupakkasillakin on käytävä ulkona, tosin harvemmin tällä porukalla perinteisiä iltalenkkejä tulee harrastettua. Kesällä sitten taas. Tässä kuitenkin sitä rannan toistapuolta.  

Masin ekat synttäritkin ehti olla. Tässä Itse Päivänsankari askartelee kakunkoristeita. Juu, meni syömisen puolelle. Tai oikeastaan sotkemisen. Kumminsa sentään säästi pahemmilta sotkuilta. 

Olen täysin vakuuttunut siitä että miun Mikael on maailman paras vajaa kuusivuotias pikkujätkä. Joku voi olla eri mieltä asiasta. Minä en.

Niin siis ei se ole vajaa, vaan melkein kuusi. 

Ipe askarteli Masille kakun. Oli muuten hieno, tässä vain yksityiskohta.  

Hmm. No irtoaahan siitä sävyjäkin näköjään, Panasonicista.

Lisää kuvia seuraavaan postiin, Bloggeri taas jotain sotkee. No onpa ihmeellistä joo.