Pläjäys!

Joskus on vain laitettava monta kuvaa. 

Tämä nyt liittyy siihen että pakko on lopettaa haikailu ja alkaa perkele pikkuhiljaa tykkäämään vehkeistä mitä jo omistaa. Vaikka miten ärsyttäisi.

Vaan toimiihan se tuo D200+35mm-kombo tällaisessa "pakottomassa" kuvaamisessakin jotenkuten. Tää on nyt ihan uus termi, minkä keksin tuossa ihanihan justiinsa aiemmin, eli olen huomaavinani että kuvaamiseni jakaantuu tasaisesti kahtia, koti-olosuhteissa.

"Pakollinen" ja "Pakoton" kuvaaminen.

Pakollinen kuvaaminen käsittää ne juhlat, tapahtumat jne. Periaatteessa tähän sisältyy myös matkailu, mutta sen olen onnistunut jo aikoja sitten nitkauttamaan pakottomaan kuvaamiseen, eli en jaksa vaan ottaa paineita siitä. Siksipä reissaankin sillä pikkusetillä mieluiten.

Pakoton kuvaaminen taas on juuri tätä, että roudataan sitä kameraa vaan mukana. Hankaloittavia tekijöitä tälle on selkeästi väärän muotoinen tai väärän tuntuinen kamera (D200), sekä jossain määrin myös kameralaukku ja olkahihna kamerassa.
Niitä ei vaan tule otettua niitä kuvia jos kamera on laukussa. Se on jotenkin kummallisen iso kynnys kaivaa se kamera sieltä kassista pois, olenko sitten vaan niin laiska kuvaaja. Samoin on tuon olkahihnan kanssa, monesti kävelen lenkkini kamera olkapäällä ottamatta kuvan kuvaa. Sen sijaan kun kieputtaa sen hihnan ranteen ympäri (tai käyttää rannelenkkiä, kuten aikoinaan tein Leican kanssa pitkään kunnes alkoi pelottaa että hihnan kiinnike lähtee kamerasta irti...) ja pitää kameraa kokoajan kädessä niin niitä kuvia näkeekin ihan erilailla.
Samoin on kanssa se että kun lähtee, niin monesti huomaa että on otettava se kymmenkunta kuvaa vähintään ennen kuin "kone" lähtee käyntiin.

Reissun päällähän asia on sitten tyystin eri, kai nämä nahkean tutut kulmat vaan ei aiheuta sitä haltioitumista ympäristöstään. Ja sen pakottaminen on melkoisen hankalaa.

Jännittää oikein, miten käy Jyväskylässä seuraavan kerran, sen verran pitkään on jo oltu poissa että näkeekö sitä taas erilaillaviisiin. Viimeksihän tästä blogahdinkin muistaakseni jo, ja tuntuisi että siihen suuntaan ollaan menossa kyllä. Mikä on tavallaan surullista, mutta tavallaan ihanaakin.

Vaan nytpä se on alettava siivoamaan keittiötä. Tässä on aikaa mennyt kamalasti jo eikä ainoatakaan Mattiaksen kuvaa ole blogiin asti livahtanut. Korjataanpa virhe ja erhe just nyt.

Kyllä se vaan ajan vie, ja loput ajasta on mennyt P&M Imagen hommeleihin, muutama kirjaprojekti ja yksi CD-kansi on tulessa. Onneksi se yksi iso kirja-asia saatiin jo niskasta pois. Huoh.