Siinähän sitä on, Lääkettä Perheelle. Jo toista (2.!) kertaa elämässäni on minulla kädessä lääkärin kirjoittama sairaslomalappu. Näin sitä vanhetaan. Verikokeeseenkin jouduin taas, eli nyt jo kolme (3!) kertaa on tikattu minnuu, ja nielusta ottivat näytteen semmoisella tikulla, se olikin taas uusi kokemus.
Ja kas vain, siellähän se Streptokokki A luurasi, joten penisilliiniä koneeseen (eka kerta 20 vuoteen tämäkin!) ja kotiin pötköttämään. 800mg ibuprofeenia ja 1000mg parasetamolia tuntui purevan kuumeeseen ja kipuun. Kyllä minäkin niitä lääkkeitä näköjään osaan syödä kun sille tarvis on.
Seuraavana aamuna Armas Vaimo valitti kurkkuaan, ja samantien tohtorille. Samat kuviot, samat lääkkeet, tosin Arvauskeskuksesta ei kirjoitettu kipulääkereseptiä, miulle Suinuusta (paikallinen yksityinen terveyasema) kirjoitettiin.
Ja tänä aamuna, eli vielä seuraavana aamuna käytiin Mikaelin kanssa tohtorilla ja kappasvaan miten yllättävää että siellähän se Kokki luurasi kanssa. Onneksi ei tuo poika mitenkään erityisen kipeä ole, mutta parempi se pöpö sieltä on tappaa.
Hauskasti sama V-Pen on koko jengillä, tosin Mikaelilla tuommosen nestemäisenä. Ei muuten haise samalta kuin pikkupoikana tää muistaakseni löyhkäsi. Urea sen sijaan haiskahtaa just tasan samalta. Ihme homma.
Eli Angiinahan tässä on kyseessä. No, huomenna kai töihin kokeilemaan että miten jaksaa olla. Luultavasti ihan normaalisti. Eipä siellä riemusta hypellä tavallisinakaan päivinä.
Mutta sitten mukavempiin juttuihin, eli lisäystä allekirjoittaneen leluhyllyyn, kas näin:
Siis Olympuksen OM-2n ja 50mm, reilun neljäkymppiä eBaystä. Tarkoitus olla tän kesän "goanywhere"-kamera, eli siis semmonen mikä on pieni ja halpa, ja kokonaan ikioma. ja ihan kivasti Möykky sen jo kirjahyllystä onnistuikin pudottamaan, eipähän tarvii enää miettiä että laittaako siihen sen UV-suojan tai linssinsuojuksen takaisin, sen verran meni suodinkierre lommolle... Mutta tuntuu se vielä toimivan. Töissä on myynnissä sopivasti päiväyksen menettänyttä Agfaa viiden rullan paketeissa, niitä ehkä jokusen kotiin kaveriksi tuolle. Siinähän saa roikkua mukana, varsinkin kunhan saan ainehdittua sen uuden hihnan tuohon. Joku mamselli siihen on CANONIN hihnan vaihtanut, hittovie, ihmettelin kun ihottumaa oli niskassa. Sitähän se vaan olikin.
Toi toinen hirviöhän sitten ei varsinaisesti kai oma-OMA ole, eli Firmalta alaspäin periytynyt D200nen ja 17-55mm f:2.8.
Tämähän luonnollisesti tarkoittaa sitä että vanha kunnon D70S ja 18-70mm jää lomalle. Jos joku tuommoista tarvitsee niin myytävänä on. Kai.
Ja tässähän se syy tuohon toiseen onkin, eli:
Petter ja Nikon D3 ja miun Gitzo ja Riitta Rönkkö-näyttely Joensuun Taidemuseossa. Kamerassa kiinni tuossa tosin myös miun 35nen, kun kameran kanssa tilattu 14-24mm f:2.8N on huollossa (kyllä, tarkennus uupui muutaman kymmenen kuvan jälkeen!) ja uus 60mm Micro-Nikkori ei ole vielä tullut.
Mutta on siinä melkoinen laite. Eikä se laajiskaan mitenkään kamalan huonolta tuntunut, sen hetken kun toimi...
Tai eihän tossa rajatussa versiossa muuten sitä Gitzoa näykään, pelkästään toi hervoton Manfroton Kuula.
Noni, nyt meen lukemaan Pojalle iltasadun ja päästän Vaimon tähän koneelle Skypeilemään Martta-serkun kanssa Ranskaan, Pariisiin. Lucky bastard, sanon mie. Terveisiä tätäkin kautta siulle Masa-Makkara!
5 comments:
Paranteluja.
Onko tuo D3 yhtä kova herkistelemään kuin sanovat? :)
Ei ollut pahan hintainen Olympus. On ne vaan näppärän kokoisia verrattuna moderneihin digihirviöihin. Minkä takia "ammattimaisen" järjestelmäkameran pitää olla niin julmetun iso? Onko ammattilaisilla isommat kädet kuin amatööreillä?
Niin ja toi Kakssatanen on vielä suht pieni, verrattuna tohon D3seen tai Canonin Ykkösiin. Ennenvanhaan oli 6x7-filkkarungotkin pienempiä kuin nää nykyset digihirmut.
Mutta on se vaan kuulkaa niin että eihän tommosta suorituskykyä ole ennen nähty, ei Nikonilla eikä Canonillakaan. Jos maltaa olla kääntämättä sinne ISO12600-asentoon sitä niin ei ole juurikaan väliä miten kuvailee. Ja sen jälkeenkin kuva on vielä iiihan asiallista. Ihan silmitön laite. Kunhan saadaan se kakkula takasin niin olis tarkotus hiukan lähteä rokettirollia kokeilemaan vuosien tauon jälkeen tolla. Sillon oli kova sana ISO 800 värinega. Saas nähdä miltä tuntuu himmentää kun bändejä kuvailee.
12800 ISOa siis meinasin tietenkin.
Ootpas ollu hissunkissun viime aikoina, mitä blogittamista tää ny on? No joo, paraskin puhumaan kun omasta viimesimmästä merkinnästä on 1½ vuotta..
Ite en oo oikein noille isommille digeille lämmenny. Mahottomia jöötejä, toista se on tällä sirolla Penan *ist Deellä, tähän ku pistää vielä pannarin nokalle niin muuttuu melkein näkymättömäks. Eikä tää Epsonikaan iso oo vaikka minkä lasin ruuvais kiinni.
Isommilla kameroilla se kuvaaminen on jotenkin erilaista..
Post a Comment