Hengissä!

No niin, eli hengissä ollaan, moodina tosin "Väsynyt mutta onnellinen". Tai ei oikeastaan enää edes matkan tähden väsynyt, vaan nyt jo töiden.

Eli viime perjantaina, eli Juhannusaattona oltiin aamu-yhdeksän aikaan kotona. Oli kuulkaa hauska ajomatka kotiin aamulla. Ei väsyttänyt tai mitään lainkaan, uskokaa pois... Öh.
Lomakuvat on kehitetty ja skannattu, eli yhdeksän rullaa mustavalkoista ja seittemän rullaa väriä, kahdella eri kameralla. On niitä kai riittävästi. Oudosti kuitenkin vielä tuntuu että yksi mv-rulla olisi jossain paikassa X. Hmm.

Tästä eteenpäin alkaa siis matkablogi, tosin hieman jälkijättöisesti. Eli tarkoituksena olisi laittaa postaus per päivä, korrespoiden (ei se taida kyllä olla edes mikään sana...) matkan päiviin. Miulla kun on tässä Ompussa paikan päällä kirjoitettuja muistiinpanoja jonkin verran tallessa, ja vielä todennäköisesti suoraan Bloggeriin laitettavassa formaatissa, tosin ei ihan loppuun asti kirjoitettuina vielä, niin ei pitäisi olla mitenkään ylitsepääsemätön homma. 

Tarkoitus on siis muutenkin kerätä tunnelmia kasaan vähäsen, mahdollisesti tehdä pienet muistokirjatkin, ainakin ittellemme, mutta saahan noita muutkin matkalla olleet, jos haluavat. Niin siis siihen kirjaan olis kiva kirjoittaa enempikin. 

Viime reissustahan tein Vaimolle joululahjaksi toissavuonna semmosen kuvakirjan, joka tosin ei painojäljetlään huimannut, mutta on muuten kyllä ihan tosi hauska juttu. Nyt tuolta Applen kautta saa iPhotosta tehtyä suoraan kirjoja, se yksi minkä näin oli ainakin ihan aivan asiallisesti tehty. Saas nähdä. 

Eli tuossa maistiaista, siis Minä, Möykky, loistavaksi kaveriksi osoittautunut Kameralaukku, ja Huihai Accentti, jonka seikkailuista hellässä ohjastuksessani saatte kuulla hieman myöhemmin... Se lommo ei ole muuten minun tekemäni, vaikka vähän koristelinkin sitä myöhemmin. 

Aijuu, laitetaas tääkin vielä Ernan iloksi. Aika läheltä liippaa, jokohan tuon takia kannattaisi muuttaa? Paikkaa tai nimeä? Tai no ehkei.

Loma.

Tuossa on minun jalkani huomisen jälkeen. Paikka on Kreeta, Hania, ja Nea Choran kaupunginosa. Tuo on vuodelta 2004, kun ei kamerat vielä tuonne etuaikaan osaa mennä.

Eli huomenna, jos Luoja suo, käy matkamme aamupäivästä Seutulan lentoasemaa kohti, pysähdymme Heinolan Tähtihovissa keräämässä sotajoukot ja jatkamme karavaaninomaisesti matkaamme siitä.
Lento lähtee 18.55, perillä 22.45, eli ihan ei huomenna varmaan ehdi ottaa jalatvedessä kuvaa vielä. Mutta first thing in the morning sitten perjantaina kylläkin.

Läppäri lähtee mukaan, ilmaisten (tai halpojen) wlanien kohdilta päivittelyä. Hotellissakin kuulemma nettipiste löytyy, saas nähdä miten pelaa. Digikameraa en ota, kun matkaseurassa on niitä enemmän kuin tarpeeksi. Leica ja Myykakkkonen, 200 ja 400sta Fuji Superiaa ja oikeaksi filmeiksi on pussillinen FP4sta ja PanFää. No on siellä pari HP5takin, mutten usko niitä tarvitsevani, viimeksi oli ihan liian rivakkaa tavaraa nelisatanen.

Eli kuvia ei välttämättä en route tule, mutta eihän siitä koskaan tiedä.

Adios, ja sama kreikaksi!

Aforismi? Täällä?

"Tupakointi ei ole terveellistä, mutta se on erittäin mielenterveellistä."
- Janski, sikaritalo.fi

Pätee moneen muuhunkin epäterveelliseen asiaan.

Olispa sunnuntai.

Ah. Pikku Toscano ja kahvi. Jo vain maistuisi.

Aijuuniin, ruokaa ajatuksille.
Julistan täten Maan Parhaaksi "Valokuvaus"blogiksi tämän:
http://haisaappaat.net/blog/

Miettikääpä sitä.

Talven muisto

... on onneksi muisto vain. Ajattelin laittaa tähän kesäloman uhkaavan lähestymisen kunniaksi vähemmän kesäisen kuvan.

Kamerat on ladattu, laukut melkein pakattu (henkisesti ainakin) lomareissua varten. Eli sinne Kreetalle, ensin pieni alkuverryttely Jyväskylä-Nurmes-Jyväskylä Pikku Annan synttäreille tosin. Sinne otankin Leican ja värifilkkaa ja neulanreikäkameran. Vielä kun muistaisi nuo kasetit ladata, otin erikseen vielä mukaankin ne.

Aijuu, ISO hymiö sille raukalle joka tuon bongaa, eli Mistä Jyväskylästä tämä on? Laajennetulta keskusta-alueelta löytyy tämäkin, eri suunnasta tosin kuin edellinen paha seinäritiläknoppi.

Kuulen huutoa

Huudosta päätellen JJK voitti justiinsa TPSin tuossa Harjun kentällä.
Jep, se kuuluu tähän tuyöhuoneeseen avonaisesta ikkunasta. Kuului myös Puistokadun puistoon.

Oispas ollu hauska olla itekin.
Mutta ei, meillä firmassa sponsoroidaan ennemmin pesäpalloa. Perkele.

Vanki kotonani

Olen vanki omassa kodissani.

Ikkunat vain ilkkuvat minulle kevätyön valoisuudessaan.

Se tuossa Pojassa on paha puoli. Se kun menee kahdeksalta nukkumaan, niin sen jälkeen ei oikein voi lähteä ulos, kun pitäisi mennä sitten yksin, ja aina sitä tekemistä Vaimon kanssa on kuitenkin. Telkkaria ja paskartelua ja muuta olemista. Ei siinä ehdi itekseen oikein mitään tehdä.

Ja kun meillä tämä nukkumajärjestyskin on mitä on, tarkoittaa se sitä että sitten kun Vaimo käy nukkumaan, jos minua ei vielä nukuta, on toimintamahdollisuudet joko mennä pakolla nukkumaan kanssa tai asentua työhuoneeseen koneelle tai kirjaa lukemaan.

Tänään ei nuo vaihtoehot käyneet.

Kun tuolla ulkona on tuommoista. Kirkas, tumma taivas, aurinko melkein paistaa. Puut pihassa huojuvat vähäsen, taitaa tuulla. Enpä tiedä siitäkään. Linnut kai laulaa vielä vähäsen, autot humisee ja jostain kuuluu ihmisten huutoja. Juttelua. Riitelyä. Naapurin tupakan tuoksu, autojen pakokaasut. Se kliseinen päivän jälkeen jäähtyvä asfaltti.
Tai niin ainakin muistelisin toissakesältä. Vai oliko se sitä edelliseltä. Sitä unohtaa.

Olisin halunnut istua parvekkeella katselemassa. Ei pitkään, hetki vain. Piippuakin pyörittelin sormissa, olisihan sitä pesällisen siinä tuijotellut.
Vaan ei, ei onnistunut se.

Mikähän minussa on vialla? Minähän täällä asun kanssa, miksi se on taas taivuttava takaviistoon kahden muun ihmisen takia? Joko se taas alkaa?

No kai tässä tihnehtimisessä on omat hyvätkin puolensa. Sain asennettua Soikon tähän vehkeeseen, nyt ei tarvitse tavailla kaikkia tekstejä moneen kertaan typonmetsästyksessä.

Ja ainiin on mainostettava vielä tämän erinomaisuutta, ostin tuommoisen piuhan millä tämän saa tuohon meidän telkkariin kiinni. Ja sitten kun mukana tulee Frontrow-softa ja Apple-kaukosäädin, kyllähän sen arvaa. Johto koneeseen kiinni, perse sohvalle ja kaukosäätimen napista videot telkkariin, nätillä käyttöliittymällä ja täysin ongelmitta. On tämä hienoa.

Nyt se lankaton netti vielä niin johan passaa. Ja jospa firma avustaisi sen ulkoisen kiintolevyn, ei nyt olis varaa, mutta tarvetta ois sitäkin enemmän.

Kaivelin kuvankin tähän. Viime vuodelta, heinäkuulta. Kiva täytekuva.

Nyt se tuo kello on jo yli kaksi, ehkä tästä kohta joutaa unille. Ehkä. Kohta.
Harmittaa jotenkin vaan niin paljon kun menee kesä ohi. Ainakin se tuntuu siltä. Ajattelin että sitten kun on yö lyhimmillään niin pitäisin semmoisen taivaankatseluillan, istuisi ulkosalla ja tappaisi hyttysiä. Sikarin ehkä polttaisi.
Mutta tajusin ettei siinä ole mitään järkeä. Siinä sitä istuisi ja ihastelisi että "On se hienoa ja kaunista ja niin edes päin", ja yhtäkkiä tajuaa että "Jaahas, tämähän on alamäkeä tästä lähtien. Yö alkaa pidentymään ja päivät synkkenemään. Ne parhaat ajat on jo mennyt ohi tästäkin kesästä."
Kuka helvetti semmoista nyt sitten viitsii juhlia? Eipä juuri kukaan, minä ainakaan.

Tai no juhliihan tuota mittumaaria esim. Stonehengessä melkoinen joukko aina.

Mutta antaa nyt olla. Tajusin kyllä juuri että taidetaankin olla Kreetan auringon alla justiinsa tuolloin, eli se siitä ideasta muutenkin.
Ehkä tässä alkaa loma tehdäkin jo hyvää. Jos yhden lauantain sais olla rauhassa, se olisikin jo kolman (!) tänä vuonna kun en ole töissä. Hihhei.