Hih

:D

Joo-o. Äitihän (Mun Oma, ei Sun Äitis) sen sitten ratkaisi, tuon kuva-arvoituksen siis. Joten tuossa se hymiö.

Muita uutisia:
Armas Vaimoni osti minulle joululahjaksi Playstation2sen. Joy! Ja kolme peliä ja kaksi muistikorttia ja S-videokaapelin!

Ei mulla oikein muuta annettavaa tänään tunnu olevan, pieni karpalokin on, Appiukon kanssa istuttiin Jazz Barissa oikein pitemmän kaavan mukaan ja savuttiin ja puhuttiin ja juotiin ja kuunneltiin erinomaista soitantaa. Kiitos Konsalaisille vaan.
Mutta Elämä taitaa voittaa taas. Hyvä niin.

Onnea vaan!

Fotomik-blogi siis täyttää tänään

1 vuotta!
Onnea kovasti vaan.

Hassua, nyt just tajusin että sehän olikin eilen.

Nojoo.

Tyhjyys

Kappas, uusi tilaaja!

81. Tyhjä kohta
12.11.2006

Sen kunniaksi kuten aina laitetaan kuva. Siinäpä sitä mysteeriä taas pitkästä aikaa, miettikääpä tuota. Paikan tunnistuksesta iso hymiö.

Ja ei, sitä ei ole käsitelty. Ei poistettu mitään. Tuommoinen se oli.

Tänään sitten James Bondi, ja sen jälkeen Kissanviiksiin pihville. Poika yökylään mummolla että saa isi ja äiti viettää sitä laatuaikaa. Hih.

Ja huomenna on Blogin yksi-vuotis-synttärit! Jee!

Hiljaisia omakuvia

85. Hiljaisuus - Juhla
19.11.2006

Tuo nyt on paras kuva minusta, ehkä, ikinä.
Jos ei lasketa mukaan tätä:

26.4.2005

Back to basics

Eli palataanpa neulanreikiin taas vaihteeksi.

Nyt on kehitelty ja skannailtu minkä on sairastamiselta ehditty, ja jotain näytettävää taas olisi.


Laitetaan tähän tämmöinen helppo väliin. Minähän se siinä olen, melkein kokonaan. Oikea kylki vähän kajastaa läpi, liekö nälkä ollut kuvatessa?

Muita juttuja sen verran että odotettu filmilähetykseni saapui, nyt kutsuu taas studio, alkaa ulkokuvat olla otettu vähäksi aikaa.

Eli tervetuloa vaan kuvattavaksi "Hiljaisuus"-sarjaan. Aloitan tän kierroksen itelläni, teen muutaman kokeilun tässä ehkä toivottavasti huomenna. Kattotaan.

Vapaaehtoisia malleja otetaan vastaan. Kaikille avoinna. Päivän varoitusajalla kuvaan. Toimitus kestää kymmenisen minuuttia kaikkineen.

Lasten mehuhetki

"Lasten Mehuhetki"-biisi tuli radiosta justiinsa, ja tajusin ettei blogissani ole ollut tarpeeksi "Söpötpikkulapset"kontenttia. Asia korjaantunee näin.

Kuka käski syödä liikaa täytekakkua
Ja kaataa toisten lasten niskaan kylmää mehua?
Siitä joutuu paholaisen pannuun paistumaan
Maailmassa ei säästy enää viattominkaan

-T . Nurmio

Kyllä on viisas Isi. Hemmetti, vaippa päässä!

Yök

Terrrrrvvettuloa makumatkalle maailman pahimpien viinojen pariin.

Tämän kertainen seikkailumme alkaa tästä. Kotoisalta viinakaapilta.

Mikäs se siellä ns. Hyvien Viinojen seassa köllöttelee? No Annikan Thaimaasta tuoma "viski"pullohan se. Kesällä tuon jo sain, mutten ole sitä aiemmin uskaltanut avata. Tänään on mieli terästetty ja keskittyminen vedetty zenmäiselle kireydelle. Plus että vituttaa ihan sairaasti.

Ei muutakuin pullo hyllystä ja päättäväisin askelin eteenpäin. Hop ja Hep!

Siltä se näyttää. Tuli mieleen että "Mistäs helvetistä minä tiedän onko tämän edes tarkoitus olla viskiä?" Enhän minä tiedäkään. Mutta kun kerrottiin.

Kovin paljoa tämä ei (toivottavasti) ole maksanut. Mekong-joen vettä? Pikainen Googletus kertoo että 1€=n. 47 bahtia. Tässä vaiheessa olisi pitänyt kellojen jo soida.

Viimeinen portti ennen viinanhöyryisiä helvetinsyövereitä. Rips ja raps, ja helvetin tiukka korkki auki näin.

Toi on ihan kivan näköinen toi veroleima, kenties parasta koko pullossa?
Ja sitten eikun lasia alle.

Huomaa erityisesti optimistisen pieni vesilasi. Järkevä mies olisi ottanut litran tuopin, mielellään desinfiontiainella täytettynä.

Juoma maistuu... pahalle.
No ei, ei pelkästään pahalle, vaan pahantahtoiselle. Miksi joku menisi tällaista tekemään, viattomille länkkärituristeille? Miksi, ellei olisi paha ihminen. Kamala ihminen, sosiopaattien kuningasluokkaa? Jos Charles Manson olisi tarjonnut Sharon Tatelle viinaa ennen iltaleikkejään, se olisi ollut tätä. Että "Lällällää, enpäs pelkästään tapa sinua, vaan tapan sinut helvetin paha maku suussasi."

Eikä se maistu edes viskille. Tai millekään muulle värilliselle viinalle. Jos silmät kiinni olisin tätä juonut niin olisin voinut vannoa että se on vaalean vihreää. Maku muistuttaa etäisesti votkaa, jossa päällekäyvimpänä mausteena on heinä. Ehkä juuri Mekongissa lillunut kaisla.
Jotenkin likainen maku. Tuoksuu hieman petroolille. Ja sille heinälle.
Jälkimaku ja haju joka jää hengitykseen muistuttaa ummehtunutta pakastinta, johon on vuotanut pohjalle vähän mehua.
Alkoholia tässä sen sijaan saattaa olla reilunlaisesti. Tällä saisikin varmaan molemmat sekaisin, pään ja vatsan. Tuplaviinaa siis?

On ihan kuin koko itäisen pallonpuoliskon pahantahtoisuus länsimaalaista elämäntyyliä vastaan olisi tungettu tähän pulloon ja kaadettu viinaa päälle.

Onhan sitä pahoja viinoja ennenkin maistettu, parhaana esimerkkinä appiukon kellarissa majaileva valkosipulivodkapullo, joka on järkyttävää sekin, tosin hieman erilailla. Siinä sentään on ihan tietoisesti lähdetty tekemään kamaluuksia ihan kelpo viinalle.

Tämä sen sijaan, se on kuin tv-lupatarkastaja hyvännäköisen tytön kuorissa. Sisään päästettyäsi tajuat että "Ei perkele, tv-lupatarkastaja", ja jälkimakuna se nätti tyttökin vielä sanoo "Haluaisitko keskustella Jeesuksesta? Ota tästä Herätkää!-lehti". Tämä kun antaa ymmärtää olevansa VISKIÄ.

Että Annika ja Jarkko, tervetuloa ryyppämään meille. Minä tarjoan. Ja voin olla kuskina koko illan.

Tekemistä kahvitunnille.

Musameemi, jee! Eli mp3-soitin randomille, ja biisien nimiä vastauksiksi. Ei huijata!
Via Tapahtumahorisontti

1. Put your music player on shuffle.
2. Press forward for each question.
3. Use the song title as the answer to the question even if it doesn’t make sense.

Will it be ok? Passenger - Deftones
How are you feeling today? Deadweight on Velveteen - Jose Gonzales
How do your friends see you? Flaphead - Aphex Twin
Will you get married? Didgeridoo - Aphex Twin
What is your best friend’s theme song? World full of nothing - Depeche Mode
What is the story of your life? Crosses - Jose Gonzales
What was high school like? Mene ja tiedä - Mokoma
How can you get ahead in life? Change (in the house of flies) - Deftones
What is the best thing about your friends? Digital bath - Aphex Twin
What is today going to be like? Tiger - Tolonen Jukka
What is in store for this weekend? Vainottu - Mokoma
What song describes you? Remain - Jose Gonzales
To describe your grandparents? Litany - Arvo Pärt
How is your life going? Street Carp - Deftones
What song will they play at your funeral? Die on a rope (!) - Distillers
How does the world see you? Windermere Avenue - Jukka Tolonen
Will you have a happy life? Hints - Jose Gonzales
What do your friends really think of you? Beat you heart out - Distillers
Do people secretly lust after you? Polynomial-C - Aphex Twin
How can I make myself happy? Silmäterä - Mokoma
What should you do with your life? Feiticeira - Deftones
Will you ever have children? Tämä Puoli - Mokoma

No hoh. Olihan siellä muutama aika mojova osuma, Hautajaislauluun Die on a rope (no toivottavasti ei!), kavereiden todellinen mielipide, ens viikonloppu näyttää aika pahalta ja Annikan Tyhjän Täysi Maailma... Eikä tuo ristejä sisältävä loppuelämäkään kovin miellyttävältä kuulosta. Paitsi jos luostariin olisin menossa.

Näin jälkikäteen olisin poistanut nuo Aphex Twinit kun on niin kehoja noiden nimet aina. No, ei saanut viilata soitinta joten tuommoinen oli se.

Saa jatkaa, kaikki perinteiset uhrit huomiohuomio.

Hiljaisuus - Erna

50. Hiljaisuus - Erna Oikea
15.10.2006

51. Hiljaisuus - Erna Vasen
15.10.2006

Niin näitähän olikin jo kyselty. No tässä ois sitten.

En tiedä mikä mua näissä viehättää. On hauska ajatella että tuo Hiljaisuuden konsepti tuo esille jotain mitä ei "tavallisella" kuvalla saa kiinni. Jotain syvempää ihmisestä.

Niinkuin Ernakin tässä, kovin on alakuloisen näköinen. Onko se joku perusvire ihmisessä?
Tässä tapauksessa taisi tosin olla, kuten Erna itse sanoi, vaan krapula.

Toivottavasti ei ole esipuhetta tämä Hiljaisuus, nyt nimittäin tämän kirjoittamisen jälkeen ajelen varmuuskopion tästä blogista ja siirrän itseni sinne paljon puhutun Betan puolelle. Kai.
Wish me luck.

Ainiin, eilen kehittelin kaikki 22 kuvaa, katotaan mitä niistä tulee. Pikaisella ensivilkaisulla ainakin pari näytti oikein hyvältä, tuolla ne nyt vielä kuivuilevat varmaan.

Nyt on kiiiiiirrrreeee

56. Kuollut ja elävä
22.10.2006

Tuo nyt on niin mitäänsanomaton kuva kuitenkin että sopii mainiosti täytekuvaksi tähän kiirpostaukseen. Hop!

Ihan pikaisesti raportoin olevani vastoin yleistä käsitystä, siltikin elossa. Viikon verran menty jo lujaa, ja vielä jatkuu.

Viikonloppuna Itä-Suomessa kuvatut massiiviset 22 kuvaa (neulanreikiä, hyvät ihmiset!)+ 1 kinofilmi odottavat kehitystään, ja niin odotatte tekin.

Lauantaina polteltiin appiukon kanssa Romeo y Julietat pannuhuoneessa kun oli ulkona niin hemmetin kylmä. Sehän olikin hyvä paikka sauhuta, palaamme varmasti asialle.

Nyt työhön, mutta ensin hammasharjan ostoon. Haircuttiakin vähäsen siihen loppuun, noin!

Partagas Serie D no. 4

Sen kunniaksi että olin tämän viikon ns. matkaleskenä (eli perhe Pohjois-Karjalassa ja minä Jyskylässä), päätin ottaa sikarihetken oikein viimeisen päälle.
Siispä takki niskaan ja sikari ja lukemista ja kamera laukkuun ja nokka kohti Jyväskylän parasta ravintolaa kohti. Siis Hotelli Yöpuun ravintola Pöllöwaarin Aulabaaria.

Aiemmin hääpäivänä kävimme syömässä tuolla, ja huomasin ilokseni, että paikassa ymmärretään sikarinpolttoa. Monesti ei tässä kaupungissa edes saa sikarituhkista vaikka kuinka itkisi. Tuolla tulee pöytään kun leikkurin ehtii taskusta kaivaa esille.

Miljöökin on kohdallaan, muhkeat nojatuolit ja hämärä valaistus, miellyttävää (vaan ei loistavaa, minus siitä) taustamusiikkia, joka ei tosin häiritsekään.

Eivät vaan tajunneet viedä tavallista tuhkista pois. No eipä tuo haitannut oloa. Siinä kuitenkin homman lähtökohta, eli sikari.
Katsotaanpa vähän läähempää.


Mmmm... Partagas. Kylmä tuoksu (jota on kuulkaa odotuksen aikana haisteltu useamman kerran) on todella lupaava. Kipakka, voimakas tuoksu, melkein aivastukseen saakka menevä pippurisuus, tai jokin sellainen. Aivan toista kuin edellinen sikari, Cohiban Esplendidos, joka oli lähinnä vain sikarin tuoksuinen. Hyvän sikarin tosin.
En tälle Alho-Ahlroot(vai ketä ne Optiolaiset nyt oli)-linjalle nyt kyllä lähde, maun kuvailijat saavat tehdä juttunsa itse.
Ei muutakuin leikkuri suhisemaan ja tulta perään. Tai päähän tässä tapauksessa.


Alkukolmannes olikin sitten yhtä ilotulistusta. Pettymysten ilotulitusta.
Väärä juoma kaverina. Pilsner Urquell, kun kerran janotti niin turkasesti, ja teki kamalasti mieli Urkkia. Ei hyvä.
Ja se saatana ei vetänyt. Ei ihan "posket lommolla"-malliin onneksi, mutta aika säälittävät ja mitäänsanomattomat savut. Aika kului viereisien pöytien englantilaisten tyhmiä juttuja kuunnellessa (väittivät ettei Alkosta saa lainkaan kreikkalaisia viinejä. Ja että retsina on pahaa. Idiootit.)
No, ei anneta periksi. Ei vielä ainakaan.

Odottelu palkitaan monesti. Tällä kertaa ei niin tuntunut tapahtuvan. Vaihdoin nesteytyksen tutulle ja turvalliselle port-linjalle, Hardy'sin 10 year old Tawnya siis.
Ihan rauhallisesti piti ottaa tässä välissä, ja jopas jotakin, Iso D alkoi antamaan kuulua itsestään. Siis ei Danny tietenkään, vaan Serie D. Sieltä rupesi ihan oikeastaan yhtäkkiä löytymään sitä isompaa savua. Muhevaa, suun täyttävää, pyöreää savua.
Joka vain parani portin kanssa. Voi luoja miten hyvää.
Tässä vaiheessa siirsin hanuriani syvemmälle tuoliin ja lopsautin näkimet kiinni, silmät siis. Nyt oli aikaa nauttia.

Kunnes yhtäkkiä kuulin oudon rapsauksen. En kiinnittänyt siihen ensin huomiota, mutta sitten huomasin että pöllihän oli haljennut. Käärinlehti tai parikin oli pituussuunnassa halki, tulipesästa vyöhön saakka. Onneksi oli vyö vielä kiinni, olisikohan se rojahtanut loppuun asti auki ilman? Mitä helvettiä. En siinä alkupaniikissa tajunnut ottaa kuvaa, vaan vasta vähän myöhemmin. Tuossa kuvanottovaiheessa sikari oli jo hetken palanut varsin toispuoleisesti.
No, lisää tulta toiselle puolelle, siitä se vähän korjaantui.

Eikä se halkeama kyllä tuostakaan kovin hyvin näy. Onneksi ei haitannut polttelua muuta kuin esteettisellä tasolla.
Kuten seuraavasta kuvasta näkyykin, pölli maistui ihan loppuun asti. Vielä se tuosta lyheni kyllä.
Mutta kuten aika moni muukin asia, tämäkin loppui aikanaan. Ajasta puheen ollen, kuvien exif-tietojen mukaan (jotka oli vielä kesä-ajassa tosin), sikariin meni muutamaa minuuttia vajaa 90 minuuttia. Mikä on oikein mukavasti, tosin ajattelin tämän menevän nopeammin. Liekö sitten tuon repeämän aiheuttama jarruttelu syynä.


Loppukaneettina voisi sanoa että Robusto on koosta parhain, minulle sopivin paketti. Pienemmissä ei ole sitä juhlan tuntua mitä minä sikarilta odotan (kun ei nämä arki-asioita ole tosiaankaan, ja hyvä niin, sanon minä ja vaimoni), isommat (se Esplendidos, huh!) ovat allekirjoittaneen fyysisen pienuuden johdosta hieman naurettavan tuntuisia. Puhumattakaan lompakon pienuudesta.

Partagas Serie D no. 4 tarjosi loppupeleissä sitten juuri sitä mitä odotinkin, paljon jymäkkää makua (sitä UMPPAPPAAta!) ja hyvää tuoksua olematta siltikään liian päällekäyvä.
Ongelmista huolimatta erinomainen pötkylä, näitä pari pahan päivän varalle lisää humidoriin. Tai ehkä se Serie P seuraavaksi. Saas nähdä. Partagaksella joka tapauksessa jatketaan edelleen.

Katastrofin syytä en kyllä keksi. Liekö ollut liian kostea? Foorumilaiset hei, mitä luulette?

Aulabaarista löytyy myös humidori, päällisin puolin hyvin hoidettu sellainen. Hinnastoa en musita tasan tarkkaan, mutta valikoimaa oli vähäsen. Macanudoja, tätä samaa Partagasta, Cohiban Siglo IIsia ja jotain pikkusikareita. Siglo II maksoi tasan 30.00€, eli aika suolaiset on hinnat. OSM, eli omat sikarit mukaan siis jatkossakin.

Pakko on mainita vielä Pöllöwaarin ruokapuolesta, joka siis on, noin fine-dining-mielessä, varmasti Jyväskylän paras. Kiistatta. Palvelua myöten.
Tietenkin jos ei halua muuta kuin hemmetin hyvän pihvin niin sitten Kissanviikset kiilaa ohi. Älkää antako höhlän kissalogon hämätä, se on ollut tuollainen jo 40 vuotta. Mutta ne pihvit... Oih. Kuola valuu jo.

Jääkaapissa on eilisiä lihapiirakoita. Täytyy lämmittää semmoinen.
Aika laiha lohtu.

Surupuku päälle...

... sillä Timo Rautiainen ja Trio Niskalaukaus lopettaa.

No silläviisiin sitten. Olihan se kai jo haisteltavissa, "keikkatauolla" orkesteri ja nokkamies tekee ensin soololevyn ja sitten menee tv-juontajaksi niin... No joo.

Kiitos vaan kuitenkin, komea vetohan se olikin.
Paljon iloa ja muuta tuotti tuokin pumppu.


En tähän nyt viitsi mitään biisinsanoja laittaa, nolottaa jo muutenkin.