Kappas! Kalustopäivitys! Blogi palaa laitejuttuihin hetkeksi!
Niin siinä sitten kävi, että vanha kunnon Nikon D200 palautui pitkästä lainastaan, ja hetken mietinnän jälkeen jatkoikin suoraan matkaansa paikallisen Rajalan tiskille. Vielä siitä sen verran sai että päikseen uuteen pikku-Olympukseen vaihtuikin.
Marraskuussa 2010 on edellinen kamera ostettu, joten on se kai aikakin... Saman hintaluokan kampe oli tuo entinenkin, kolmessa ja puolessa vuodessa väittäisin että on hintansa haukkunut.
Siinäpä siis perhepotretissa vanha ja uusi. GF-1nen pääsee nyt lomille joksikin aikaa, josko sitten vaikka Mikaelille ekaksi "oikeaksi" kameraksi menisi, mene ja tiedä. Soiva pelihän tuo edelleen on, mutta jälleenmyyntiarvoltaan melko vähäinen kai.
Koska Nurmeksessa oli aikaa, otin sitten "Mitä kassista löytyy" -kuvankin uuden. Tosin Kindle tuosta unohtui, se on siellä kanssa aina. Ja kuulokkeet ei erotu kovin hyvin. Ja puhelin jolla kuva on otettu. Mutta siellä on silmäys Mikon sielunelämään nyt tällä kertaa.
Pitihän niitä jäitäkin käydä kuvaamassa kun kerrankin oli innostusta. Samaa satsia on nämä kuin aiemmatkin, mutta aina ne vaan minua kiehtoo.
Jonkun hassun "antiikkiliikkeen" ikkunassa oli vanha valokuva ja onnenkissa. Ihan niinkuin se olisi heiluttanut tuon valokuvan ihmisen muistolle. Onkohan se kuollut?
En oleskellut kun otin kuvan. Kääntyvä näyttökin on uudessa kaverissa.
Onkohan tälle keksittävä nimi? Ehdotuksia otetaan vastaan.
Pääsiäinenkin oli. Akuutti leivän puutos iski, joten Mikko leipoi.
Mukavaa Olympuksessa on myöskin se, että vaikka kamerassa kuvan rajaa vaikka neliöksi, tallentuu koko kennon kuva-ala RAW-tiedostoon, ja on uudelleen rajattavissa myöhemminkin. Tätä ei Panasonicci osannut.
Jonkin verran topakampia tiedostoja tekee Olympus, pikseleitä toki on enemmän, ja kohinatkin on pienemmät kuin aiemmin. Ei sillä että ne aiemminkaan minua varsinaisesti estäneet, kohinoitsemiset. Surutta pakuttelin menemään isoilla ISO-arvoilla, ja niin teen jatkossakin.
Ja rungossa on vakaaja sisäänrakennettuna, mikä on mukava asia sekin. Sekä etsin on huomattavasti parempi. Ja hiljaisempikin on. Ja sievempi. Olen tyytyväinen.
Ainiin! Se yksi tosi kova juttu on tässä se että kamerassa on wifi! Wlanin kautta saa kuvat siirrettyä luuriin tai iPadiin, ja sieltä maailmalle. Muutaman kuvan laitoin pääsiäisenä FBhen tuota kautta. Puhelimessa on monta hyvää käsittelysoftaa, Snapseed niistä on tällä hetkellä ehkä suosikkein.
Mutta mikä on Tärkeää ja Oleellista, on se että kamera teknisine ominaisuuksineen ei kuvaa aina tee. Tässä kovin esimerkki piiiitkään aikaan:
Tuosta kuvasta tuli tärkeä kuva eräälle. Samalla se on tärkeä kuva minullekin. Koska toisten koskettaminen näiden kuvien kautta on se miksi näitä teen. Soisi onnistuvan useamminkin.
Ja menihän tuo samantien printiksikin, vähän vajaa puolitoistametriä leveäksi... :D Jännittää vähän minkälaatuinen siitä tulee.
Ja niin, tietysti se on puhelimella otettu. Koska jokapaikassa se "oikea" kamera ei vaan tule olemaan. iPhonen kamera siis jää oleelliseksi työvälineeksi minulle jatkossakin.
No comments:
Post a Comment