Friday, October 19, 2012

Valokuvasta ja sen kokijasta.

Olen hukannut toisen hupparini. Mites nyt pestään tuo mikä on käytössä? Huomaan siis omistavani kaksi ulosmenokelpoista vaatetta. Pitänee laittaa villapaita hetkeksi aikaa. 

Lippa suuntaansa, puut toiseen. Ei oikein toiminut mustavalkoisena.

Olin taas Jyväskylässä. En tiedä kumpi on parempaa (tai enemmän) terapiaa, Jyväskylä vai valokuvaus, mutta jotenkin nuo kaksi liittyvät toisiinsa. 

Saippuakuplissa on se hyvä että ne toimii muulloinkin kuin kesällä. 
Markku ja muut olivat pitäneet Photowalkin Jyväskylässä, minä pitelin omaani samaan aikaan. Tai no, seuraavana päivänä. Tuntuu oudolta ajatella tekevänsä tätä jonkun muun kanssa. Ehkä se on toisenlaisille ihmisille sitten normaalia. 
Mulle mun kuvat on mun kuvia. Tänne nettiinhän näitä laitetaan vaan esille siksi että joku joskus kehuisi, ja ettei jää ihan toimettomaksi. 

Mutta niiden tekeminen... Kamalaa ajatella että vierekkäin seisotaan ja otetaan samaa kuvaa. Ei minun pirtaani sovi semmoinen, ei. 

Becker kuuluu vakiokohteisiin Jyväskylässä. Hienoa on se että kun käy kerran kuussa tai useammin tai harvemmin, on aina uusi näyttely. 
Reitti on Jyväskylää tunteville selvä, vaikka saattaa olla haasteellinenkin näistä seurata. 

Tässäpä ei autetakaan, käykää vaikka etsimässä jos ette tiedä.
Huomaan nyt selkeästi miten olen muuttunut. 

Tämä tuon ylemmän vierestä.
Nyt kun alkaa tulla kaksi vuotta täyteen (päivittäiseltä) valokuva-alalta poistumisesta, tuntuu että jonkinlainen ympyrä ON kuljettu. Kiinnostus alkaa olla taas kasassa. Resurssit toki on pienemmät, eli diginä jatketaan. Filmi on kallista, ei siihen varaa ole. 

Näitä puita ei vaan voi vastustaa koskaan. Tässä paikassa en jostain syystä ole tainnut koskaan näitä tajuta. 
Sitäpaitsi tää digi nyt osuu mulle ihan kivasti ohimoon. Workflow on kohdillaan niin on helppoa.

Nyt meni järjestys vasta kohdilleen, ei tätä ja tuota ekaa kuvaa vaan vierekkäin kehdannut laittaa.
Joka tapauksessa, homma jatkukoon. 

Nyt on Synkkää Jynkytystä.
Tajusin että kyllä se valokuvaus on nykyään terapiaa. Aiemminhan se on ollut harrastus, sitten ammatti, sitten fokus siirtyi laitteisiin ja kuvateknisiin asioihin (koska olin kamerakaupassa töissä), sitten se vaan ahdisti.
Mutta nyt. Nythän se ON terapiaa. Voimauttaakin tavallaan, tosin vaatii aika väljän tulkinnan sanasta "voimauttava", jota ei pitäisi kai edes käyttää nykyään. 

Tämä on muuten jo saattanut ollakin täällä aiemmin.
Tuon unohdin oikaista. Alla olevaa ei ollut tarkoituskaan. 

Tuore idea tämä.
Luulisin että ajatus on siinä että kun otan kuvan, tiedän nykyään tekeväni sen nimenomaan itselleni, enkä jollekin harmaalle entiteetille nettiin tai johonkin muualle, ylemmäksi. Itseäni parempien arvosteltavaksi, tai tulkittavaksi. 

Palailen sisäpihoille hiljalleen taas.
Vaikkakin valokuvaus ON arvostelulaji, kuten aikoinaan Sorrin Juha minulle kertoi, ei se ihan aina ole. Toki aina voi arvostella toisten kuvia ja töitä ja ajatuksia. Ei niistä aina vaan tarvitse ottaa itteensä. Varsinkaan jos kuvien käyttötarkoitus on oman itsensä miellyttäminen. Siihen riittää se että on tyytyväinen. 

Onko sitten valokuvaus toisten ehdoilla jotenkin valheellista? Minun näkökulmastani on. Onneksi se on vain minun näkökulmani. Paljonhan täällä ihmiset ottaa kuvia siksi että ne voitaisiin postailla foorumeille arvosteltaviksi, ja sitä kautta kai kasvun tielle mentäväksi. Voi kai sekin toimia. Kasvaako silloin omaan suuntaansa, vai johonkin Kameralaukun tai digicamera.netin "viralliseen" kuvamakuun? 
Sitä voikin jokainen miettiä itsessään. 

Muuttaako yllämainittu käyttäytyminen valokuvan kokijaa? Vai sen tekijän kokijaa? Pitäisi kysyä viisaammilta. 

Digicamera.netille muuten taas terveiset, hauskaa että luette näitä höperehtimisiä ja jaksatte laitella uutisiinkin, sieltä ihan kivasti tulee kävijöitä aina. Kiitos!

Jyväskylästä sen verran että taaskin sain tehtyä loistavan taidekävelykierroksen (ja tää nyt spoilaa noi kuvat, joten sori, deal with it.), Kotoa kävelykatua ylös, Grilli 21seltä kahvi, Kampukselle, sieltä takaisinpäin Beckerille, sieltä rantaanpäin ja Juomatehtaan sisäpihan läpi Lounaispuistoon rannanpuolelta. Jatkuu kirjaston suuntaan, matkalla harhautumisia talojen sisäpihoille.

Jyväskylässä on keskustassakin säilynyt loistavia sisäpihoja jostain kymmentäluvuilta. Näistä toiste lisää sitten. On niistä kuviakin.

3 comments:

Jaakko Partanen said...

Hyviä kysymyksiä joihin en osaa novisina vastata. Itse koen oman blogini eräänlaisena kuva-arkistona, jota selailemalla näen mitä on tapahtunut oman kuvaamisen saralla. Blogiini laitan oikeastaan ne kuvat joihin olen sillä hetkellä tyytyväinen, usein myös postaan niistä joitain foorumeille kritiikin toivossa.
Sitä kautta kenties oppisin jotain?

Täällä vieraillessani tuntuu vähän turhalta koko homma, niin mahtavia ovat kuvasi.
Pitkä on matka, mutta sinänsä hienoa että aloittelijana koen vielä puhdasta intoa jonkun jutun tekemisessä. Nämä nyt ensimmäiseksi pulpahti mieleen.

Mikko J. Kalavainen said...

Jaska höpisee nyt liian vaatimattomasti, hyviä kuvia on esiintynyt myös aidan silläpuolen.

Itsellä Blogi ei tuollaista kuva-arkistoa oikein täytä, vuosiahan en laittanut "niitä hyviä kuvia" tänne vaan säästelin jotain outoa aikaa varten. Ja nyt on vaikea lähteä postaamaan vanhoja kuvia kun ei muista onko ne jo olleet... No, mennään uutta kohden, tikulla silmään kuitenkin ja silleen.

Puhdas into on kaunis asia, pidetään siitä kiinni. Täällähän aletaan taas päästä kiinni siihen haltioitumiseen taas pikkuhiljaa. Se on parasta.

Maarit said...

Nyt ihan naurattaa, muistan kun kävit vierailemassa blogissani ja mainitsit filmikuvieni magenta värivirheestä. Itsekin ihmettelin että mikä on kun toinenkin rulla jonka kuvasin näytti sävyiltään hassulta. Huomasin muutama päivä sitten että ostamani Series E linssin mukana tullut suodin olikin punasävyinen Skylight suodin eikä tavallinen UV-suodin. En vain huomannut katsoa tarkemmin suodinta kun olin olettanut sen olevan tavan UV-suodin ja halusin jättää sen linssin suojaksi. Jatkossa sitten tarkempana käytettyjen kamojen ostossa. Täytyypä joku päivä lähteä kuvaamaan obiskalla ilman tuota suodinta ja katsoa miltä lopputulos silloin näyttää. :)