Luvattu kevät ei edes tullut. Kellojakin käännettiin, ja lunta on enemmän kuin viimeksi.
Hampaat irvessä yritän olla positiivinen. Ainakin daideellisessa mielessä.
Onneksi Pienistä Ihmisistä on iloa.
Vaikkei ne aina kovin selvänlaisia olekaan.
Vuodenaikavaloista en kuitenkaan luovu vieläkään.
Loskassakin on maisemansa.
Tai rautaiset taivaansa.
Jänikset kulkevat vierekkäin. Miksei peräkkäin.
Todistettavasti aurinkokin paistaa, vaikka kuvat vaan taipuu tummiksi. Ei sentään aina.
Nurmeksessa oli jäniksenjälkiä ihan niin kuin kotonakin.
Jyväskylä. Viimein oli pitkä lasi, tätä olen tuijotellut vuoden ohikulkiessani. Vaan ei onnistu laajemmalla.
Fiilis on sentään ollut hetken ajan edes kesäinen.
Ja sitä aurinkoa. Lisää.
Ihmislapsiin on hyvä lopettaa. Hetken aikaa ovat paikallaan kun tarpeeksi on väsytetty.
