Reflecting on my self.

Hauskoja uutisia sain tänään, Raisa Jäntti on huomioinut allekirjoittaneen nöyrän pyristelyn itseilmaisunsa syövereissä, Taide-lehden numerossa 5/11 Blogikatsauksessaan. Kiitos ja kumarrus, hauskaa että joku muukin käy näitä ihmettelemässä kuin Äiti ja Anoppi. Kiitos tietenkin heillekin.

Mutta hei oikeesti, TAIDE-lehti. Se puhuu musta oikeiden taiteilijoiden rinnalla.

Tulee mieleen kyseenalaistaa Jäntin asiantuntemus, mutta se voisi olla jo liikaa itsensä latistamista. Sen sijaan otan lainan Jäntiltä blogini otsikkoon ainakin hetkeksi; "Ja kuitenkin Kalavaisen blogi vilisee kuvia, huomaamatta nähtyjä asioita". 

Ihan melkein tippa tulee linssiin. Melkein.

Kävin aamusella Iro Haarlan Northboundia kuunnellessani läpi viimeaikaisia kuvia, valitsin 10 kuvaa laitettavaksi tänne. Hämmentävästi jälkikäteen huomasin että 9 niistä käsittelee ikkunoita tai heijastuksia, tai molempia. 

Pitäisikö tästä nyt lukea jotain? Onhan tähän heijastusasiaan tartuttu aiemminkin, syksyä se oli sekin. 

Kaikesta huolimatta, Britney Spearsin kuolemattomin sanoin, "Jos se tuntuu niin hyvältä, miten se voi olla väärin?"

Tähän pitäisi kai kirjoittaa jotain, mutten yhtään keksi että mitä. Olkoon siis ilman.

Onnistuin tallentamaan palan nyt jo kadonnutta paikallishistoriaa, tätäkään teippausta ei enää ole. 

No nää nyt on näitä edelleen. Mutta muistakaa nyt se Britney.

Tässä välissä oli se ainoa kuva josta tuossa aiemmin oli puhetta. Ei se edes ollut niin hyvä. Eikä istunut joukkoon lainkaan. Niin en nyt sit laita sitäkään.

Seuraavasta alkaa neljän kuvan suora Nurmeksesta. Hieno paikka, vanhan keskustan alueella on vaikka kuinka monta hassua väliä ja hylättyä sitä ja tätä. 

Hotelli Nurmeshovin talo muuten on hieno funkkisosaston rakennus, siitä pitäisi ihan mennä ottamaan kuvia.
Ja menenkin, jahka tämä vuoden punnerrus päättyy ja saa ottaa laajakulmankin mukaan.

Remu & Elsa. On hieno nimi kaljakuppilalle.

Hotellin Nurmeshovin asiakas- (tai henkilö)kunnalla on hyvä maku viinin suhteen.
Myöskin tapa sijoittaa tyhjä laatikko kadunpuoleisen ikkunan eteen saa kiitoksia.

Ampiainen oli mennyt postikortti- ja pöytäliinakaupan ikkunapahvien väliin kuolemaan.
Tai siis ei siksi sinne varmaan mennyt, mutta menipä kuitenkin.

Ehdin olla hivenen surullinen kun riipivät kauniin lehmuksen ihmeelliseksi tyngäksi.
Myöhemmin kun kuljin toiselta puolelta katua en viitsinytkään jatkaa surua.
Kivat on muuten nuo ikkunat.

Aiemmin oli puhetta niistä Appiukon näyttelyistä, tämä on Ikonostaasiksen avajaisista.
Ja kappas vaan, siellähän se heijastus on edelleen, hivenen metaisesti tosin.
Seinällä olevassa kuvassa nimittäin näkyy Appiukon kamera jalkoineen ja käsineen.
Kyseinen on kamera on kuvassa mukana myös.

Syksy kahdella tapaa

Erikoista miten saman asian voi nähdä ja kokea kahdelta kantilta. 

Rakkaat kävivät automatkailulla Keski-Euroopassa, ja kas mitä tarttui mukaan. Jeveriä.
Aurinkoinen (olikohan oikeasti viimeinen kaunis syyspäivä muuten?) ilma, rauhallinen hetki, viikonloppu edessä ja piha täynnä kultaisia lehtiä. 

Tässä yksi aamu vein M:n eskariin. Iltavuoroon menossa, joten oli aikaa aamulla pysähtyä. Ilma oli sumuinen, hienonhienon sateen tuhrima.
Lehtipuhaltimet vaikenivat hämmästyttävästi samaan aikaan, ja hetken aikaa oli hiljaista. Oli helppo hengittää. Hetken aikaa. 

Molemmat sydäntäsärkevän kauniita hetkiä. Ja erilaisia.

Noin 10 kuukautta

Alkaa olla Vuosi jo kohta ohi. Marraskuun 18. päivä lähestyy, ja sitten on aika Suuren Yhteenvedon. On mennyt kuin siivillä tämä aika, paljon on tapahtunut. 

Mutta se on vasta parin kuukauden päästä, aika katsoa taaksepäin. 

Mokoma-aamu. Meillä katsotaan aika usein Mokoman musavideoita aamupalan kanssa. Ykkössuosikkina "Ei Kahta Sanaa (ilman kolmatta). Mikael osaa jo sanat ulkoa.

Tilasinkin kyllä jo adapterin, jolla saa Leican lasit Panasonicciin kiinni. Saapa nähdä mitä siitä tulee. Joulukuulle on varattu Berliinin reissu (niinkuin muuten ensi kesäkuullekin) jonne on siis mahdollista ottaa muutakin valokuvaus-aiheista roipetta kuin GF1+20mm. Neulanreikäjutut alkaa kutitella aika pahasti, voi olla että lähtee Fotomik PH-1 mukaan pitkästä aikaa.
Tai sitten tilaan Wanderlustin Pinwiden ja menen sillä. Pelkkä neulanreikä Berliiniin? Tjaa-a. Lisätavaroiden raijaaminen kyllä tuntuu jo hankalalta tässä vaiheessa, sen verran on tottunut tähän. Ehkä sen laajiksen vielä voisi hyväksyä, aika pienihän se on kuitenkin.
Viimeiseksi ulkomaanreissuksi näyttää jäävän Sortavala marraskuussa, meneekin ihan viimeisille päiville projektin suhteen se.

Napen ja Mikan luona metsäretkellä. Mikael lähti aika vähin vaattein kyllä. Onneksi ei ole pitkä matka metsästä sisälle lämmittelemään. Masi söi puolukoita ja juolukoita hämmästyttäviä määriä. Tai no en minä antanut niitä juolukoita niin paljoa syödä.

Jotenkin tuntuu että käsitarkenteinen lasi olisi ihan hauska tämän etsimen kanssa. Sehän nähdään, rapsaa tulee kyllä sitten.

Muutaman aamun on ollut hauskoja pisaralehtiä piha täynnä. Lomaviikolla oli aikaa pysähtyä ottamaan kuvia kunhan sai Mikaelin vietyä eskariin.

Syksy saapuu puistoonkin. Kaikki on nähtävä erilailla.

Mainostetaan Appiukon näyttelyäkin tässä, Ikonostaasis-kuvia esillä Joensuussa. Minähän se olen nuo vedostellut, pari rullaa Hahnemüehleä tuhrittu lainatulostimella, kiitos vaan Jouni ja muut. Hyvän näköisiä kuvia on kyllä, eikä ne vedoksetkaan rumia ole.
On sillä toinenkin näyttely, Riihimäellä se, mutta vain hetken. Nekin on miun tekemiä, ne kuvat.

Koskahan sitä oman näyttelyn saisi aikaiseksi? Kävisittekö katsomassa jos laittaisin?