Panasonic GF1: Välitilinpäätös

Koska kaikki on mennyt pieleen ja kuvia on kertynyt ja niitä on vuodenloppuun asti käsiteltykin blogia varten valmiiksi, mutta ei ole saatu aikaiseksi tänne laittaa, ja kun harmittaa tuo järjestyksen sotkeentuminenkin, niin nyt teemme näin: Laitan koko loppuvuoden yhteen postaukseen, ja vähän muutakin. Aikajana ja päiväkirja-osio on kuvien kommenteissa, asiaa tulee kuvien välille.

Niin. Nyt olisi aika miettiä vähän kameroita. Tai oikeastaan vain tätä yhtä, eli KeeÄhvää. Panasonic GF1stä siis.

-11: Kuusen koristelu. Eiliseltä Suhan retkeltä kotiin tuotu kuusi tiputti neulasensa melkein tuossa vaiheessa jo.

Yhteiselomme on nyt jatkunut hivenen reilun kaksi kuukautta, ja onkin tosiaan aiheellista katsoa vähän taaksepäin, oman ja lukijoidenikin iloksi.

Kovaan iskuun on näin harrastaja/vapaa-ajankameraksi päässyt kaveri näin heti alkuun, kiitos tuon epäonnistuneen (kyllä, kyllä nyt voi näin todeta tapahtuneen, pahoittelen) 365-projektin, nimittäin kuvalaskuri kamerassa osoittaa tänään lukemaa 2960, eli laskujeni mukaan noin 44 ruutua päivässä on suljin livertänyt. Tietenkin siinä on ihan kaikki laukaukset, varsinaisia kuvia ei ole tietenkään noin paljoa jäänyt, olen aika aktiivisesti poistellut kehnoja tai turhia tai muutenvaan ylimääräisiä kaksoiskappaleita. Mutta se on siltikin minulle hurjasti kuvia.

-9: Ruokabandiitti. Päivä jäi väliin. Ei, en tiedä miksi. I have failed.

Mikä muu on kuvamäärissä hurjaa, on se ns. "keepereiden" määrä. Eli ne paremmat kuvat, joihin voi jo vähän olla tyytyväinen. Leicalla kuvatessa ei tämmöiseen olisi ollut toivoakaan, ehei. Toki ne täysosumat sitten olikin makeita kyllä.

-8: Aatonaattona Suhalle takaisin lämmittämään. Ukki ja Mummi oli jo ehtineet kyllä hoitaa sen puolen. Mutta Masi halusi kovasti auttaa Ukkia lieden kanssa.

Kuvat ovat myös hurjia laadullisesti. Tässä ihan vastikään näin ensimmäisen kerran paperille vedostettuja kuvia, ihan normaaleja kymppikuvia näistä, ja ensivaikutelmahan oli enemmän kuin positiivinen.
Varsinkin kameran näytöltä katseltuna kuvat näyttävät jotenkin masentavan digiltä, luonteettomilta, tasapaksuilta, platkuilta ja muovisilta. Ei kaikista rohkaisevin ensivaikutelma, ei.
Totuus kuitenkin vähän paljastuu tietokoneella, Lightroomissa perus-mikko-kontrastin lisäilyn jälkeen näyttää jo paremmalta, ja terävöinnit sun muut kommervenkit sitten muun ohella nostavatkin kohinaa just passelisti esiin, ja lopputuloksena onkin ihan valokuvan-oloinen printti!

-8: Kuun nousu jäätyneen meren yllä? Ei ihan.

Varsinkin Berliinin-kuvia läpikäydessä huomaa miten erilailla sitä tulee kuvattua, Leicaan verrattuna. Kokeilua on luonnollisesti enemmän, ja sen tuomia uusia kulmia, mutta jotenkin Leican kanssa tuli kuitenkin enemmän mentyä ikäänkuin läpi jostain, kohteeseen sisälle. Ei se kuvissa taida näkyä, mutta kuvatessa on semmoinen tunne.
Tosin Berliinin reissulla ei ollut tuota etsintä kamerassa, sen kanssa homma tuntuu jotenkin enemmän valokuvaamiselta. Ei niin irtonainen fiilis ole, se siinä on.

-7: Traditioita kunnioittaen. Toinen vanha, toinen uusi. Vanha traditio on se että otan kuvan tuosta peilistä, se on tehty jo yli vuosikymmenen ajan. Uudempi on se että jouluaattona muun jengin ollessa kirkossa minä teen eksymisretken Metsään. Tässä ollaan menossa.
Tänä vuonna en eksynyt oikeasti lainkaan, toisin kuin viime vuonna... :D
Edellisyönä mittari käväisi lukemissa -34.5, mikä oli Joulunajan pakkasennätys Suomessa.  

-8: Ennakkolahja jouluaattona. Tuntui kelpaavan. Mikaelillekin kelpasi yllättävän hyvin.

-7: Jouluaamiaisen työvälineet. Mukavan rauhallinen aamu, pikkuhiljaa porukalla pöytää kasaan. 

Mustavalkoisia kuvia on tullut otettua aika paljon, samoin kuin neliönmuotoisia kuvia, 1:1-rajauksella siis. Tuo on minulla laitettu niin että C-1 asetuksessa on mustavalkoinen 1:1-kuva, aukon esivalinta aukolla f:1.7, herkkyys ISO 1000 ja kuvansäätimet kontrastin ja terävyyden suhteen tapissaan, sekä tallennusmuodoissa RAW+pieni JPEG. Siinähän käy silloin niin että kamera ottaa ja näyttää kuvatessa mustavalkoisen kuvan, mutta tallentaa kortille värillisen RAW-kuvan, ja pikkuisen jiipegin, johon nuo kuvasäädöt tarttuvat, eli se jpeg on oikeasti kontrastikas mv-kuva. Näin voin säästää värin, mutta myös näen myöhemmin miltä kuva on kuvattaessa näyttänyt. Ja toki, on siitä jpgstä helppo askartaa blogiinkin kuva.
C-2-asetus on sitten muuten sama, mutta herkkyys on ISO1600 ja kuvan koko on 4:3, eli koko kennon tieto talteen.

Vielä jos tuo tallentaisi RAW-kuvan siten että 1:1-kuvasuhteella kuvattaessa rawiin jäisi kuitenkin koko kennon ala näkyville, voisi säätää rajausta vielä myöhemmin. Olympuksethan ilmeisesti näin tekevät, pisteet siitä heille.

-7: No nää nyt on tämmösiä.

Napakassa pakkasessa napakka omakuva. GF1 on muuten hemmetin mallikas mustavalkokamera.

Mökkielämän ihanuuksia. Ei noita pieniä ilkeä puuseehen laittaa kolmenkymmenen asteen pakkasilla. Joten Isi pesee, Isi tiskaa.

Tuosta Panasonic vs. Olympus-tilanteesta vielä sen verran että aika tasoissa ovat, suuremmalla budjetilla jos olisin ollut liikenteessä niin olisi saattanut valinta ollakin rungoksi E-P2, vaan kun pelkkä runko olisi maksanut melkein puolet enemmän kuin GF1+linssi niin ei kyllä nyt, ei.
Uusi E-PL2 vaikuttaa muuten varsin mainiolta peliltä, samoin kuin GF2, jonka kosketusnäytön voisin ottaa mieluusti GF1seenkin...
Yksi oleellistakin oleellisempi seikka Panasoniccien puolesta on tuo valittavan kokoinen tarkennuspiste, nyt sen saa sopivan pieneksi.  Suuresta syväterävyysalueestaan huolimatta tuolla 20mm f:1.7lla kun täydellä aukolla kuvaa niin saa kyllä katsoa mihin tarkentaa. Olympuksien noin suunnilleen neliökilometrin kokoinen tarkennusalue ei oikein tunnu toimivala ratkaisulta...

Nuuh. Yllättävän hyväntuoksuinen lapsi, Kalavaiseksi.

-6: Tapaninpäivänä show siirrettiin Napen ja Mikan luo. Vaatimattomat parisenkymmentä ruokailijaa taas. Kuvassa kaksi Masaa. Makkara ja musta. Toinen Tampereelta.

Vaikka olenkin näin tyytyväinen kameraan, niin toki parannusehdotuksiakin on. Etsimen ja rungon yhteispeliä voisi parantaa Olympuksen suuntaan, linssi saisi olla musta, kamera saisi näyttää kuvan esikatselutilassa sen todellisen terävyyden (nyt siitä toki näkee onko kuva terävä vai ei, mutta tietokoneella availtuna aina on enemmän tavaraa kuin mitä kameran näytöltä saa käsityksen), hihnan kiinnityslenkit saisi olla kunnolliset, ja onhan niitä kai vielä muutakin.

-5: Tapaninpäivän jälkeen koitti odotettu aamu, eli lähtöaamu Jyväskylään. Jonka DPD kyllä pakettisekoilullaan onnistui pilaamaan täydellisesti, joten matkaan päästiin vasta pitkällä iltapäivän puolella.

-4: Yritin suhtautua Jyväskylään fotograafisesti. En sentään cinemaattisesti.

Ja toki voi käydä Rossossa syömässä jos haluaa.

Perusherkkyys kamerassani on jostain syystä asettunut arvoon ISO 640, jonka piti olla miltei käyttökelvoton kaiken lukemani perusteella... Seuraavaksi käytetyin arvo on ISO 1000, ja sen jälkeen ISO 160. Kertakaikkisen outoja ISO-lukuja, mutta noin se jostain syystä menee.
640 riittää tuon aukon kanssa aikalailla kaikkialla, ja on kuitenkin vielä minun mielestä ihan täysin käytettävä kuvalaadullisesti ajatellen. Korkeammallekin toki on joskus mentävä, ja myönnetään että siellä 1600-osastolla se kuva on valotettava oikein, sitä ei enää juuri jälkikäteen kaivella sitten. Vaan niinhän se oli aiemmin filminkin kanssa, paitsi että silloin Fujin Kasisatanenkin oli jo valotettava oikein, alivalotusta se kesti vielä kehnommin kuin tämä Pansku.

Jopa Matti hyväskyy tosiasian.

-3: Lähtöpäivän aamuna onnistuin irrottamaan itseni hetkeksi kaupungille. Vaikka en oikeasti onnistunut, vaan Masi tottakai lähti mukaan.

Keskustiellä oli Linnun muistomerkki, tai jotain.

Mutta loppupeleissä fiilis on tämä: Kyllä minä tästä kamerasta pidän, pidän oikein hemmetin lailla. Mustaksi teipattuna sopivan hillitty, utilitaarinen, huomaamaton pieni kamera, jolla on suuri sydän. Kyllä meille tulee varsin hyvä vuosi epäilemättä.

Hahaa, no taas tämä.

Ja voisin jopa väittää että vaikka kalusto onkin valitusti rajoittunut luonteeltaan, niin selviän varsin mallikkaasti. Laajista nyt välillä on kaivannut, mutta esim. Berliinissä niistä muutamasta kerrasta selvisi enemmän kuin hyvin kuvaamalla kolme-neljä ruutua panoraamasti vierekkäin ja Photoshopin automaatilla yhteen rumpsauttamalla suoraan Lightroomista. Ja niihin kertoihin kun minä laajakulmaa tarvitsen niin se valtava resoluutio mikä lopullisessa kuvassa sitten on, niihin se passaa oikein mainiosti...

Valo pimeydessä. Ja on, on sitä kyllä vinjetoitukin lisää.

No okei, kesälle ajattelin kyllä polarisaattoriin sijoittaa, se on epäilemättä maisemissa paikallaan, aurinkoisena päivänä.
Ja jos oikein alkaa ahdistaa niin Nikonin tai Leican adapteri on aina mahdollinen. Se kyllä menee "yksi linssi, yksi kamera"-eetokseni ulkopuolelle. 55mm Micro-Nikkorista vaan tulisi kauhean kiva pikkutele potretteja varten... Vaan ei, must... resist.

Nyt on pahahko bongaus Jyväskylä-tietäjille. Mistä?

-2: Jäljet johtavat sylttytehtaalle. Tai itseasiassa vain poispäin työhuoneesta. Uudenvuoden aatonaattona piti käydä oikein työhuoneella. Tosin vain kaivamassa laatikosta isopäistä USB-johtoa, kun alkaa tän Omenan FireWire-portit käkkylöimään, enkä saanut varmuuskopioloisia tehtyä.

-1: Uudenvuodenaatto, kuten kuvasta voi arvata. Uudenvuoden juhlista tulikin ennalta-arvaamattoman tärkeät minulle, sillä ensimmäistä kertaa Joensuuhun muuton jälkeen juhlissa oli mukana myös minun oma kaveri. Ei siis sukulainen tai muu tuntematon vieras, vaan ihan oikea mun kaveri. Pienet on askeleet, mutta isot on ilot. Kiitos siitä.

Loppukaneettina otan vielä kantaa tuohon 365-projektiin.
Ei se nyt näköjään minulta onnistu. Kuvia on tullut kivasti, mutta onko niistä nyt joka päivälle jotain postaamisen arvoista?
Ei taida olla.
Itse kuvaaminen tuntuu tällä hetkellä kyllä oikein mukavalta, joten kyllä niitä kuvia tulee blogiinkin asti. Varsinkin kun nyt on noita muutoksia elämäntilanteeseen tulossa, niin voipi jopa aikaakin olla tarjolla aiempaa enemmän.
Näistä muutoksista (mistä lisää helmikuun alkupuolella!) johtuen myös kuvantekomahdollisuudet muuttuvat, joten tästä blogista tuleekin pääasiallinen kuvien esittely- ja jakamismuoto. Ei sillä että niitä nyt paperikuviksi mitenkään paljoa ole tähänkään mennessä tehty kylläkään, mutta nyt sekin on vaikeampaa kuin ennen.