Laitetaan nyt nää serkkutytöt ja kummitädit tähän että Kissamau uskoo että täällä Idässä syö muutkin kuin minä. Ainakin Möykylle maistuu, tuossa ylempänä siis Mammukummi, ja lapsensa, Verikovin Anna ja Liisa, tässä järjestyksessä.
Sunnuntai-aamun ihmettelyä kaivinkoneen (kaikkone, kuten hän itse asian ilmaisee. "Kaunis kaikkone.") kanssa.
Saatiin tyyppi huijattua kylpysessioille, yllättävän iisisti meni. Paitsi sit poistulo, aiemmin meno ollut se kamalin osa. Outoa.
Anna osaa poseerata, isänsä ottaa kuvia aika paljon kanssa. Isoa kameraa se on pelännyt, mutta tämmösellä pikkukameralla näköjään on helpompi.
Apinamies sunnuntai-aamuna.
Taas näitä "Mummokuvia", että muistaa minkä näkönen on ipana.
Joo, sit siis se varsinainen asia, olin tänään kuvaamassa, ajatelkaa. Kolme tuntia menin eestaas, kävin Kuoringan rannalla, lentokentällä, Junkers-korsulla, syväsatamassa, vierassatamassa, uimarannalla ja Laulurinteen takaisella rannalla. Jo vain oli menoa.
Päivän aseet, eli Pentax 67 ja kolme kakkulaa, courtesy of P&M Image Oy. Iiihana. Oivoi, on siinä taianomainen tunnelma kun mennään ja hakataan suljinta. Peili vaan ylös ja valoa.
No siinähän se on kuvaaja ja kamera.
Kuoringan ranta on siis tämä. Se on siinä ennen Joensuuta, kun tullaan Kuopio-Varkaus-tietä. Oikealla puolella.
Muutama rulla tuli ammuttua, huomenna sit kehitys värifilkoille (mustavalkovehkeet on vielä Ilomantsissa) ja illalla skannailua, nyt on työpiste kotona jokseenkin kunnossa.
Kaikki muuttolaatikot on muuten nyt tyhjennetty, huomenna kuulemma käyvät ukot hakemassa pois ne. Hyvä, saa imuroida ja laittaa matot lattialle. Sit otetaan kämppäkuvat, ja tuupataan tähän esille.
Ensi viikosta tulee kiireinen kanssa, maanantai ja tiistai mennään normaalipainolla, keskiviikkona sitten Joensuun Taidemuseo ja näyttelyn avajaiset, torstaina Olympuksen koulutus, ja perjantaina kahden jälkeen kokka kohti Helsinkiä. Sinne on aina hauska ajella tuolla firman autolla kun se näyttää muille autoilijoille peilistä äkkiseltään katsottua ihan kyttäautolta, niin jarruvalot senkun vilkkuvat vaan. Pääsee helposti ohi.
Ja sit seuraavalla viikolla keskiviikkona Jyväskylään, Suruajan keikalle. Tulee jokseenkin pitkä päivä. Mutta kun on mentävä niin on mentävä, viimeinen mahdollisuus nähdä orkesteri se.
Nyt on se ruoka valmista, joten... adiös.
3 comments:
No mutta hitsi! Sullahan on kauhee vauhti päällänsä. Hyvä! Jatka tähän malliin.
Älä rajusti avaudu firmastas. sveduissa joku sai fudut muistaakseni vastaavasta. Sitäpaitsi jos väärä tyyppi vahingossa Googlettaa sun rippis luo, niin jos ei fuduja niin tukala työympäristö voi ainakin tulla.
No joo, onhan noita juttuja ollut ja tulee varmaan olemaankin. Totta on että ei niistä tässä kannata, ainakaan omalla nimellään kovasti alkaa huutamaan.
Post a Comment