Humidori

Lupasin erinäisille tahoille laittaa kuvia esille. No tässä.

Eli tästä lähtee, aika perinteisen näköinen eväslaatikko. Maksoi 2.30€ halpahallista.


Kantta kun raottaa, alkaa tosin huomaamaan ettei täältä löydykään kurkkuvoileipiä.


Filmipurkki antaa sopivasti skaalaa, eli on kait jotain 20x30cm tuo loota.
Purkissa on perinteisesti Oasis-sientä, sitä märkäversiota. Maksoi euron semmoinen tiiliskiven kokoinen jööti, riittää ehkä pariinkymmeneen kostuttimeen. Ja tislattua vettä apteekista, maksaa jonkun pari euroa litra, yksi kostutin imee varmaan ainaki 2 senttilitraa kerrallaan. Toinen kostutin on laatikon sisällä piilossa.
Laatikko on Sokoksen tupakkiosastolta kinuttu, ei maksan mittään. Mutta seetriä on, ja yllättävän paksua. Kuulemma toimisi ilmankin tuota.

Tästä välistä jäi pois kuva koko laatikon sisuksesta, ja laitetaan vain kosteusmittari, joka muuten oli kallein investointi, huimaavat kuusi euroa! Kalibroin suolatestillä, näytti hiukan reilua 90%a kun pitäisi olla 75... no ei me pienistä suututa. Ruuvarilla neula kohdilleen ja töihin!


Aika näpäkästi 70%, muutaman asteen laski kun avasin laatikon ja sähläsin kameran kanssa.
Mitäs sieltä muuten alareunassa pilkistää?


Taitaa muuten olla pari Cohibaa. Jaa-a, mihinkähän olisivat varattuja?

No pannaan vielä yksi kuva.


Kappas, Partagaksen Serie D no. 4, odottelee kaverin hääjuhlaa siinä. Ja piskuinen Punchin Petit Corona. Kaikkea sitä näkeekin. Huomenna muuten kohtaa tuo Punchi kohtalonsa, ihan tuntuu siltä.
Ja onhan siinä taas ne Isot Pojat. Jokohan on Appiukolla jatsilevyt valittuna valmiiksi? No löytyy sitä Miles Davisia minultakin.

Mutta pointti oli siinä että kyllä sitä ihminen voi säilyttää sikareita kuukauden varsin oikeaoppisesti, ja vielä aika halvalla.