"Pulkkinen sanoo olleensa yllättynyt, ettei hänen Paavoharjulle kirjoittamastaan, seksin kuolemaan rinnastavasta Tumulus-kappaleesta noussut hälyä.”Ehkä sitä ei kukaan huomannut, tai sitten se nieltiin koska se on ‘taidetta’.”Kritiikki itsessään ei Pulkkista pelota. Haaveissa on tehdä jossain vaiheessa “ihan superpaska levy”. Sellainen, jota voi katsoa myöhemmin ja ihmetellä, mitä on oikein miettinyt. Sen tekeminen vaatii kuitenkin sen verran positiivisuutta ja itsevarmuutta, että uskaltaa laittaa turhan itsekritiikin hetkeksi sivuun.“Tosi yleinen paska levy on sellainen, jolla on vain kymmenen yhdentekevää biisiä. Enemmän arvostan sitä, että otetaan tosi iso riski tai ollaan jossain ihmeellisessä ajatuksessa että tää on siistiä, ja sitten se ei olekaan”, Pulkkinen summaa."
Tässä, ystävät hyvät karvaiset, on totuuden siemen. Jotenkin kun tuon luin töissä kahvitauolla, niin Tajusin Jotain.
Jotenkin tuo liittyy minuun, ja näihin kuviin.
Viime aikoina olen ajatellut kuvia ja niiden syitä ja tarkoituksia. Että miksi. Ja miten ja kenelle ja kuinka ja niin eespäin. Hyödytöntä käsienheilutteluahan se on, kun tiedän vallan hyvin vastaukset noihin, on ne täälläkin aiemmissa posteissa olleet.
Mutta tuo Paperi T:n haastattelun pätkä. Näähän ON samaa asiaa. Mä meen näiden kanssa usein melkolailla silmät kiinni siinä mielessä kritiikiltä, en mieti että joku ei tykkää tästä tai tosta. Koska joo mä tiedän ettei niistä pidetä aina, mutta sekin on oleellista.
Ja kyllä, mä oon "siinä ajatuksessa että tää on siistiä", mutta tiedostan ettei tää välttämättä olekaan.
Jännä on se että mulle paukahti ton jutun kanssa tasan yks tietty kuva mieleen. Heti, välittömästi ja järkähtämättömällä varmuudella.
No tottakai mä laitan sen tähän, hölmö.
Tää. Tästähän ei oo kukaan sanonu mitään postiivista, ikinä. Mut silti se on mulle oleellinen kuva, ja sen takana seison vaikka maailman tappiin. Siinä on ajatus ja tarina taustalla, ja ne on sellaset mitkä ei oikeesti kyllä tuo mitään uutta tai syvää tähän vaikka ne kertoisikin.
Ja tää on just toi paska biisi. Suljen silmäni kritiikiltä, koska minä.
---
Olin taas Jyväskylässä, hetken sain aikaiseksi ihan vaan lähteä uloskin.
Kaipasin vähän pään tasoittelua, joten tuijottelin seiniä. Joista löytyy aina jotain selkeää ja rikkonaista joka helpottaa.
Pintoja ja muotoja vailla sen kummempaa merkitystä tai muutakaan. Paitsi se tärkein merkitys; ne tekee mun päälle jotain.
Ne on tyydyttäviä mulle nähdä ja tehdä. Ne on mulle tärkeitä.
Ehkä sitäkään ei kukaan koskaan huomannut.
