Sain kukan.
Olen havainnut itsessäni viherpeukalon orastavan alun. Jostain syystä kukat eivät enää kuole käsissäni.
Sain tässä uuden kaverin. Kummituskukka. Ja kyllä, sen kuuluu näyttää tuolta. Aivan käsittämättömän rumankaunis kasvi. Eli just täydellinen minulle.
Se on jotenkin niin herkän kaunis. Lehdetkin (no on siinä niitä, vähän...) on alapuolelta ihan puhtaan harmaat ja päältä vihreät.
Onkohan siinäkin jotain syvällisempää?
Ja niin, tuo kuva ON värillinen. Tommonen se on. Toinen yrittää niin kovasti olla iso kasvi ja sitten se vaan on tuommoinen... rääpäle. Mutta isot pisteet yrittämisestä.
Kukkakaupan täti sanoi että kyllä siihen kasvukaudella muutama tuommoinen lehti tulee lisää. Kysyin että mistäs sen sitten tietää onko se kuollut? Ei oikein mistään, tuli vastaus.
Schrödingerin kissa mutta kasvina.
Onko outoa nimetä kasveja? Koska jos on, niin tämän nimi on kyllä sitten Schrödinger.
Tervetuloa maailmaan vaan.
Mietin tuossa pitkään onko mitään älyä laittaa posti jossa on kaksi kuvaa yhdestä kasvista, ja vähänlaisesti tekstiä. Se tuntui jotenkin niin... vähältä.
Vaan mistäslähtien kaikkien postien on eeppisiä oltavakaan? Maailmaa voi syleillä joskus toiste, nyt keskityn pienempiin juttuihin.
Niinkuin hassuihin kasveihin. Koska mä voin. Täähän on hitto vie minun blogi, ja minä laitan tänne mitä haluan.
Samalla kun tätä postia mietin, muutama sana tästä vaihdettiinkin toisen blogistin,
Uuden Ajan Asiakkaan Pasin kanssa. UAA on aihepiiriltään varsin tiukkaan rajattu, ja sen myötä herää kysymys, onko blogin "speksejä" mahdollista tai järkevää muuttaa kesken kaiken.
Minun mielestä on. Miksei. Tosin fotomik on nimensä mukaisesti minua, mutta luulisin että suurin osa tänne on eksynyt valokuva-puolelta. En edes viitsi miettiä mitä tapahtuisi jos lopettaisin kuvien laittamisen. Silloin on kyllä kuvien ottaminenkin loppunut, ja se jos mikä on pelottava aihe se.
Tuo valokuvahan se on se löyhä, enintään vaaleanpunainen lanka joka tämän taipaleen läpi kiemurtelee mukana. Puheenaiheethan ovat olleet kameroiden ja valokuvien ohella vaikka ja mitä. Mutta ne kuvat yhdistävät.
Siltikään en osaa nähdä tätä (enää) valokuvausblogina. No, joskus kun se välinehullutus iskee niin silloin, mutta leimallisesti photo-blogi? Ei taida oikeasti enää ollakaan.
Nyt tämä on minun blogi.
