The Saari.

Pikainen visiitti Saareen. Pielisessä kelluva, sähkötön pikkupala taivasta. Laitoin puhelimestakin netin pois päältä, alkuun toki pakkopostaus maisemasta FBhen. Eikä se akun säästäminenkään paha asia kyllä tuolla ole, sähköä kun ei ole. 

Mennessä keli oli mitä erikoisin, ajomatkalla sekä paistoi aurinko siniseltä taivaalta, että tuli vaakalunta niin että ajettiin neljääkymppiä, joka sekin jännitti. Soutumatka tottakai vaakalumessa. Ilman muuta. 

Kirkastuihan se hetkeksi, ja mieskin pääsi ulos. 

Seuraava aamu valkeni kirkkaana, tai ainakin keli oli vallan kirkas. Ihan kuin eri saaressa olisi. Ja joo, meillä voi sanoa olevan talven. 

Cupping saari-style. Jaakko baristana. 

Maistui. 

Huomasin että yhdessä kohdassa oli vielä jäljellä jääpalleroita kaisloissa. Onneksi oli jalkinevalintana Kontiot, ei tarvinnut varoa niin paljoa. Vesi oli suhteellisen kylmää. 

Lähtiessä vain tuuli ihan helvetisti, ei satanut mitään. Joten otin veneessäkin kuvan. Antti jotenkin jännästi joutui soutamaan eestaas. Ihme homma. 

Ja hei, liivit vesillä!

Sormiharjoituksia. Päälle.

Syksy on täällä. Ihan kiva. Saa kaivaa lämpimämpiä vaatteita. Ja pipon.

Kas vain, joku iPhone-filtteripläjäys?

Vielä ehtii potkulautailemaan kuitenkin onneksi. Kohta on lumi maassa ja scootti (hyi hitto mikä sana) saa mennä lepäämään talveksi. Pulkkaa tilalle sitten. Ehkä suksetkin?

No niin, ja sitten mennään. NE LEHDET. Niitähän se taas kuvaa, niinkuin joka hitsin syksy. No niin kuvaakin, deal with it. 

Ja ne pisarat lehdillä. Miettikää, jos mulla olis se makro, minkälaista kidutusta sitten olis?

Kävin maallakin. Näin vuorokauden aikana noin kolmesataa hanhea ja joutsenta, metson, Linnunradan ja tähdenlennon. Ei voi valittaa. Tyylikkäästi otin yhden kuvan linnuista, lonkalta eikä ees sillä zoomilla. Niin sitä pitää, hyvin paneutuu hommaansa taas valokuvaaja. 

Poltettiin leikkimaja. Oli lattian alla myyrä möyrinyt kerran jos toisenkin. Aika hauskoja. 

Ja koska puissa on vielä lehtiä, niistä voi ottaa taidetta. 

Ja jos oikein vippaa päästä tulee hienompaa taidetta. 

Niin. Teknishenkiset valokuvaajat keksii että nyt on harrastettu mainittuja sormiharjoituksia. Joku Brenizer oli keksinyt ihan nimetäkin homman, onneksi itsensä mukaan. Tai ehkä joku muu oli sen nimen antanut. Vanha kansa on tiennyt asiasta jo aiemmin. 

Eli homma menee niin että otetaan monta kuvaa ja kasataan niistä yksi kuva. Vähän niinkuin panoraama mutta ei sinnepäinkään. Tuossa on 16 ruutua, 75mm f:1.4 Summiluxilla, ja mFT-kenno joten 150mm vastaava kuvakulma per ruutu siis. Ihan vallan lystikästä. Tiedä sitten toimiiko se näin pienenä yhtä hyvin. 

Nyt sitten tuota pitäisi käyttääkin johonkin muuhun kuin paskakuopan (joo, se on semmonen siellä lapion takana) kuvaamiseen. 

Ihmistä. Luonnossa. Alasti. 

Kuka lähtee kameran eteen?