Ja tässähän se jo tuleekin:
Kas noin.
Niille jotka lukevat tätä tulevaisuudessa, kerrottakoon että tuohon oli linkitetty lokakuussa 2013 ilmestyvä Pasi Ilmari Jääskeläisen uutukainen, "Sielut kulkevat sateessa", jota ainakin allekirjoittanut odottaa kuin kliseistä kuuta nousevaa.
Jääskeläisen tuotantoahan on käsitelty tässäkin blogissa jo aiemmin, ainakin tässä. TL;DR -tyyppisenä tiivistelmänä todettakoon että aiempi täyspitkä Harjukaupungin salakäytävät järisti maailmaa ihan kohtalaisen reippaasti.
Nyt muuten sekin on saatavilla e-kirjaksi yllättävän sopuhintaan Elisa Kirjasta täältä.
Sekä toki perinteisenä paperiversiona (koskas muuten pokkari on ilmestynyt?) esim. Suomalaisesta.
Odotukset on sitten ihan saakelin korkealla, että terveisiä vaan Kirjailijalle, jos tulee sontaa tai kakkelia niin... No, ostan ja luen, ja mainostan seuraavaakin todennäköisesti, koska kyllä nyt vähän pitää anteeksi saada.
Jatketaan niillä haaveilla. Ei niillä kalojen poimimiseen tarkoitetuilla. Vaan niillä toisilla.
Niin, se Apple sitten julkaisi tuossa pari tuntia sitten ne uudet iPhonet. Ei hetkauttaneet kovin huimana minun maailmaani, 4S saa riittää edelleenkin. Katsellaan sitten kun hajoaa tai eivät enää tuota tue. iOS7:kin ilmestyy vasta viikon päästä, niin sekin on vielä kaukaista.
Sen (niiden) sijaan tämän päivän uutuuksista kuolaa synnyttää tämä:
Olympus OM-D E-M1. EI jumaliste minkälainen kamera! Kattokaa ny noita nappuloita! Ja speksejä!
Ja hintaa... 1399$ siirtää tämän(kin) aika vahvasti sinne haave-puolelle kyllä... Tosin, nythän edeltäjänsä E-M5 saattaa halventua, siinäkin olisi minulle kameraa enemmän kuin riittävästi epäilemättä.
Jos Herra Olympus lukee tätä, niin mielelläni otan kameran koekäyttöön ja kirjoitan siitä (täysin puolueettoman toki) blogin jos toisenkin. Voin ottaa tuon uuden kakkulankin. No ei mutta todellakin, olisi hemmetin hienoa päästä edes kokeilemaan tätä joskun muutenkin kuin kaupan tiskin yli.
Mistä päästäänkin kätevästi siihen muisto-puolelle.
Käytiin tuossa tussauttamassa pieni 14 hengen sukumatka Kreetalle.
Oliko mulla kamera mukana? OLI!
Oliko mulla aikaa ottaa rauhassa kuvia? EI!
Haittasiko se? EI!
Nimittäin saaliina on tuossa pakastimen päällä tasan 300 kappaletta A-luokkaisia, täydellisen priimoja perhelomakuvia, 10x15cm-valokuvina. Ihan oikeasti, ihan helvetin hyviä kuvia paikoista, ruoista ja lapsista.
Tavallaan masentavaa. :D
No okei, on siellä muutama itsenikin oloinen kuva. Vaikka nää:
Maaseudulla maalataan puut ja kivet valkoisiksi, koska katuvaloja ei ole, illalla on helvetin pimeää ja liikenne on mitä on.
Ja pääsin eroon polvipituisten sortsien alkukesästä tekemistä rusketusrajoista.
Ja ensimmäistä kertaa elämässäni sain ihan rauhassa (aikuis-iällä) pötköttää rannalla aurinkotuolissa. Kindle ja olut (Alfa, Mythos tai Fix, ei mitään ulkolaista ryystöä!) ja tupakkia ja Hawaiian Tropiccia. Sillä ois pärjänny pidemmänkin aikaa, valitettavasti rauhan sain ainoastaan muiden päikkäreiden ja yhden luostarireissun ajaksi. Parempi sekin kuin ei mitään kuitenkin.
Ainiin, Domken pikkukassista kuoriutui aika hyvä matkakassikin sitten, pitänee ottaa What's in my bag--tyyppinen kuva ennenkuin purkaa sen ihan kokonaan. Oli vähän eri varustus kuin normaalisti on... :D