Kaukokatseita

Lainasin linssin. On oikein 14-150mm zoomi. 

Sunnuntaina sain itseni ulos. Tuuli niin hurjasti että oli koettava miltä se tuntui.

Hetkittäin oli ihan tyyntä. 

Linnutkin olivat ilmestyneet jostain, mistä lie. 

Joku päivä tiedän mikä lintu minulle lauloi ennen tuulen yltymistä.

Kun se tuli, hakeuduin talojen väliin suojaan. 

Kaiken läpi puhaltava, luja ja kylmä tuuli. 

Seassa kuitenkin hitunen totuutta tulevasta.

Kostea, kaukaa tuleva kevät.

Nostin nenäni kuin ajokoira ja haistelin.

Uupumus

Jaaha. Se pääsi vuosikin vaihtumaan. Oli tarkoitus kirjoittaa menneestä vuodesta.

Sattuneista syistä katse on kääntynyt tukevasti tulevaan vuoteen ja siellä siintävään tulevaisuuteen.

Silloin kun Facebook-päivityksenkin pari riviä ovat kovan yrityksen takana, on turha ajatellakaan kirjoittavansa blogia.

Väsymys valtaa kehon jälkeen myös mielen. Kuvat tummenevat.

Ja vähenevät. 

Tulee kuvattua valoa. 

Talvi ei ole ollut helppoa minulle koskaan, ei valokuvallisesti eikä muutenkaan. Valon vähyys tekee kaikkensa nujertaakseen. 

En ajatellut kuitenkaan olla pimeyttä heikompi.