Ja näin sitä blogin ulkoasu meni taas uusiksi. Jospa tämä auttaisi, ruoho on nimittäin ah, niin vihreää aidan toisella puolen, nimellisesti siis Tumblrin ja Wordpressin osalla. Tumblrin avasinkin jo, en oikein ole varma pidänkö siitä.
Mutta wp.orgiin siirtyisi tämä alka aikayksikön jos vain saisi aikaiseksi. Niin ja toki, 9€/kk lisähinta web-hotellille on kuitenkin aika kova just nyt.
Jotenkin hullua kun ei saa kuvattua. Mieli tekee, vaan miten käy? Sitä on ja menee ja tulee, ja aina valmiina, ja jotenkin vain ei onnistu näkemään.
Kenties jonkinlaista muutosta olisi taas aika miettiä.
Syksyä nähtävästi pukkaa kun alkaa katse etsiytyä lammikoihin taas.
Nämä symmetriat minua vainoavat edelleen. Tuosta jälkimmäisestä en muuten ihan rehellisesti muista edes mistä se on. Mikä on aika harvinaista kuulkaapas.
Suhalta löysin hienon takin, ihan on M65-osastoa, harmillisen suuri ja erittäin rikkinäinen, ei kaupunkikäyttöön ihan ilkiä ottaa. Vaan menihän
jazz-festareilla ihan täydestä.
Tein siellä sen virheen että join toisen ja kolmannenkin oluen. Siitä huolimatta että edes ensimmäinen ei maistunut hyvältä. Koskahan sitä älyää ajoissa? Taustalla muuten soittaa
Aaltonen -
Laine Power Duo. Oli melko maaginen setti, hienoimpia jazz-aiheisia juttuja mitä ikinä olen kuullut. Vähän
tuohon suuntaan, paitsi Coltranea ja paremmin.
Hyvästeltiin poikien kanssa Suhan pihassa pari vuotta maannut Napen Pösö. Kerrankin sai juosta auton katolle elokuvallisesti, ja hyppiä ikkunan päällä. Ja potkia lommoja kylkeen. Kummallisen vapauttavaa.
Poikani kasvavat laatikossa. Parempi sekin kuin tynnyrissä.
Masa aiheutti Anton Corbijn-hetken tyttöjä kuvatessa.
Elskalla oli tositosi äreet käärmeennahkabyysat, ja Kontiot.
Mikael löysi aseen. Onneksi miekkakin kelpaa vielä. Kotiin ei näitä vieläkään tuoda. Tuon oli joku pihalle jättänyt. On tainnut jo hävitä kyllä onneksi.
Ihan
Wouter Brandsmana ollaan taas // I feel like Wouter Brandsma again. Only half as good, if even that.
Leikkiminen on raskasta. Ja varsinkin jos nukkumaanmeno-ajan jälkeen pitää vielä, niin noinhan siinä käy. Mikaelin tärkeimmät Legot, melkein kaikki muu onkin jo työnnetty kellariin.
Sunnuntain kävelyllä käytiin Mikaelin kanssa kun jäätiin iltapäiväksi kahdestaan. Hautausmaan läpi kirpparille. Pulut ja oravat ahdistelivat taas. Ja myrkkysienet, Mikael ei olisi antanut minun mennä edes lähelle. Hyvä kai niin, eipähän ala maistelemaan noita. Hauskan kolon oli kuusiaidasta löytänyt tuo.
Sitten lähtee jotain ihme terapiasettiä taas. Vähän kun alkaa kesän jälkeen hämärtää niin kamera vääntyy mahdottomille ISO-luvuille ja kontrastisäätimet alkaa painua kaakkoa kohti. Here we go again.
Mikä on synkkää häh. No en tiiä.
Tässä on nyt jotain, tässä kuvassa. Twin Peaksahtavuuta tai jotain. Ihana kuitenkin.
Seuraavalla kerralla laitan koko postauksen kuvia Irinjasta. On se kuitenkin, on.
