Ajoittain Asiallisenakin AsianosainenHahhaa, Erittäin Hyvä Ystäväni Andreikin on aloittanut bloginsa. On se sekin maailman ihme kuulkaa.
Ja heti ekassa postauksessaan osuu sattumoisin allekirjailleellekin läheiseen aiheeseen.
Nimittäin elämä ilman televisiota.
A&M:hän luopuivat kohtapuoleen tasan vuosi sitten digipoksistaan, eli jättivät telkun lähinnä lasten viihdykkeeksi, DVD:t siellä pyörii.
Tilannehan on sama meillä, eli itse varsinaista telkkaria meillä katsoo oikeastaan vain Mikael, tuota lasten kanavaa, eli Playhouse Disneyä. Kaikki meidän aikuisten telkkaritarpeet hoituu tuon internetin kautta.
Kun se TV-lupa on oikeasti kyllä ihan sairaan kallis. Samalla rahalla saa kivan pinon DVD-leffoja tai TV-sarjojen kausibokseja. Laittaa miettimään.
Nyt ainoa ongelma digipoksin poisannosta olisi se, että tuota Playhousea olis saatava nauhoitettua about viikon verran hätätapauksia varten. Ja sit pois.
Ei kukaan omistais esim. nauhottavaa DVD-soitinta tai digipoksia josta sais siirrettyä nauhotukset ulos? Ja lainais vielä mulle? Tai voishan sen ostaakin, ei ne kai kalliita enää ole, käytettykin menis ihan hyvin, kunhan kuukauden toimis, tai ees sen viikon...
Tästähän on oikein makoisia sivuseurauksia potentiaalisesti, nimittäin irrottelin tuossa aikaa sitten antiikkiset videot (no ei ne o antiikkiset, jokusen vuoden vanhat Sonyt, ihan asiallinen käyttöpeli...) töpselistä (katkaisimellisesta tottakai, yöksi kokonaan standbyt hittoon), kun ahisti turha sähkönkulutus. Nyt sitten viimein sain pölynpyyhintäpuuskassani irrotettua koko höskän ja siirrettyä pois tuosta olkkaria rumentamasta. Ja samalla irtosi melkoinen määrä johtojakin, aika hassua miten kaiutin- ja sähköjohdon lisäksi tuolla on scartit DVDstä ja Boksista telkkuun, ja optinen audiopiuha vahvistimeen. Kaiken muun raivasin pois.
Ja siinä samalla sitten tajusin ettei sen vahvistimenkaan tarvitse enää olla tuossa olkkarissa, vaan senkin voisi siirtää jonnekin missä musiikkia voi edes kuunnella. Niinkuin vaikka keittiöön. DVD-soitin, joka CD-pyörittimenkin virkaa meillä toimittaa, ei tosin kyllä voi tietenkään muuttaa telkun vierestä mihinkään, mutta toisaalta tuon iPodin saisi tuohon vahvariin sit kiinni ja sehän taas on... Ihan ookoo. Mutta kyllä siihen olis kiva sit ostaa kunnollinen CD-soitin, ja kyllä se tuo vahvistinkin päivitystä kaipaa. Ja iPodille se telakka sit niin helpottuu sekin. Onneksi kaiuttimet ja johdot on ihan asialliset.
Ja sitten kun telkkaria ei enää tarvita tuossa paraatipaikalla olkkarissa, sen voi työntää tuonne takanurkkaan, kyllä se poika mikkihiirtä sielläkin kahtelee. Siihen toinen sohva tilalle ja vaikka nojatuolipari ja sohvapöytä isompi väliin ja ja ja...
Ja siinä vaiheessa tajutaankin että on se digiboksin omistaminen kuitenkin vaan niin ihanan halpaa.
Muita viime aikojen kohokohtia:
Yle Puhe. Jyväskylään viimeksi ajaessani sain viimein kuunnellakseni tätä ihanuutta, ja ah, sekä voi miten ihana asia on tuo. Tulee asiallista puheohjelmaa, eikä siitä tarvitse maksaa hintana sitä että joutuu kuuntelemaan virsiä ja iskelmää.
Tosin kyllä ei niitä humppia nyt NIIN paljoa tule tuolta vakioradiokanavankaan puolelta. Nimittäin meillä kuunnellaan autossa nykyään Yle Radio 1:ä. Kun ei aamuisin Mikaelin kanssa voi kuunnella edes YleXääkään, kun kiroilevat aamuisinkin. Siinä sitten kaveri toistelee paskat ja perkeleet vieressä. Ei näin.
Harmi tuossa Puheessa on se että eihän sekään täällä paskakorvessa kuulu. Nii.
Joutsi ry. No se sai meikäläinenkin viimein aloitettua sen jousiammuntaharrastuksen. Eipähän tuota kuin mitä, 14 vuotta ole suunniteltu ja aiottu...
Ihanaa on, siitä pitänee kirjoittaa myöhemmin lisää.
Mutta nyt nukkumaan, työpäivä edessä. Muutama päivä tiukkaa rutistusta, sitten ensin viikoksi Ranskaan Nantesiin EU-projektin mukana, sit viikoks töihin ja piiitkä viikonloppu Berliinissä. Taas sinne, tällä kertaa Irinjan 30-vuotisjuhlille...
Ei malttais odottaa, ei. On se vaan kyllä niin hieno paikka.
