Hyvää voi odottaa.

Se on täällä. Viimeinkin. Nyt mietityttää että jääkö Hyperion tauolle, vai mennäänkö se loppuun ensin. Saas nähdä. 

Haaveita ja Muistoja. Ja MAINOS.

Koska kaikella on aikansa ja paikkansa, on nyt aika ja paikka MAINOKSELLE. Ihan vissiin taitaa olla tämän blogin ensimmäisen mainoksen paikka. Semmoisen jossa ei mainosteta minun mitään asioitani.

Ja tässähän se jo tuleekin:

Kas noin.
Niille jotka lukevat tätä tulevaisuudessa, kerrottakoon että tuohon oli linkitetty lokakuussa 2013 ilmestyvä Pasi Ilmari Jääskeläisen uutukainen, "Sielut kulkevat sateessa", jota ainakin allekirjoittanut odottaa kuin kliseistä kuuta nousevaa.
Jääskeläisen tuotantoahan on käsitelty tässäkin blogissa jo aiemmin, ainakin tässä. TL;DR -tyyppisenä tiivistelmänä todettakoon että aiempi täyspitkä Harjukaupungin salakäytävät järisti maailmaa ihan kohtalaisen reippaasti.
Nyt muuten sekin on saatavilla e-kirjaksi yllättävän sopuhintaan Elisa Kirjasta täältä.
Sekä toki perinteisenä paperiversiona (koskas muuten pokkari on ilmestynyt?) esim. Suomalaisesta.

Odotukset on sitten ihan saakelin korkealla, että terveisiä vaan Kirjailijalle, jos tulee sontaa tai kakkelia niin... No, ostan ja luen, ja mainostan seuraavaakin todennäköisesti, koska kyllä nyt vähän pitää anteeksi saada.

Jatketaan niillä haaveilla. Ei niillä kalojen poimimiseen tarkoitetuilla. Vaan niillä toisilla.

Niin, se Apple sitten julkaisi tuossa pari tuntia sitten ne uudet iPhonet. Ei hetkauttaneet kovin huimana minun maailmaani, 4S saa riittää edelleenkin. Katsellaan sitten kun hajoaa tai eivät enää tuota tue. iOS7:kin ilmestyy vasta viikon päästä, niin sekin on vielä kaukaista.
Sen (niiden) sijaan tämän päivän uutuuksista kuolaa synnyttää tämä:

Olympus OM-D E-M1. EI jumaliste minkälainen kamera! Kattokaa ny noita nappuloita! Ja speksejä!
Ja hintaa... 1399$ siirtää tämän(kin) aika vahvasti sinne haave-puolelle kyllä... Tosin, nythän edeltäjänsä E-M5 saattaa halventua, siinäkin olisi minulle kameraa enemmän kuin riittävästi epäilemättä.

Jos Herra Olympus lukee tätä, niin mielelläni otan kameran koekäyttöön ja kirjoitan siitä (täysin puolueettoman toki) blogin jos toisenkin. Voin ottaa tuon uuden kakkulankin. No ei mutta todellakin, olisi hemmetin hienoa päästä edes kokeilemaan tätä joskun muutenkin kuin kaupan tiskin yli.

Mistä päästäänkin kätevästi siihen muisto-puolelle.
Käytiin tuossa tussauttamassa pieni 14 hengen sukumatka Kreetalle.
Oliko mulla kamera mukana? OLI!
Oliko mulla aikaa ottaa rauhassa kuvia? EI!
Haittasiko se? EI!

Nimittäin saaliina on tuossa pakastimen päällä tasan 300 kappaletta A-luokkaisia, täydellisen priimoja perhelomakuvia, 10x15cm-valokuvina. Ihan oikeasti, ihan helvetin hyviä kuvia paikoista, ruoista ja lapsista.
Tavallaan masentavaa. :D

No okei, on siellä muutama itsenikin oloinen kuva. Vaikka nää:

 

Maaseudulla maalataan puut ja kivet valkoisiksi, koska katuvaloja ei ole, illalla on helvetin pimeää ja liikenne on mitä on.

Lähtiessä ostetut 2.50€-varvassandaalit (Stadiumin alelaarista) ja 9.90€-uikkarit (H&M:n alelaarista) osoittautuivat parhaiksi sijoituksiksi koko hommassa. Flipflopit oli jalassa 100% ajasta (tai no, yhdelle luolareissulle vaihdoin kengät), ja uikkarishortsit oli päiväsajasta ehkä sen 80%. Alkuun ei kehdannut käydä lähikaupassa niillä, mutta loppuviikosta tajusin että jos käyn ostamassa sen puolentoistalitran retsina-pullon (3.00€), pari askia röökiä ja vessapaperia, ei sillä ole mitään merkitystä mitä mulla päällä, siellä on samalla asialla norjalaisiakin turisteja, ja niiden rinnalla olin kuitenkin sieltä siivommasta päästä.
Ja pääsin eroon polvipituisten sortsien alkukesästä tekemistä rusketusrajoista.

Tähän on ihan pakko kertoa että tuo tosiaan on navigaattorin ruudusta. Ja nuo valkoiset pisteet punaisen tieviivan keskellä on sadan metrin välein. Aika tiukkaa oli ajoittain tuo nouseminen... :D Armas vaimo piti silmät kiinni koko matkan.

Ja ensimmäistä kertaa elämässäni sain ihan rauhassa (aikuis-iällä) pötköttää rannalla aurinkotuolissa. Kindle ja olut (Alfa, Mythos tai Fix, ei mitään ulkolaista ryystöä!) ja tupakkia ja Hawaiian Tropiccia. Sillä ois pärjänny pidemmänkin aikaa, valitettavasti rauhan sain ainoastaan muiden päikkäreiden ja yhden luostarireissun ajaksi. Parempi sekin kuin ei mitään kuitenkin.

Ainiin, Domken pikkukassista kuoriutui aika hyvä matkakassikin sitten, pitänee ottaa What's in my bag--tyyppinen kuva ennenkuin purkaa sen ihan kokonaan. Oli vähän eri varustus kuin normaalisti on... :D

Kirjapostaus. Nyt.

Ainiin, kyllähän minä voin muustakin kirjailla kuin valokuvauksesta. Esimerkiksi kirjoista. Allaolevassa kuvassa näkyy loppukesän-syksyn-alkutalven lukuprojekti, eli yhtä vailla kaikki A Song of Fire and Ice-kirjat, eli A Game of Thronesit näin telkkaria katsovalle kansalle tutummassa muodossa. 3524 sivua sitä ihtiään. Hämmästyttävän vähänhän noissa tapahtuu sitten loppujen lopuksi, verrattuna moneen muuhun. Joku niissä kuitenkin sen verran koukutti että pakko oli mennä putkeen koko homma. Yksihän vielä puuttuu, mutta eivät ole pirulaiset julkaisseet pokkarina sitä vielä. Ei sitä nyt kovakantisenakaan voi ostaa tuon rivin jatkoksi. Eikä muun kustantajan laitoksenakaan, kun sarja on sarja on sarja. 

3524 sivua, plus liitteet. Oikeasti. Lord of The Ringsin englanninkielisessä laitoksessa on 1068 sivua.  Ja tässä on vasta neljä seitsemästä.

On se hieno rivi. Ei pisin ihan kuitenkaan, hyllystä taitaa löytyä kaksi pidempää yhden nimen valloittamaa suoraa, eli Heinleineja on enemmän, sekä Alastair Reynoldseja. Ja niin, Varekset, voiko nekin laskea? Voi ne. Raymond E. Feistejä olisi enemmän, vaan en ole jaksanut kaikkia ostaa. Laiskimus.
Pitänee nyt kuitenkin sortua ja ostaa se uusinkin osa luettavaksi, ajattelin ihan e-kirjana lähteä. Voi sitten lukea iPadista. Niin. Kyllä. Sorruin ja tilasin iPadin, vaikka kuinka sitä aiemmin ajattelin että "hyödytön on, naurettava laite".
Hassua miten sitä voi olonsa tuntea miltei syylliseksi. Yhden laitteen takia. Yritin sitä jotenkin itselleni perustella että voihan siitä olla ihan hyötyäkin, ja onhan sillä ihan oikeaakin käyttöä jne. Tulin kuitenkin järkiini, ja totesin että ei, tämä on ihan puhtaasti viihdenäkökulmasta tehty hankinta, ilman mitään sen kummempia ambitioita.
Ja totta on sekin että melkein puoleentoista vuoteen en ole ostanut mitään kodin viihde-elektroniikkaan viittaavaakaan.

Lukekaa tämä. Nyt.

Kummalliselta tuntuu lukea jotain muuta kuin Martinin fantasiaa. Suomeksikin on hauska lukea välillä. Otin uudelleenkäsittelyyn tuon Pasi Ilmari Jääskeläisen, Harjukaupungin Salakäytävät siis. Jotenkin jännitti aloittaakin tuo, edellinen kerta oli jotenkin niin ravistava kokemus. Jäi pitkäksi aikaa mieleen, taisinkin aiheesta jo aiemmin vuodesta kyllä blogatakin.
Jääskeläisen selkeästi takaperoinen kirjoitustapa aukeaa toisella kierroksella ihan erilailla, alkumetrit on pippuroitu niin selkeillä viitauksilla myöhempiin tapahtumiin että kokemus on ihan erilainen. Harvemmin näin palkitsevaa uusintakertaa on tullut vastaan. Kiitos ja kumarrus siitä.

Aiemmin tosiaan hehkutin tätä Yhdeksi Parhaista (Ikinä), enkä tainnut ihan väärässä ollakaan. Ajankohtainenkin on tämä postaus, sillä kirja on nähtävästi voittanut ihan vastikään Kuvastaja-palkinnon. Jääskeläisen toinen kerta jo, kyseessä on siis Maailman Ainoa Kahden Kuvastajan Kirjailija. Läpyläpy- ja taputapuäänet siis matkaan.

Kuviakin on muuten tulossa, tuossa tuommoinen Petroskoi-aiheinen postaus odottelee. Vaan en oikein tiedä, onko reilu 50 kuvaa liikaa blogiin kerralla? En haluaisi jakaa kahteen osaankaan, kun blogin luonteeseen kuuluvasti osa 2 tulee sitten ennen osaa 1 jos myöhemmin alkaa lukemaan.
Kyllä kai minä saan omaani laittaa kuvia miten haluan. Itkekää te jos itkettää sitten. Kunhan vaan ehtisi kirjoittaa. Kuvatkin on jo valmiina. Pitäisi saada se aikaiseksi ennen Berliiniä, sitten sitä on taas ihan lumoissaan pitkän aikaa.

(En muuten ole lainkaa enää varma olenko Salakäytävistä kertonut aiemmin. Hmmh. Ihan varma olin kyllä. Mutta jos Google sitä ei löydä, niin ei sitten. Ehkä joskus, jos joku sitä pyytää. Kommenttiboksi on auki, antaa tulla vaan.)